Suur Punane
 
 |
SUUR PUNANE “Puntti” Torinhevonen, ori, 172 cm Punarautias Omistaja Hautalan tila Kasvattaja Jena Tamm |
|
|
i. Šokolaadi Latte |
ii. Maestro Latte |
|
ie. Ingellik |
|
|
e. Metsik Roos |
ei. Monstrum |
|
ee. Lumeroos |
Puntti on torinhevonen, ja sen suvussa risteää niin vanhan- kuin uudemman mallinen torinhevonen. Puntin kumpikin vanhempi on näiden mallien risteytyksiä, ja vanhempaa, Hautalassa toivottua mallia edustavat Puntin suvussa isänemä Ingellik ja emänemä Lumeroos. Monstrum on pitkän linjan torinhevonen, vaikka uudempaa mallia, kun taas Maestro Laten lähisuvussa on eurooppalaista puoliveriverta.
› Jälkeläinen, e. Emän nimi
Päiväkirja
› Puntti saapuu Suomeen, 25.08 2022, kirjoittanut Karita Hautala-Aiho
Minä oon meistä yleensä se, joka lähtee hevosmarkkinoille, ja minulle on muodostonut melkein jo perinteeksi lähteä joka kesä Viroon katsastamaan hevostilanne. Keke
lähtee matkaan melkeinpä ainoastaan silloin, kun lähdetään ravihevosia ostamaan, koska silloin se saa olla asiantuntijana; Ratsuista se ei kuulemma tiedä mitään, eikä
se varsinaisesti välitä työhevosista, tai niin se sanoo. Oikeasti Keke on ihan lääpällään erityisesti Eebeniin ja Nuuttiin.
Joka tapauksessa, minä lähdin Tarttoon asti kattomaan, että millaisia hevosia siellä on loppukesän markkinoilla, ja siellä minä tapasin Puntin. Puntti oli ihan valtava, se nousi vuoren lailla kaikkien muiden hevosten yli. Etenkin, kun se seisoi alle 140-senttisen eestinhevosen vieressä. Minä oon enemmän sellaisiin vanhanmallisiin torinhevosiin kiintynyt, mutta Puntilla oli niin kiltit silmät, että ihan muina miehinä vähän kyselin siitä myyjältä. Puntti oli kuulemma kelpo ratsu, se hyppäsi esteitä ihan hyvällä tyylillä ja oli pärjännyt kouluratsastuskisoissakin. Enn, Punttia myyvä mies, näki minun epäilykseni ja sanoi, että tuolla taaempana on vähän tyhjää tilaa, jos minä haluisin kokeilla Punttia selästä käsin. Kieltäydyin ensin, mutta Enn kävi lempeästi suostuttelemaan, ja lopulta lupasin kokeilla Punttia ihan vain ollakseni Ennille mieliksi.
Enn auttoi minut Puntin selkään, kun sillä ei ollut satulaa mukana, ja katseli sitten sivusta, kun ratsastin oria pelkillä suitsilla. Oriksi se oli ihan hirmuisen leppoisa ja korvat vain kääntyilivät, kun muut hevoset huutelivat markkina-alueella. Näin ison hevosen selässä minä en ollut toviin ollut, mutta Puntti oli sen verran rauhallinen ja kuuliainen, että yli 170 sentissäkin oli turvallinen olo. Sillä oli sitä suomenhevosen mentaliteettia, joten mä pysäytin Puntin Ennin kohdalle, huokaisin, ja kerroin ostavani sen. Enn kyseli vähän minun suunnitelmia Puntille, mutta tuntui olevan ihan tyytyväinen ajatukseen, että Puntti lähtisi Suomenlahden toiselle puolelle vaikuttamaan hevoskasvatuksessa. Minä valuin hitaasti alas Puntin selästä ja ori seisoi paikoillaan kaikessa rauhassa odottamassa, että minun jalat oli tukevasti maassa. Ohjista tarvitsi tuskin pitää kiinnikään, mutta Puntti lähti silti pitkin askelin seuraamaan ja roikotti päätään alhaalla. Keke ei ehkä ymmärtäisi, miksi meille tulee näin iso ja puoliverimäinen hevonen, mutta kunhan se istahtaa Puntin selkään, niin kyllä se alkaa ymmärtämään.