Footloose

Virallinen nimi Footloose, “Lana”
Rotu, sukupuoli Quarterhevonen, tamma
Säkäkorkeus, väri 149 cm, classic champagne sabino (Ee/aa/nCH/nSB)
Syntynyt, ikä 29.06 2014, Yhdysvallat, täyttänyt 9 vuotta 12.05 2018
Kasvattaja Dean Williams, Arizona Quarter Horse Center
Omistaja Robert Thatcher (VRL-14085), Bonecreek Grange
Painotuslaji Ranch trail, barrel racing, pole bending, cutting, calf roping
Meriitit Ei meriittejä

Historiateksti.

Luonnekuvaus.

Sukuselvitys

I. Boot Scootin’ Boogie
QH, 158 CM, MUSTA SABINO
II. Chattahoochee
QH, 159 CM, RUUNIVOIKKO
III. Copperhead Road
QH, 155 CM, MUSTANVOIKKO
IIE. Electric Boogie
QH, 150 CM, RUUNIVOIKKO
IE. Honky Tonk Badonkadonk
QH, 152 VM, VAALEANRUUNIKKO SABINO
IEI. Honky Tonk Boy
QH, 149 CM, RUUNIKKO SABINO
IEE. Scooter Lee’s Dizzy
QH, 154 CM, VAALEANRAUTIAS
E. Take Me Home Country Roads
QH, 146 CM, AMBER DUN CHAMPAGNE
EI. American Patriot
QH, 150 CM, HIIRAKKO
EII. Fourth of July
QH, 153 CM, HIIRAKKO
EIE. Americana
QH, 148 CM, PUNAHALLAKKO
EE. Country Girl
QH, 148 CM, GOLD CHAMPAGNE
EEI. Country Mile
QH, 150 CM, CLASSIC CHAMPAGNE
EEE. Man, I Feel Like A Woman!
QH, 150 CM, MUSTA

COLR-o. Achy Breaky Heart Bone, i. Silverfox

iii. Copperhead Road oli 155-senttinen mustanvoikko quarterhevosori ja lännenratsastuksen mestari. Pikkuruisen Sherburne Barn-farmin kasvattama Copperhead Road, syntymänimeltään Sherburne Copperhead Shakey-Snakey, aloitti kilpailemalla kotitilansa pienissä karjanajo- ja barrel race-luokissa. Kuusivuotiaana sen löysi William Buckley, suuren luokan lännenranch Western Barrel Ranchin omistaja, joka osti Copperheadin, vei sen mukanaan Coloradoon ja rupesi valmentamaan sitä kansainvälisiin luokkiin. 15-vuotiaana Copperhead Road oli suosituimpia lännenhevosia Amerikoissa sekä Australiassa, ja sillä oli peräti 193 jälkeläistä ympäri maailman. 21-vuotiaana Copperhead Road eläköityi virallisesti - epävirallisesti se oli ollut eläkkeellä, mutta sen siemennesteestä tehtiin yhä vilkkaasti kauppaa -, jolloin se ei enää tuottanut rahaa omistajalleen Buckleylle eikä sitä haluttu. Vanha westernpoika pääsi siis palaamaan kotiinsa Montanaan sen kasvattaneille Gallaghereille, missä se eli leppoisat eläkevuotensa pitäen Sherburnen quarternuorikot kurissa ja käyden rauhallisilla maastolenkeille sunnuntaisin. 29-vuotiaana Copperhead kuitenkin rupesi äkillisesti kärsimään akuuteista hengitysvaikeuksista, jotka veivät sen hengen vain hieman ennen orin 30-vuotispäivää. Luonteeltaan Copperheadin kerrotaan olleen vilkas ja menevä, mutta ihmisrakas ja lojaali kumppani. Vielä vanhetessaankin se oli keksinyt jekkuja omistajiensa ja tallityöntekijöiden päänmenoksi.

