Zodiac Killer



EYE OF A TIGER X ALL HELL BREAKS LOOSE     KTK-II, Champion

Virallinen nimi Zodiac Killer, kutsumanimi Oliver Syntynyt 24.09 2016 Alankomaissa Kilpailee perinteisissä kilpailuissa
Rotu Hollanninpuoliverinen (KWPN), sukupuoli ori
Virallinen säkäkorkeus 165,1 cm mitattu 4-vuotiaana Kasvattaja Jesy VRL-11942, Zodiac Stables 83 KRJ-sijoitusta
Geenitestaamaton väritys mustanruunikko Omistaja Nikki VRL-14085, Gothic Warmbloods 00 muuta sijoitusta
Rekisteröity tunnuksella VH16-012-0305 Koulutustaso Grand Prix, koulupainotteinen Kisaratsastaja Nikki VRL-14085

Zodiac Stables oli ollut yhteistyössä Stratocasterin kanssa jo kuukausikaupalla, mutta siltikään meillä ei ollut ensimmäistäkään Zodiac-kasvattiamme. Vääryys oli korjattava mahdollisimman pian, joten sieppasin puhelimen käteeni ja soitin Jesylle kyselläkseni, oliko lähiaikoina syntymässä varsoja. Vastaus oli, että valitettavasti varsoja ei sillä hetkellä ollut juurikaan suunnitelmissa, joten lupasin pistäytyä tulevalla viikolla Alankomaissa ja sitten pohdittaisiin yhdessä, mistä hevosista lähdettäisiin suunnittelemaan meille varsaa.

Eye of a Tiger oli minulle entuudestaan tuttu hevonen, se oli asustanut Stratocasterin edeltäjässä Rotten Angelsissa ennen muuttoaan Zodiac Stablesiin. Tiger oli hyvin herkkä ja vähän ehkä jopa säikkykin, mutta upea kouluhevonen, ja siitä tiesin haluavani varsani. Emäksi valikoitui sähäkämpi ja vaativampi tapaus Above the Skyline, jolla oli näyttönään loistavia tuloksia Grand Prix-tasolta kansainvälisilläkin radoilla.

Odottaminen oli ehdottomasti vaikein osuus. Seurasin Cecen tiineyttä puhelimen ja sähköpostin välityksellä, ja kävin jopa muutaman kerran Alankomaissa katsomassa tammaa varmistuakseni, että se vaikutti olevan kunnossa. Jesy oli onnekseni hyvin kärsivällinen ja jakoi kanssani jopa eläinlääkärin lausunnot Cecen tiineystarkastuksista.

Vihdoin koitti syyskuu, ja Jesyn tamman laskettu aika lähestyi hurjaa vauhtia. Olin jo varannut Stratocasterista karsinan ja laittanut sen valmiiksi, vaikka tietystikin varsa asuisi kotona vielä vieroitukseen asti. Cecen synnytys käynnistyi myöhään lauantai-iltana ja oli kuulemma sujunut kuin oppikirjassa. Pieni orivarsa oli ollut kokonaan pehmeällä sahanpuruvuoteella hieman ennen yhtä sunnuntaina, ja oli noussut pian jaloilleen sekä voi hyvin, kuten emänsäkin. Puhuin Jesyn kanssa puhelimessa varmaankin kaksi tuntia sinä yönä, ja seurasin web-kameran välityksellä Cecetä ja varsaa. Rikoksista kiinnostuneena tiedustin, minkä nimisiä kasvatteja Zodiac Stablesilla oli, ja heti kun kuulin, ettei Zodiac Killeriä oltu varattu, ilmoitin haluavani sen orivarsalleni. Jesy myöntyi nauraen.

Oliveriksi kutsuttu nuori orivarsa oli kaunein koskaan näkemäni hevonen. Tai ehkä se johtui siitä, että olin odottanut sitä niin hartaasti. Se saapui aikaisin aamulla Jesyn kanssa lentokentältä, jonne se oli matkannut Alankomaista edellisenä yönä. Ori ansaitsi samantien paikkansa silmäteränä ja omana vauvanani, kun talutin seitsemän- ja puolikuukautisen hevosen trailerista karsinaansa. Sen askelissa oli jo niinkin nuorena ponnekkuutta ja ilmavuutta, jonka Jesykin oli pistänyt merkille. “Siitä tulee aivan varmasti yhtä hieno kouluhevonen, kuin vanhemmistaankin”, kasvattaja lupaili. Hymyilin aurinkoisesti: “Se on sitä jo.”

