Angelcourt Manor

Historia

Angelcourt Manor on perustettu alkutalvesta 1889 - tarkka päivämäärä on tuntematon -, mainelaisen François Thorntonin toimesta. François oli puunhakkaajaisä Everett Francis Thorntonin ja hänen ranskalaisen vaimonsa Camillen ainoa lapsi pikkuveljensä Clauden menehdyttyä synnytyksessä. François aloitti puunhakkaajana jo hyvin nuoressa iässä, mutta ompelijataräiti opetti kaiken taitonsa pojalleen, mikä johti uranvaihtoon puunhakkaajasta räätäliksi. Françoisista tuli hyvin suosittu räätäli, ja kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin tavoittaessaan mies työskenteli jo ainoastaan rikkaimpien ompelijana ja räätälinä, sillä mies osti ja toi Maineen hienoimmat ranskalaiset kankaat, muodit ja ompeleet. Françoisin räätälinura aloitti Thorntonin suvun maineen sekä omaisuuden, ja Angelcourt Manorin tontin mies osti vuonna 1877 ollessaan 40-vuotias. Kartano ja hevostallit valmistuivat 1889, vain kaksi kuukautta ennen Françoisin kuolemaa. Angelcourt jäi Thorntonin leskelle Margaretille ja parin kahdelle lapselle, silloin 5- ja 2-vuotiaille Edwardille ja Marielle. 20 vuotta täytettyään Edward peri Angelcourt Manorin ja ryhtyi kasvattamaan vahvoja työhevosia sekä sotahevosia, jotka palvelivat muun muassa ensimmäisessä maailmansodassa. Myös Edward itse soti maailmansodassa ja palkittiin sotasankarina. Edwardin molemmat pojat, Nathan ja Daniel, palkittiin sankariteoistaan toisessa maailmansodassa.

Maailmansotien jälkeen kartano ja tallit olivat ottaneet osumaa, ja kivirakennukset jouduttiin rakentamaan uudelleen. Sodasta selviytyneet muutamat hevoset palasivat jalostuskäyttöön ja eläkkeelle Angelcourtiin, mutta kaatuneita ja kadonneita ratsuja oli kymmeniä ja taas kymmeniä. Kasvatustoimintaa ruvettiin hiljalleen nostamaan jaloilleen, ja työ- sekä sotahevoset vaihtuivat hiljalleen askellaji- ja laukkahevosiin kasvatuksen ottaessa viihteellisempää suuntaa. Françoisin räätäliuran ja Edwardin sotilas- ja hevoskasvatusuran myötä vaurastunut Thorntonin suku tuli tunnetuksi vauhdikkaista juhlistaan Angelcourt Manorissa, ja ne loppuivat vasta 1940-luvun lopulla, kun silloinen perijä, Henry William, suuntasi Hollywoodiin jahtaamaan elokuvaohjaajan uraansa. Henry jäi loppuelämäkseen Hollywoodiin, ja Angelcourtin suljetut ovet avattiin vasta 1960-luvulla uudestaan, kun Thorntonin suvun ensimmäinen naisperijä, Charlene, palasi juurilleen Maineen. Kivirakennusten annettiin kasvaa sammalta, ja tallissa seisoi vain muutama hevonen enää, kun Charlene keskittyi enemmän aktivistina toimimiseen ja sosialisoimiseen. Angelcourtin hevoskasvatus rupesi palaamaan voimiinsa vasta 1980-luvulla, kun nykyisten omistajien äiti, Anneliese, ryhtyi kunnostamaan tallia. Rumat, linnakemaiset kivirakennukset vaihtuivat raikkaisiin, ylellisiin puurakennuksiin marmori- ja lasiyksityiskohtineen. Kattokruunuja ripustettiin paitsi kartanon tiloihin, myös talleihin, ja Thorntonien perintö kukoisti.

Yksityisten majoitus

Angelcourt tarjoaa sivutoimintanaan korkealuokkaista majoitusta yksityishevosille. Yksityishevosia voidaan ottaa niin kauan kuin tallissa on tilaa, mutta tallipaikat eivät ole ihan jokaista Matti Meikäläistä ja pullaponia varten; Majoituspaikkojen pakettihinnat alkavat 800 dollarista, ja täysihoidon sisältävät paketit rikkovat jo 1000 dollarin rajan kuukausihinnaltaan. Lisäkuluja voi koitua esimerkiksi jos hevonen joudutaan tarhaamaan yksin tai se tarvitsee muunlaista erikoiskohtelua.

Peruspaketti 800-1000$/kk
• Karsinapaikka lattialämmityksellä
• Liikutus kaksi kertaa viikossa
• Tarhaus 6h ja ruokinta x3
• Yksi satulateline varustehuoneessa
• Karsinan päivittäinen siivous

Ekstrapaketti 1100-1400$/kk
• Karsinapaikka lattialämmityksellä
• Liikutus kolme kertaa viikossa
• Tarhaus 8h ja ruokinta x3
• Laidunpaikka touko-elokuu
• Kaksi satulatelinettä varustehuoneessa
• Karsinan päivittäinen siivous
Luksuspaketti 1500$ ja yli
• Karsinapaikka lattialämmityksellä
• Kustomoitu liikutus, tarhaus ja ruokinta
• Laidunpaikka touko-elokuu sovitusti
• Rajattomasti tilaa varustehuoneessa
• Karsinan päivittäinen siivous
• Kuljetusauto tarvittaessa

Tällä hetkellä Angelcourtissa asuu 0 yksityistä.

