Morlough Reorna

Virallinen nimi
Rotu, sukupuoli
Säkäkorkeus, väri
Syntynyt, ikä
Kasvattaja
Maahantuoja
Omistaja
Koulutustaso
Rekisterinumero
Meriitit

Morlough Reorna, “Reorna”
Connemaranponi, tamma
145 cm, ruunivoikonpäistärikkö (Ee/Aa/nCr/nRn)
19.05 2015, Irlanti, 6-vuotias
Erica Hastings, Morlough Farm
J. VRL-13777, Hemsbury Stables
Angelcourt Manor (VRL-14085)
Helppo kenttäratsastus, vaativa valjakko
VH00-000-0000
Ei meriittejä

Reornan ei ollut tarkoitus lähteä mukaan; En olisi vilkaissut tamman myynti-ilmoitustakaan, ellei Victor olisi tullut esittelemään tammaa ja ehdottanut, että lähtisimme Iso-Britanniaan katsomaan tammaa. Teoriani on, että Victor käyttää hevoskauppoja tekosyynä palatakseen kotiin Iso-Britanniaan, joten suostuin pitkin hampain lähtemään. Vietimme kokonaisen iltapäivän Hemsbury Stablesissa, ja Victor oli hukassa suurimman osan siitä, jättäen minut yksin brittien kanssa. Tapasimme kuitenkin päistärikön pikkutamman; Sen sukupuulla ei ollut paljoa tarjottavaa - olihan Reorna niin kutsuttu “takapihakasvatti”, kuten hemsburylaiset asian esittivät -, mutta tamma itse edusti hyviä ominaisuuksia, jotka näin hyödyllisinä ponikasvatusta ajatellen. Siispä allekirjoitin paperit ja Reorna lastattiin lentokoneeseen kohti Yhdysvaltoja. Varoitin kuitenkin Victoria rakastumasta enää rotuponeihin.

Sukuselvitys

i. Oxbridge EVM
conn, 141 cm, mpäistkm, UK
ii. Grenlough Déaghán EVM
conn, 146 cm, rnkm, IE
iii. tuntematon EVM
iie. tuntematon EVM
ie. Scouse Me EVM
conn, 141 cm, rtpäis, UK
iei. tuntematon EVM
iee. tuntematon EVM
e. Cottagecore EVM
conn, 145 cm, rnvkkkm, UK
ei. Portford Duglass EVM
conn, 145 cm, vkkkm, UK
eii. tuntematon EVM
eie. tuntematon EVM
ee. Shaunanna EVM
conn, 143 cm, rn, UK
eei. tuntematon EVM
eee. tuntematon EVM

Kilpakalenteri

00.00 0000 KERJ, Helppo Kutsu 0/00
00.00 0000 VVJ, Noviisi Kutsu 0/00

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 19. kesäkuuta 2019, kirjoittanut Lori (omistaja)
Epäilen Victorin käyttävän hevoskauppoja tekosyynä palatakseen kotiin Iso-Britanniaan vähän väliä. Tällä kertaa mies suostutteli minut Hemsbury Stablesiin katsomaan Reorna-nimistä connemaratammaa. “Vic-kulta, meillä on jo tarpeeksi rotuponeja. Mä tahdon ratsuponeja”, yritin selittää aviomiehelleni, mutta britti ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Ei siinä sitten auttanut kuin laittaa lentokone valmiiksi ja lähteä visiitille Hemsburyyn.

Victor oli aivan kotonaan suuressa hallissa teekuppi kädessään, rupatellen Suttonin veljesten kanssa. Erityisesti Hadley - jonka muuten vannon olevan oikeasti Victorin kaksoisveli, vaikka Victor ei kuulemma ole koskaan ennen tavannut miestä - tuli loistavasti juttuun mieheni kanssa, Curtisin vahtiessa poikamaisiksi taantuneiden miesten elehtiväistä keskustelua. Huonoksi onnekseni Hadley ja Victor lähtivätkin karkuun, mukamas katsomaan jotakin. Curtis näytti sen verran epäileväiseltä, että minäkin huolestuin. Victor oli yleisesti hyvin hillitty uusien ihmisten kanssa, mutta kun häntä oikein yllytti, oli miehestä vaikka minkänlaiseen lapsekkaaseen remuamiseen - ja Hadleystä näytti tulleen Victorin kauhukaksonen viimeisen vartin aikana. Isoveljensä yritti kuitenkin paikata Hadleyn menoa olemalla kohtelias ja rupattelemalla eteenpäin, teekuppi kädessään.