Hoidettaessa ja noin yleisesti Oliver tulee enemmän isäänsä. Ori seisoo kyllä nätisti aloillaan ja antaa hoitaa, mutta kaikenlaiset nopeat liikkeet ja kovat äänet tekevät siitä levottoman ja hankalan käsitellä. Se ei arkaile mitään kohtia erityisesti, eikä sen käytöksessä ole noin yleisesti mitään moitittavaa. Oliverin voisi melkein luovuttaa aloittelijalle, mutta se saattaa tosiaan säikähtää aika helposti. Hiljaisuudessa ja rauhassa Oliverin kanssa on todella mukavaa viettää aikaa, ja oria on kiva puunata, kun sekin uskaltaa rentoutua. Joinakin päivinä oriilla saattaa olla jonkinlainen äkäpussivaihde päällä, ja silloin se osaa olla todella hermoja raastava kaveri. Luojan kiitos näitä päiviä on vain harvassa, joten pääsääntöisesti se on hyvä tyyppi. Pestessä kannattaa ottaa erittäin rauhallisesti, ja hevoselle saa mielellään puhella, etenkin, kun vesi käännetään päälle, jotta Oliver ei säikähdä. Se ei siis oikein ole nimensä veroinen - tappajaa siitä ei saisi millään, raukka kun on säikyn ulkokuorensa alla erittäin ihmisrakas ja luotettava tapaus. Taluttaessa ori osaa myöskin käyttäytyä oikein hyvin. Se ei haikaile tammojen perään eikä ole muutoinkaan hankala, mutta saattaa säikähtäessään yrittää riistäytyä käsistä. Traileriin Oliver menee aika vauhdilla, mutta menee kyllä, samoin pois trailerista. Kuitenkin - kuten jo mainittu - Oliverilla on välillä hankalia päiviä, ja silloin se pistää vastaan yksinkertaisesti kaikessa. Jos sitä yritetään vetää eteenpäin, se hautaa takakaviot levälleen maahan. Jos sitä yritetään saada pysymään aloillaan, se yrittää pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Muiden hevosten kanssa Oliver ei oikein tule toimeen, silloin se alistuu ja vetäytyy syrjään, ja on yleensä alimpana nokkimisjärjestyksessä, eikä siksi sovi dominoivien hevosten kanssa samaan tarhaukseen. Ei-dominoivien hevosten kanssa se tulee ihan hyvin toimeen, ja saattaa ehkä jopa uskaltautua olemaan jossakin määrin sosiaalinen.

Ratsastettaessa tämä hevonen on oikea unelma. Se on erittäin osaava hevonen, ja tekee saumattomasti yhteistyötä ratsastajansa kanssa, kunhan ratsastaja osaa pitää avut hellinä. Vähäkin kiskominen ja kylkien paukuttelu saa Oliverin hermostumaan pahanpäiväisesti, jolloin ratsastaja voi luottaa siihen, että saa maistella hiekkaa, minkä vuoksi ori onkin vain kokeneitten ratsu. Erityisesti kouluratsastus on tämän hevosen heiniä, sillä Oliverilla on kauniit, lennokkaat askeleet ja loistava tarkkaavaisuus, sekä notkeus. Se on erittäin luottavainen ja se on ilo kenen tahansa silmälle. Grand Prix tuntuu olevan tälle hevoselle lasten leikkiä. Esteilläkin Oliver toimii ihan siedettävästi, se ponnistaa vaivattoman oloisesti ilmaan, ja laskeutuu nätisti toiselle puolelle. Nopeat kääntymiset esteradalla eivät kuitenkaan ole sen vahvuuksia, sillä Oliver tarvitsee reilusti aikaa valmistautuakseen seuraavaan esteeseen, ja erityisesti muuri tapaa saada Oliverin kieltämään. Se on yleensä myös vähän hätäinen, mikä johtaa ongelmiin radalla. Ainoastaan maastossa tämä hevonen on kaikkea muuta kuin unelma. Ori säikkyy nopeita liikkeitä ja kovia ääniä, ja erityisesti pimeällä se on erittäin heikkohermoinen. Liikenteen seassa ratsastaminen on lähes mahdottomuus, eikä sitä suositella kuin pakkotilanteissa, sillä se on stressaavaa paitsi hevoselle, myös ratsastajalle. Seurassa ratsastettaessa ori kannattaa mieluiten tuupata johdon ja perän väliin. Johdoksi Oliver ei sovi, mutta se voi olla peränä, jos se on tarpeen. Uittaminen on toinen asia, mistä Oliver ei pidä. Polvikorkuisessa vedessä loiskiminen on orin mieleen, mutta uimista se kammoksuu. Altaassa se ui kyllä, mutta ei luonnonvesistöissä, sillä se saattaa säikähtää esimerkiksi vedenalaisia kasveja, jotka takertuvat sen jalkoihin, tai yhtäkkisiä pohjankorkeusmuutoksia. Huonoina päivinään Oliver ei juurikaan kiukuttele ratsastettaessa, se vain toimii puolivillaisesti eikä jaksa oikein keskittyä, vaikka se tuntuukin tekevän sen tahallaan.