Henkilökunta

Kartanon omistaja Adelaide Thornton on sisaruksista nuorempi ja hevosorientointuneempi. Syntymästään asti Lorin tavoin hevosia harrastanut Adelaide on ikuinen poni-ihailija, vaikka nainen venähti jo aikoja sitten liian pitkäksi poniratsuille. Adelaide viettää suurimman osan ajastaan työpöytätuolin sijaan tallilla, mieluiten joko tallitöissä, kärryissä tai satulassa. Hänellä ei myöskään ole aikaa hienostuneisuudella, kuten sisarellaan on, vaan vaihtaa mielellään hienot iltapuvut tallivaatteisiinsa ja korot ratsastussaappaisiin.

Luonteeltaan Adelaide on hieman lapsekkaammin innostuva, ujonpuoleinen ja huoleton. Toki nainen on perijättärenä oppinut pitämään itsensä kasassa ja vakavana, kun tilanne sitä vaatii, mutta mieluiten Adelaide luistaa moisista vastuuksista ja karkaa tallille. Lorin maanitteluista huolimatta Adelaide ei kiirehdi etsimään tosirakkautta treffeiltä, vaikka ahneita kosijoita riittäisi, vaan viettää mielummin iltansa tallissa. Adelaiden elämässä hevoset menevät lähes kaiken edelle, myös kotioloissa odottavien vastuutehtävien ohitse, ja näin esimerkiksi henkilökunnan ongelmat jäävät Lorin harteille. Uusien hevosten ostossa Adelaide kuitenkin avustaa mielellään, yleensä paljon enemmänkin, kuin Lori välittäisi - aina isosisko ei ole edes tietoinen ostoista, joissa Adelaide auttaa.

Kartanon toinen omistaja on Florence Lloyd Thornton, mutta kaikki Victoria lukuunottamatta kutsuvat naista ihan vain Loriksi. Vaikka Lori onkin suhteellisen hymyileväinen ihminen, nainen on teräväkielinen ja useimmiten sarkastinen draamakuningatar, jonka kanssa tarvitaan hyvät hermot. Vaaleaverikkö on erittäin tyytyväinen asemaansa komentoketjun huipulla, eikä naista saisi luopumaan siitä edes taivuttelemalla. Omahyväinen Lori ei kuitenkaan ole, vaan jakaa miehensä lempeän halun auttaa kaikkia, ja nainen onkin tunnettu hyväntekijänä. Ainoastaan miestään Lori ei tahdo jakaa kenenkään kanssa. Victorin mediakiertuiden aikana Lorin dramaattisuus onkin pahimmillaan.

“Kyyhkynen”, kuten Victorin voi joskus saada kiinni sanomasta lepertäessään vaimolleen, on ollut koko ikänsä hevosihminen. Lori sai ensimmäisen poninsa syntyessään, ja opetteli ratsastamaan pienellä Fluff-ponilla. Teini-iässään Lori kilpaili jo suurilla poneilla ja hevosilla pääasiassa huimapäisessä este- ja kenttäratsastuksessa. Ratsastuksen lisäksi korkeakouluopiskellut Lori viettää aikaansa mielellään kirjojen, musiikin ja taiteen parissa, tai puutarhassaan ulkoillen. Tallilla nainen viettää aikaa lähinnä viikonloppuisin, kun paikalla on mahdollisimman vähän henkilökuntaa - Lori ei varsinaisesti arvosta suurta ihmismäärää.

Angelcourt Manorin julkisuutta hallitsee sulavaliikkeinen, valloittava britti Victor Lloyd, amerikkalaisten huulilla ammattimaisesti Lloyd, mutta kotona vain Victor tai peräti Vic. Victor osaa olla vakava sille tuulelle sattuessaan, mutta pääosin mies on hymyileväinen, positiivinen jokapaikanhöylä. Ihastuttava aksentti, teekuppi ja laadukkaat puvut ovat muodostuneet hienostuneen miehen tavaramerkeiksi, ja tallityttöjen harmiksi häntä näkeekin vain harvoin hevosten parissa tallilla. Kaikki aika menee kuulemma vaimon uusien hulluuksien esittelemisessä medialle, joka seuraa maineikasta Angelcourt Manoria haukkana.

Silloin kun Victoriin kuitenkin törmää, on vaikea olla hymyilemättä. Miehen ohitse ei voi kulkea saamatta vähintään tervehdystä, mutta tämä jää mielellään pidemmäksikin aikaa rupattelemaan, mikäli Victorin kiireinen aikataulu sen sallii. Vapaapäivinään Victor löytyy yleensä kirjastosta tai pianohuoneesta, onhan mies lahjakas soittaja. Vaikka Victor onkin hyvämaineinen, menestynyt PR-henkilö, mies on luonteeltaan helposti nolostuva, toisinaan peräti aavistuksen ujo ja viattoman herttainen ikilapsi. Kääntöpuolena on ilkikurinen, hieman - mutta vain hieman! - aikuisempi mies, joka tuntee oman arvonsa ja käyttää sitä leikkisästi hyväkseen.

Kuvagalleria

ULKOASU © THE INSPIRATION GALLERY / ANGELCOURT MANOR ON VIRTUAALITALLI