iie. Electric Boogie oli sisukas ja kuumaverinen kaveri, joka peittosi lajissaan parhaimmat oriitkin. Sen terävät liikkeet, nopeus ja pelottomuus tekivät siitä hurjapään ratsun, mutta sen ratsastajat olivat hiton onnekkaita hurjapäitä, sillä Electra oli yksi miljoonassa. Nokisen ruunivoikon värityksen omannut tamma aloitti kilpauransa laukkaratsuna quarter-luokissa ja menestyi myöhemmin nopeusluokissa lännenratsastuksessa. Se oli upeaa katsottavaa etenkin pole bendingissä ja barrel racingissä; Sora vain lensi sen kivenkovista kavioista, kun se vei ratsastajaansa ja näytti vastustajilleen, kuinka homma hoidetaan kotiin. Electran varsottamisesta tarjottiin jopa tuhansia ja kymmeniätuhansia dollareja, mutta sen kasvattanut ja omistanut Jackson “Bulleye” Wiley ei suostunut astuttamaan tammaansa, ennen kuin sen loistokas kilpaura oli ohitse. Niinpä temperamenttinen westernprinsessa saikin ensimmäisen varsansa vasta 14-vuotiaana. Voikko tammavarsa Bulleye’s Gold Panther ruunikonkirjavasta Indian Outlaw-quarteroriista myytiin huutokaupassa puolella miljoonalla dollarilla vain kahdeksan kuukautta vanhana. Electra varsoi Gold Pantherin jälkeen vielä kahdesti, molemmilla kerroilla menestyneestä Copperhead Roadista. Ensimmäinen varsa, Wild Cherry-tamma myytiin puolellatoista miljoonalla Arkansasiin ja toinen varsa, Chattahoochee-ori reilulla miljoonalla New Mexicoon. Electric Boogie itse jäi syntymätilalleen Etelä-Dakotaan, jossa se myöhemmin jouduttiin lopettamaan pahan nivelrikon vuoksi 22-vuotiaana.

iei. Honky Tonk Boy jäi koko elämänsä ajaksi pelkäksi harrastehevoseksi. Montanalainen Hannah Dean kasvatti Honky Tonk Boyn, tutummin vain Hankin, omien vanhempiensa quarterhevosista Willie Nelson ja Kiss Kiss Bang Bangista noustakseen sillä maineeseen westernratsastuspiireissä. Hank vain jumiutui matalan tason kentille eikä koskaan päässyt kansainvälisiin kilpailuihin asti. Valitettavasti sen matala taso aiheutti kierteen, johon se joutui vuosiksi. Westernpiirejä dominoiva idaholainen Burt McDoulagh osti oriin Hannah Deanilta ajatellen, ettei nuori nainen vain osannut kouluttaa hevosta. Useamman valmentajan kierrettyään Honky Tonk Boyn todettiin vain olevan huono ratsu, ja niin se lähti seuraavaan kotiinsa muutaman mailin päähän Northern Texas Farmille. Northern Texasissa siitä yrittiin yhä koulia lännenratsua horsemanship-luokkiin, mutta luonteeltaan niin läheisyydenkaipuinen ja koiranpentumainen Hank ei vaan tuntunut tajuavan jutun jujua. Northern Texasista Hank ostettiin pelkästään kirjavuutensa takia Iowaan, jossa se sai kolme kirjavaa jälkeläistä. Tovin näytti siltä, että kierrehevosparka oli löytänyt vihdoin oman kotinsa, mutta jäädessään liian vanhaksi jalostukseen, sai se taas lähtöpassit tallilta. Iowassa eläinlääkäri tahtoi melkein jo lopettaa Hankin, jotta sen ei tarvitsisi kiertää enempää, mutta onnekseen se lähetettiin uuteen kotiinsa oikeaan Texasiin. Texasissa se sai kaipaamansa kodin Jill Mannin luota maastoratsuna ja lännenratsulauman sydämenä. Maastoretket Jillin kanssa muodostuivat päivittäiseksi rutiiniksi, kunnes Hankilla todettiin paha polvirikko. Ensin se jäi eläkkeelle, mutta jouduttiin 24-vuotiaana lopettamaan kipujensa vuoksi. Jälkeensä Hank jätti vain kolme iowalaista varsaansa.