Sukuselvitys

i. EYE OF A TIGER
kwpn, 164 cm, m
EI MERIITTEJÄ
ii. SMOKE ON THE WATER
kwpn, 170 cm, m
EVM
iii. FREEFALL
EVM
iie. SMOKING GUN
EVM
ie. BURNING HEART
kwpn, 162 cm, m
EVM
iei. BLACK ‘N’ WHITE
EVM
iee. BURNING WILL
EVM
e. ABOVE THE SKYLINE
kwpn, 166 cm, m
EI MERIITTEJÄ
ei. ALL HELL BREAKS LOOSE
kwpn, 169 cm, m
EVM
eii. AMATEUR HOUR
EVM
eie. THE CITY BELOW
EVM
ee. ALTERNATIVE DESTINY
kwpn, 166 cm, prn
EVM
eei. NOT SO FUN
EVM
eee. SKYLINE
EVM

ii. Smoke on the Water on jokaisen kouluratsastajan unelmahevonen. “Smokey” omistaa upeat, lennokkaat askellajit, kiiltävän mustan karvapeitteen ja yhteistyöhaluisen luonteen, joka on vienyt oria pitkälle sen kouluratsastusuralla. Tämä Grand Prix-mestari on takuuvarma menestyjä, vaikka tokkopa sen enää tarvitsee mitään todistella: 41 kultapokaalia puhuu vahvasti puolestaan, eikä edes mainita lukuisia ruusukkeita. Menestystä on tullut toisellakin alalla; Smokey aloitti siitosuransa 9-vuotiaana, ja tähän mennessä uljaalla mustalla on 21 jälkeläistä. Nykyisin kilpauraansa lopetteleva Smokey asuu synnyintilallaan, jossa se saa elää leppoisia eläkepäiviä rennon meiningin harrasteratsuna.

iii. Freefall, mitäpä tuosta oriista nyt sanoisi? Se oli vakaa kuin kallio ja pomminvarma kaveri, jonka kanssa kuka tahansa pärjäsi. 164-senttinen Freefall kilpaili ahkerasti Grand Prix-tasolla kouluratsastuksessa, ja käväisipä ori parissa näyttelyssäkin, jossa sen ihanteellinen rakenne ja kiiltävä, ruunikko karva sai aina huomiota. Ori kilpaili itselleen hurjan määrän pokaaleja ja ruusukkeita, sai kourallisen jälkeläisiä ja eli leppoisaa elämää Hollannin maalaismaisemissa, ennen kuin se lopetettiin erilaisten vanhuudenvaivojen takia 24-vuotiaana, ja sen tuhkat ripoteltiin läheiseen jokeen syyslehtien leijaillessa maahan, kuin vanhassa filmissä.

iie. Smoking Gun oli kuvankaunis, musta hollanninpuoliveritamma. 169 senttimetrin korkeuteen aikuisena kasvanut “Kiki” tuli maailmaan melko epäonnisesti: varsa oli vaarassa tukehtua alkuperäisessä asennossaan syntyä, eikä sen emä ollut kovinkaan hyvässä kunnossa, ja kun Kiki lopulta tuli tähän maailmaan elossa ja ehjin nahoin, sen emä menehtyi vain parissakymmenessä minuutissa. Tallilla oli kuitenkin juuri varsonut ratsuponitamma, joka saattoi ruokkia Kikinkin, ja näin tamma oppi tuntemaan itsensä poniksi. Se olikin koko elämänsä melko ponimainen luonne, mutta erittäin alistuva kokoistensa ja isompien hevosten kanssa. Kiki kilpaili valjakkoajossa muutaman voiton ja siirtyi sitten siitosuralle. Kiki hukkui tapaturmaisesti karatessaan jäälle, joka oli rikkoutunut alta. Tamma oli menehtyessään 19-vuotias kuuden varsan emä.