Minne hittoon se manchild oikein paineli? Seurasin Curtisia ja Elaine Bankeria talliin katsomaan Reornaa - ensin Victor oli vaatinut tulla katsomaan tammaa, ja nyt kun oli aika päättää ponitamman ostosta, miestä ei näkynyt mailla halmeilla. Ehdimme tuskin sisälle tallikäytävälle, ennen kuin ulkoa kuului hevosten kavioiden rummutusta ja pari innostunutta, kimeää hirnahdusta. Minä ja Elaine palasimme ulos - Elaine selkeästi hieman nyrpistyneenä siitä, että joku kulki aivan liian kovaa tallinpihalla -, ja näimme vauhdikkaan ratsukon palaavan maastosta, Hadley kimolla Seolhilla ja aviomieheni kauniilla ruunikolla Dodgerilla. Vedin syvään henkeä ja valmistauduin tiuskimaan miehelleni, mutta Victorin aurinkoinen hammashymy sulatti kaikki toiveetkin läksytyksestä. Eihän noin suloiselle naamalle voinut sanoa ei. Mies pysäytti ruunan Seolhin vierelle ja laskeutui selästä, napsauttaen kypäränsä leukahihnan auki. “Kyyhkynen, entä jos muuttaisimme tänne? Täällä on niin kaunista!” Victor ehdotti, selkeästi adrenaliinipiikki suonissaan. Vilkaisin harmaata taivasta ja sitten miestä toinen kulma koholla. Elaine vain tuhahti: “Odota vain, Hadley, kun kerron Curtisille tästä.”

Lopulta pääsimme Reornan luokse asti, kunhan brittiläiset kauhukaksoset saivat hevosensa hoidettua ja tarhaan. Curtis oli kadonnut puhuttelemaan Hadleyta, joten Elaine oli yksin kertomassa tamman historiasta ja ominaisuuksista. Päistärikkö pikkutamma ei ollut mikään huippuhevonen - päinvastoin oikeastaan -, ja oli kasvanut jonkun takapihalla. Sillä oli kuitenkin hevosmaista herkkyyttä ja maastovarmuutta, joka olisi ehdottomasti hyödyksi ponikasvatuksessa. Sitä paitsi Victor oli taas mennyt ihastumaan; Todennäköisesti mies vain piti Hemsburystä, mutta liitti nyt koko kokemuksen Reornaan, ja kuvitteli rakastavansa ponitammaa. “Riddlekin pitää hoitaa”, huomautin. “Meillä on henkilökuntaa, kyyhkynen”, Victor huomautti takaisin ja sai minut pyörittelemään silmiäni. Silmieni lisäksi istuin kuitenkin pian taas toimistossa pyörittelemässä papereita, kun Elaine etsi minulle kaikki Reornaa koskevat dokumentit ja laittoi minut allekirjoittamaan ainakin neljät paperit. Jotenkin olin taas haksahtanut ostamaan rotuponin, vaikka tahdoin ratsuponeja.

Myynti-ilmoitus, 19. kesäkuuta 2019, kirjoittanut J.
Reorna on poni, jota joko vihaa tai rakastaa. Se ei ole hankala käsitellä, eikä kovin tuittupäinen, mutta sillä on ehdottomasti työskentelytapa, joka vaatii totuttelua. Ehkä se on vähän herkkis, ja kulkee siksi helposti mutkalla korvat pyörien. Tai ehkä se on liian kovapäinen, ja vaatii siksi ratsastajalta minimaalisia apuja joutuakseen kuuntelemaan tarkemmin. Joka tapauksessa Reorna tarvitsee rauhallisen ja pehmeän ratsastajan, joka osaa kuunnella poninsa huolia ja rohkaista sitä töihin. Se ei ole pienten lasten potkupyörä.

Tämä on sitä “takapihakasvatusta”, mutta sanon sen kaikella lämmöllä. Pihalla syntynyt, pihalla kasvanut, mutaisella pihalla koulutettukin. Reorna vaatii tilaa juosta ja höristä kavereille, se ei tule pysymään selväpäisenä pienessä täysihoitokarsinassa. Se on maastovarma ja hoitaessa hyväkäytöksinen, eikä säiky kolinaa tai rapinaa. Se kuitenkin turhautuu nopeasti, jos joutuu seisoskelemaan aloillaan kauan, tai jos kokee jääneensä liian pieneen tilaan liian monen ihmisen kanssa. Maneesin nurkat pistävät kyttäämään, kentän laidalla pulisevat lapset ja koirat eivät niinkään. Minä tekisin Reornasta kenttäponin. Sillä on upea hyppytyyli ja hyvä meno päällä, ainakin silloin kun sopiva ratsastaja löytyy, eikä tamman tarvitse stressata liian kireäpipoisen tai rempseän kuskin kanssa.

ULKOASU © THE INSPIRATION GALLERY / MORLOUGH REORNA ON VIRTUAALIHEVONEN