iee. Scooter Lee’s Dizzy oli coloradolainen menestys! Dizzyn isä oli edellisen sukupolven suosima jalostusori, ruunivoikko Golden Bucks-quarter. Toisin kuin Golden Bucks, Dizzy ei koskaan kilpaillut lännenratsastuksessa, mutta eipä se olisi ehtinytkään; Isänsä erinomaiset liikkeet ja ruunihallakontiikerinkirjavan emänsä Colorado Springsin loistavan luonteenlaadun perinyt tamma oli erittäin suosittu quarter- ja colorado ranger-jalostuksessa. Siitä oli toivottu voikkoa tai tiikerinkirjavaa, ja pelkkä vaaleanrautias väritys oli ollut pettymys sen kasvattajille, mutta kun Dizzyn hyvät puolet paljastuivat, hevoskasvattajat matkustivat Mississippistä ja Tennesseestä asti ostamaan sen jälkeläisiä. Jalostusuransa aikana tamma ehti saamaan peräti 12 jälkeläistä, joista jokainen myytiin kuusinumeroisella tai vieläkin suuremmalla summalla ympäri Amerikoita, Australiaan ja jopa Eurooppaan. Jalostusuransa jälkeen tamma kävi vielä kourallisessa näyttelyitä, joissa se sai paljon kiitosta ja kunniaa erinomaisesta rakenteestaan ja sielukkaista silmistään, eivätkä sen jälkeläiset ole jääneet emänsä varjoon näyttelykehissä. Näyttelyuransa Dizzy päätti 19-vuotiaana ja jäi hyvin ansaitulle eläkkeelleen. Eläkepäiviä tamma ehti viettämään peräti yhdeksän vuotta, ennen kuin sen aika koitti ja se löydettiin koleana syysaamuna menehtyneenä karsinastaan.

eii. Fourth of Julyn tarina on hevosmaailman vastine Hachikolle. Upea, upea hiirakko quarterori syntyi Wyomingissa Raleigh Ranch-perhefarmille, josta se kuitenkin myytiin Raleighien rahanpuutteen käydessä kriittiseksi 4-vuotiaana ratsukoulutuksen aloittaneena lännenratsastusmenestyksenä, vaikka sen vanhemmat eivät olleetkaan järin kuuluisia. Sen emän, voikon Miss American, suvussa oli muutama menestynyt lännenratsu useamman polven päässä, mutta hiirakko isäori Seven Eleven ei ollut kuin tuikituntematon perhefarmin kasvattama lasten lännenratsu. Fourth of July päätyi Pohjois-Dakotaan Brook Ranchille Owen ja Monica Brookille. Brookien ilo lännenratsusta, jonka luvattiin menestyvän, ei kestänyt kauaa; Vain puolitoista viikkoa saapumisensa jälkeen Fourth of July katosi jäljettömiin. Sitä etsittiin lähimaastoista kolme viikkoa, mutta sen jälkeen laadittiin virallinen raportti, joka kertoi orin säikähtäneen uudessa kodissa, karanneen ja menehtyneen metsiin, jossa villieläimet olivat hävittäneet sen ruumiin. Raleighit saivat Brookeilta kopion raportista, minkä vuoksi perheenäidin Erican järkytys olikin suuri, kun Raleighien 4-vuotias kuopus Anne herätti perheensä kuusi viikkoa myöhemmin juoksemalla talon läpi, huutaen Fourin seisovan pihassa. Hiirakon orin harja oli katkeillut ja häntä melkein yhdeksi palloksi takkuuntuneena, sekä jalat haavereilla, mutta siinä se tosiaan seisoi; Raleighien kotipihassa kuin odottaen, että perhe huomaisi hevosen palanneen kotiin. Fourin huonoksi onneksi se lähetettiin takaisin Pohjois-Dakotaan, missä se pistettiin kunnon lukkojen taakse yöksi. Ori ratsutettiin ja se astui muutaman tamman, mutta kilpailuihin ori ei koskaan päässyt; Ikävä kotiin Raleighien luokse otti ruokahalun paikan, ja Fourth of July kuihtui lähes luurangoksi, ennen kuin Brookit tekivät päätöksen armaasti lopettaa 7-vuotiaan ratsunsa. Perinnökseen Fourth of July jätti kiiltävän metallilaatan Brook Ranchin talliin ja kaksi kaunista varsaa.

Kilpailukalenteri

00.00 0000 WRJ, Ranch trail Järjestäjä 0/00
00.00 0000 WRJ, Cutting Järjestäjä 0/00

Päiväkirja