ie. Burning Heart, lyhyemmin vain Minnie, on vähän persoonallinen tamma. Luonteeltaan Minnie on vähän säikky, mutta nöyrä ratsu, joka palvelee ihmistä erittäin mielellään. Se tuntuu melkein intohimoiselta kouluratsastuksen suhteen, ja antaa aina parhaan suorituksensa. Hollannissa syntynyt ja kasvanut tamma kilpailee yhä aktiivisesti Grand Prix-tasolla, mutta pääasiassa kotimaassaan. Minniellä on tähän mennessä neljä kaunista jälkeläistä, ja tammalla on tarkoitus teetättää vielä muutama, ennen kuin se saa siirtyä eläkepäivilleen, mahdollisesti tuntihevoseksikin vielä pariksi vuodeksi, jos sen terveys ja kunto sallii.

iei. Black ‘n’ White oli suuri, melkein 170 senttimetrin säkäkorkeutta hipova hollanninpuoliveriori, jolla oli kaunis mustan väritys. Binjiksi kutsuttu ori kilpaili sekä koulu- että kenttäratsastuksessa, ja oli kaikin puolin monipuolinen hevonen. Binji oli myös suosittu hevonen puoliverikasvatuksessa sysimustan värityksensä tähden. Elämänsä aikana iloiseksi ja yhteistyökykyiseksi kuvailtu Binji menehtyi Hollannissa kotitallillaan luonnollisista syistä 27-vuotiaana, ja se haudattiin tallin taakse muiden tallilla aikojen saatossa menehtyneiden hevosten seuraan.

iee. Burning Will, Vilma, oli kaunis 164-senttinen punaruunikko hollanninpuoliverinen, joka syntyi Hollannissa ja muutti 3-vuotiaana Australiaan koulutettavaksi ja kilpailtavaksi. 7-vuotiaana Vilma myytiin taas eteenpäin, tällä kertaa takaisin Hollantiin, jossa se jatkoi kilpailemista Intermediate II-tasolla ja sai muutaman varsan. Vilma oli kertomusten mukaan tammamainen ja vähän pippurinen hevonen, joka ei kuitenkaan sietänyt ollenkaan nopeita liikkeitä ja kovia ääniä, kuten liikenteen joukossa liikkumista, ja matkustaminen oli erittäin stressaavaa tammalle. Vilmaa kuitenkin rahdattiin edes ja takaisin kilpailuissa, ja se menehtyikin vain 16-vuotiaana stressin ja ahdistuksen aiheuttamista terveysongelmista. Vilma jätti maailmaan kolme kaunista jälkeläistä ja varoituksen hevosen pakottamisesta epämiellyttäviin tilanteisiin.

ei. All Hell Breaks Loose saa nimensä kukkoilevasta ja tärkeilevästä luonteestaan varsana. Heroksi, tallilaisten kesken Nasseksi, kutsuttu ruuna on nykyään oikein mukava kaveri, joka on 7-vuotiaana murtuneen jalkansa vuoksi nykyisin rento harrasteratsu, mutta nuorena orina se aiheutti harmaita hiuksia kaikille. Hero pomotteli kaikkia, hevosia ja ihmisiä, mutta ratsastusonnettomuudensa jälkeen orilta otettiin muutama pakaste talteen ja se ruunattiin, mikä tasoitti sen luonnetta. Herolla oli erittäin lupaavasti alkava ura, ja se voitti monia Grand Prix-luokkia kansainvälisissä kilpailuissa, mutta murtunut jalka lopetti uran lyhyeen. Nykyisin Herolla on kolme menestyksekästä varsaa ja rakastava koti Hollannin maaseudulla, jossa se sosialisoi muiden hevosten kanssa ja käy sunnuntailenkeillä maastoissa.

eii. Amateur Hour oli aikansa tunnetuimpia kilpaoreja Hollannissa, sillä ori voitti lukuisia kouluratsastuskilpailuja eri luokissa. “Matt” tai “Matty” syntyi Hollannissa piskuiseen ratsastuskouluun, mutta orin kasvaessa, sen huomattiin omaavan potentiaalia kurottaa tähtiin. Matt myytiinkin suurelle kilpatallille, jonka riveissä ori sitten kilpaili itsensä julkkishevoseksi. Mustanruunikko ori sai myös seitsemän jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 25-vuotiaana. Oria ei koskaan kuitenkaan haudattu, vaan sen uurna seisoo kunniapaikalla Hollannin suurimmassa kilparatsastusmaneesissa.

eie. The City Below oli alkujaan Italiasta lähtenyt tummanrautias tamma, joka syntyi vaatimattomalla pienellä tilalla, eikä sillä ollut kauheasti potentiaaliakaan korkeille ratsastustasoille, mutta se oli niin kaunisrakenteinen, että se ostettiin Hollantiin suurella hinnalla jalostustammaksi. Alkujaan vain Bellaksi nimetty tamma oli lastenratsuna ja harrastehevosena kotitallillaan, mutta 5-vuotiaana se muutti Hollantiin ja sai nimen The City Below. Bella sai yhteensä huimat 15 jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin kimosyövän takia 22-vuotiaana.

ee. Alternative Destiny oli aivan yhtä pippurinen luonne, kuin miltä se näytti. Destinyn kanssa ei ikinä voinut sanoa varmaksi, millä tuulella tamma oli, ennen kuin sitä rupesi käsittelemään - tamma kyllä näytti sitten, millä tuulella se oli. Melkein leiskuvanpunaiselta auringossa näyttänyt Destiny kilpaili näyttelyissä menestyksekkäästi, ja monien palkintojensa vuoksi sitä käytettiin ahkerasti kasvatuksessa, vaikka tamma ei luonteeltaan ollutkaan mikään päivänsäde. Destiny sai viisi jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 13-vuotiaana säikähdettyään kirkuvaa ja kohtijuoksevaa lasta, ja tallottuaan tämän jalkoihinsa.

eei. Not So Fun ei ollut ihan niin kiva hevonen, vaikka toki se oli lahjakas ratsu. Tintti osasi olla oikein rasittava käsitellä, minkä vuoksi se kiersi omistajalta omistajalle. 20 vuoden aikana Tintti asui yhteensä 13:lla eri tallilla, ennen kuin se löysi kotinsa Englannista Michaela Reubenin luota. Eläessään ori kilpaili kouluratsastuksessa aina, kun joku parka suostui treenaamaan oria ja käymään tämän kanssa kilpailuissa. Orille kerääntyi vuosien mittaan kaksikymmentä sijoitusta, mutta sen todellinen lahjakkuus pääsi vain muutaman kerran näkyviin. “Tintti oli sellainen hiomaton timantti”, viimeinen omistaja totesi, kun häneltä kysyttiin tästä vikuripäisestä hevosesta pian Tintin traagisen ähkykuoleman jälkeen. Tintti oli punaruunikko, 167-senttinen hollanninpuoliverinen ja kahden kouluratsun isäori.

eee. Skyline oli Tintin vastakohta: tamma oli lempeä ja yhteistyöhaluinen mustankimo hollanninpuoliverinen, joka työskenteli mielellään ja oli oikea unelmahevonen. Skylinen kanssa pärjäsi lapsikin, ja se olikin hollantilaisen ratsastuskoulun eliittiopetushevonen, jolla korkealle tasolle edenneet oppilaat saivat kilpailla kansainvälisissä kilpailuissa asti. Omistajansa kanssa Skyline kilpaili mestaruuksissakin, voittaen muutaman. 166-senttinen Skyline oli oppilaiden ja omistajien mukaan pomminvarma kaveri, jonka kanssa olisi voinut käydä vaikka Irakissa ja palata turvallisesti kotiin. Skyline menehtyi 31-vuotiaana luonnollisista syistä.

Jälkeläiset

AMWB-T Black Dahlia STC 21.03 2017 e. Of Hope and Despair om. VRL-12909
KWPN-O Whitechapel RIB 07.04 2017 e. Friimousse BAP om. VRL-14336
FWB-O FBL Matlock 15.04 2017 e. Violina BAM om. VRL-14488
FWB-O FBL Hannibal 16.04 2017 e. Disturbed Doomdancer om. VRL-14488
KWPN-T Femme Fatale STC 21.06 2017 e. Hukkapuron Prada om. VRL-14333

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 22. kesäkuuta 2017, kirjoittanut Onski (149 sanaa)

Tänään olin tullut vähän ratsastelemaan Oliverilla. Ori odotti karsinassa, joten aloitinkin laittamaan sitä rauhallisesti kuntoon, ettei se vaan saisi säikähdettyä jo aluksi minua. Oliver kuitenkin käyttäytyi kiltisti, ja sain sen harjattua sekä varustettua oikein hyvin. Se seurasi minua myös kiltisti kentälle, jossa päätin ratsastaa sitä.

Käveltyäni Oliverin kanssa alkukäynnit keräsin ohjat ja aloitin verryttelemisen. Tein erilaisia taivutteluja ravissa, kunnes otin alle vielä vähän laukkaa. Sen jälkeen aloitinkin tekemään vähän avoja jokaisessa askellajissa. Ori oli osaavampi kuin minä, joten se korjailikin minua useasti. Laukanvaihtoihin saimme hyvin yhteisen sävelen. Lopuksi teimme muutamia takaosakäännöksiä, joidenka jälkeen päästin Oliverin kävelemään vapain ohjin. Tallissa harjasin sen vielä läpi, ennen kuin vein tarhaan.

Kouluvalmennus, 02. kesäkuuta 2017, kirjoittanut Cherry (305 sanaa)

Nikkin ja Oliverin valmennus alkoi vauhdikkaasti, kun ajattelemattomana menin heittämään takkini aidalle aivan hevosen takana. Sitä ei säikynpuoleinen kouluhevonen pahemmin arvostanut, mutta nopeasti Nikki sai hevosen huomion takaisin itseensä. Alkuverryttelyjen jälkeen aloitimme suoraan liikkeiden kanssa, sillä halusin katsastaa läpi niin sulut, piruetit kuin laukanvaihdotkin. Teimme liikkeet niissä kohdissa kuin ne tulevat radallakin, mikä sopi ratsukolle treenin kannaltakin paremmin kuin hyvin. Ravissa sulut tuntuivat olevan Oliverille lastenleikkiä, eikä se laukassakaan pitänyt niitä vaikeina. Myös yksittäiset laukanvaihdot sulkujen suunnan vaihtuessa onnistuivat hienosti, vaikka ori olikin aavistuksen jännittynyt. Pyysin Nikkiä antamaan hevoselle edestä hieman enemmän tilaa juuri vaihdossa, jotta se pääsee etenemään kunnolla eikä jää paikalleen pomppimaan. Se toimikin hyvin, jolloin myös uuden sulkutaivutuksen aloittaminen sujui helpommin. Oliver esitteli viimeisillä toistoilla ehkä lennokkainta, mutta silti hallittua taivutusta, jonka olen koskaan nähnyt. Ensimmäinen tehtävä ei ollut helpoimmasta päästä, joten sen jälkeen tumma komistus oli jo hyvin ratsastajansa avuilla. Laukanvaihdot joka toisella onnistuivat hyvin pysyen linjalla, mutta jokaisella askeleella suoritettavissa vaihdoissa alkoi hevonen helposti poikittamaan. Kun Nikki muisti pitää itsensä kurissa ja vahti tarkasti kulloistakin ulkokylkeä, alkoi hevonen olla läpi vaihtojen suorempi. Linjalla Oliver pysyi koko ajan hienosti, eikä se jäänyt enää pomppimaan paikalleenkaan. Viimeisenä treenivuorossa olivat piruetit. Oliver oli jo hieman väsyneen oloinen, joten tarkoitus oli ottaa vain kumpaankin suuntaan onnistuneet toistot. Mustanruunikolla oli luonnostaan hyvin paikallaan pysyvät piruetit, mutta takapäähänsä se kaipaa vielä lisää voimaa jaksaakseen kantaa kunnolla loppuun saakka. Lisäksi korjasimme hieman orin muotoa, sillä se helposti nousi edestä turhan ylös. Tälläkän kertaa se kaipasi sentin verran enemmän tilaa itselleen, jolloin sen oli helpompi löytää tasapaino piruetin aikana. Piaffe ja passage jätettiin tällä kertaa omaan arvoonsa, sillä Oliver alkoi jo selvästi lipsua tekemisessään. Vielä loppuraveissakin se kuitenkin tanssahteli menemään upeasti, eikä hevosen kohdalla ainakaan pääse sanomaan, että sillä olisi epäaktiivinen takaosa. Orista huomaa kyllä, että sillä on jo rutiinia tältä tasolta. Vähän lisää voimaa ja ori on voittamaton!

Eläinlääkärikäynti, 06. toukokuuta 2017, kirjoittanut Cherry (105 sanaa)

Mustanruunikko puoliveriori Oliver käyttäytyi tutkimuksen ajan loistavasti, vaikka se ehtikin heti alkuun säikähtää minua. Nopeasti se kuitenkin rauhoittui jälleen ja hetken säpsähdeltyään jokaista liikettä se seisoi loppuajan kuin liimattuna paikalleen. Lihaksikas ja sporttisessa kunnossa oleva ori oikein kiilteli karvapeitteessään. Sillä ei ollut ulkoisia merkkejä sisäloisista ja myös stetoskoopilla kuunneltavat äänet kuulostivat normaaleilta. Ruumiinlämpö hevosella oli hieman korkea, mutta se johtunee päivän lämpimästä auringonpaisteesta. Päässään hevosella ei ollut haavoja tai kolhuja, sen suussa ei ollut piikkejä eikä sierainvuotoa ollut. Jalatkin hevosella olivat kuivat ja viileät, myös kaviot ja säteet kunnossa. En löytänyt Oliverista selkeästi aristavia tai jumissa olevia kohtia. Oikein hyvässä kisakunnossa oleva ori kaikin puolin!

Kouluvalmennus, 20. huhtikuuta 2017, kirjoittanut Layda (374 sanaa)

Kaarsin autollani Stratocasterin pihaan ja kävelin reippain askelin sen maneesille. Olin menossa valmentamaan Oliver-poitsua, jonka kanssa olin jo tehnyt tuttavuutta jalostuspuuhien kanssa. Tänään silti pääsisimme treenaamaan kouluratsastusta.

Oliverin omistaja Nikki oli lämmittelemässä käyntitehtävien merkeissä samalla kun saavuin maneesiin. Aloin heti ohjeistamaan ratsukkoa: “Tee aluksi itsenäistä verryttelyä ravissa ja käynnissä, sisällytä siihen pohkeenväistöjä ja sulkutaivutuksia. Kun yhteistyö alkaa pelata kunnolla, siirrymme tekemään ravilisäyksiä ja kokoamisia.’ Nikki ja Oliver suorittivat pohkeenväistöt hallitusti ja rennosti, erityisesti pidin ratsastajan rauhallisuudesta ja pienistä avuista, joihin hevonen vastasi ripeästi. Sulkutaivutuksissa oli aluksi hieman ongelmaa, sillä Nikki jäykisti huomaamattaan sisäkättään, jolloin koko liike ei onnistunut. “Rentouta molemmat kädet ja muista hengittää”, ohjeistin. Pian ratsukon yhteistyö alkoi pelata kunnolla yhteen ja pääsimme aloittamaan kunnon tehtävät, eli kootut askellajit. Lopuksi tekisimme hieman laukkaväistöjä, ja viimeisenä hieman piaffeja. “Aloitetaan tekemällä niin, että ravaat kaikki sivut normaalisti tehden niiden keskelle aina kahdeksan metrin voltit, mutta kulmissa kokoat hevosta, mieluummin jopa niin että se hidastaa vauhtiaan ja keskittyy ainoastaan kokoamiseen“, opastin. Volteilla Oliver oli notkea ja taitava, ja Nikki ymmärsi myös kokoamistehtävän idean mainiosti. Aluksi kokoaminen hieman tökki eikä ratsastaja saanut hevosta työskentelemään takapäällään rehellisesti. Loppujen lopuksi ongelma ratkesi kun Nikki muisti taas rentouttaa kätensä ja hengittää syvään.

Seuraavaksi aloitimme laukat tehden pitkän sivun keskeltä laukkaväistön keskihalkaisijalle, ja heti keskihalkaisijan päällä pysähdys-laukka-siirtyminen, joka vaatisi ratsulta erinomaista kuuliaisuutta. Tehtävästä suoriuduttiin aluksi hieman nihkeästi, mutta ratsukko jatkoi yritteliäästi kuunnellen ohjeeni todella tarkasti, ja joka väistön aikana suoritus parani ja parani, kunnes loppujen lopuksi Oliver kulki täydellisessä Grand Prix-tason kokoamisasteessa kuunnellen kaikki Nikkin avut nöyrästi mutta rennosti. Laukkaa emme kuitenkaan loppujen lopuksi menneet paljoa, sillä siirryimme seuraavaksi viimeiseen tehtävään, eli piaffeihin. Aloitimme tehden suoraan ravista kaksi askelta piaffea keskellä pitkää sivua, ja siitä takaisin raviin. Tätä tehtäisiin neljä kierrosta putkeen, ja jokaisella kierroksella lisättäisiin taas kaksi askelta, jolloin viimeisellä kierroksella piaffea tulisi kahdeksan askelta. Aluksi Oliver oli hieman tahmea, ja piaffe jäi hevosen osalta kovin laimeaksi. Ori kuitenkin onneksi innostui tehtävästä hetken toiston jälkeen ja loput kerrat se teki jokaisen askeleensa työteliäästi. Nikki ratsasti hevostaan sopivan pienin avuin, ja vaikka hevonen ei aluksi olisi piaffea mielinyt tehdä, niin hän ei silti pienestä ärtymyksestä huolimatta menettänyt malttiaan vaan yritti parhaansa. Kehuin ratsukkoa näistä ja monista muista asioista piaffien jälkeen, annoin hieman harjoiteltavia tehtäviä ja annoin heille luvan aloittaa itsenäisen loppuverryttelyn.

Kouluvalmennus, 04. huhtikuuta 2017, kirjoittanut Jesy (226 sanaa)

Näin kasvattajana oli todella ihana katsella Nikkin ja Oliverin alkuverryttelyä. Kaksikko ravasi kevyen oloisesti siksakkia ympäri maneesia. Annoin ratsukon verrytellä suhteellisen omatoimisesti, sillä Nikki tunsi hevosensa parhaiten ja näin ollen myös tiesi, millä sen saa parhaiten kuulolle. Annoin kuitenkin aina silloin tällöin jotain pieniä ohjeita lähinnä istuntaan liittyen. Kun ratsukko näytti olevan valmiina työntekoon, aloitimme heti päivän aiheen: laukanvaihdot. Aloitimme yksinkertaisella yhden vaihdon periaatteella, mikä sujui kuin lasten leikki. Päätin hankaloittaa tehtävää kertaheitolla ja pyysin Nikkiä ratsastamaan laukanvaihdot joka neljännellä askeleella. Ratsastaja antoi Oliverille hyvin selkeät ja samalla myös näkyvät avut. Oliver kuitenkin vaihtoi laukat toivottuun tapaan. Seuraavalla kerralla ohjeistin Nikkiä tekemään vaihdot joka toisella askeleella käyttäen mahdollisimman pieniä, mutta silti selkeitä apuja. Oliver oli hieman hämmästynyt tällä kertaa jopa liian minimaalisista avuista. Ohjeistin Nikkiä ajattelemaan yhden askeleen edelle. Pienen alkukankeuden jälkeen kaksikko löysi yhteisen rytmin ja vaihdot joka toisella askeleella rupesivat sujumaan. Tähän väliin pidimme pienen hengähdystauon, joka oikeastaan toimi hermojenlepyytystaukona ratsukon molemmille osapuolille. Tauon jälkeen jatkoimme laukanvaihtoja jokaisella askeleella. Annoin Nikkille samat ohjeet kuin aikaisemmin. Tällä kertaa ratsukko löysi yhteisen rytmin heti ensimmäisistä vaihdoista lähtien. Korjailin lähinnä pieniä kauneusvirheitä. Nikki jäi hyvin usein ajamaan Oliveria eteenpäin yläkropallaan, mikä sai hevosen hieman hämmentymään. Käskin ratsukon lopettaa hyvin onnistuneeseen suoritukseen ja tekemään paljon askeleenpidennyksiä kaikissa askellajeissa loppuverryttelyksi. Oliver ja Nikki toimi koko valmennuksen ajan todella nätisti yhteen. Lähdin maneesista hyvin ylpeänä omasta kasvatista ja sen omistajasta!