Rock ‘n’ roll as f ❅

Palkittu 10.09 2017 Premier Foal prosenteilla 11 + 21 + 13 + 18 = 63%
Palkittu lokakuun tilaisuudessa 2017 KV-I pisteillä 9 + 5 + 3 + 1 + 34,5 = 52,5p
irtoSERT myönnetty NJ-näyttelyissä 22.02 2018
Palkittu huhtikuun tilaisuudessa 2018 KTK-II pisteillä 18 + 18 + 18 + 19 = 73p

Perustiedot

Virallinen nimi Rock ‘n’ Roll as F Kutsumanimi Andy
Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori Säkäkorkeus, väri 166 cm, musta (Ee/aa)
Syntynyt 27.03 2017, Suomi Kasvattaja Frida VRL-05826, Faconde
Maahantuoja Katti VRL-14085, Hukkalampi Omistaja Katti VRL-14085, Hukkalampi
Rekisterinumero VH17-031-0260 Painotuslaji Kouluratsastus
Koulutustaso Grand Prix, re. 100 cm, me. 80 cm, helppo kenttäratsastus, vaikea valjakkoajo

Historia

Historiateksti.

Luonnekuvaus

Luonnekuvaus.

Ikääntyminen

01.06 2017 ❅ 1-vuotias 01.09 2018 ❅ 6-vuotias 01.12 2019 ❅ 11-vuotias 01.03 2021 ❅ 16-vuotias 01.06 2022 ❅ 21-vuotias 01.09 2023 ❅ 26-vuotias
01.09 2017 ❅ 2-vuotias 01.12 2018 ❅ 7-vuotias 01.03 2020 ❅ 12-vuotias 01.06 2021 ❅ 17-vuotias 01.09 2022 ❅ 22-vuotias 01.12 2023 ❅ 27-vuotias
01.12 2017 ❅ 3-vuotias 01.03 2019 ❅ 8-vuotias 01.06 2020 ❅ 13-vuotias 01.09 2021 ❅ 18-vuotias 01.12 2022 ❅ 23-vuotias 01.03 2024 ❅ 28-vuotias
01.03 2018 ❅ 4-vuotias 01.06 2019 ❅ 9-vuotias 01.09 2020 ❅ 14-vuotias 01.12 2021 ❅ 19-vuotias 01.03 2023 ❅ 24-vuotias 01.06 2024 ❅ 29-vuotias
01.06 2018 ❅ 5-vuotias 01.09 2019 ❅ 10-vuotias 01.12 2020 ❅ 15-vuotias 01.03 2022 ❅ 20-vuotias 01.06 2023 ❅ 25-vuotias 01.09 2024 ❅ 30-vuotias

Sukuselvitys

i. Rockabilly Wolf
suomalainen puoliverinen, 158 cm, musta
KTK-I, VIR MVA Ch
ii. Rockabee Wolf
suomalainen puoliverinen, 167 cm, voikko
KRJ-I
iii. Rogue Wolf
KRJ-I
iiii. Rontigo KRJ-I
iiie. Schmidt Joyanna KRJ-I
iie. Bumblebee Solo
KRJ-II
iiei. Cocobee
iiee. Balestra
ie. Dark Saga SIN
holstein, 170 cm, musta
Ei meriittejä
iei. Darkheart SIN
KRJ-II, YLA2, VIR MVA Ch
ieii. Al Capone
ieie. Minonette
iee. Beverly PK
Ei meriittejä
ieei. Poleidos
ieee. Bequem
e. Dastlyn F
suomalainen puoliverinen, 165 cm, punaruunikko
KTK-II, Ch
ei. Dust Collector F
trakehner, 166 cm, musta
KRJ-I, KTK-II, YLA2
eii. Skeleton Scene CIS
KRJ-I
eiii. Da Vinci Code YLA2, KRJ-I
eiie. Phantome VIR MVA Ch, KRJ-II, YLA2
eie. Vampretta PB
KTK-III, KRL-III, KRJ-II, YLA2
eiei. Nazgûl VIR MVA Ch, KRJ-I, KTK-III
eiee. Vamps&Wolves KRJ-I
ee. Oldfinion Edlyn
trakehner, 167 cm, rautias
KTK-III, KRJ-I
eei. Rosenhof Alfons
VSN Ch, Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA1
eeii. Bardulf KTK-II, KRJ-I
eeie. Anika VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, AB
eee. Rosenhof Edda
KTK-II, KRJ-I
eeei. Red State
eeee. Elke VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, AB

Jälkeläiset

Rock ‘n’ Roll as F on tarjolla 4-polvisille koulupainoitteisille puoliveritammoille.

Jälkeläinen Syntynyt Emä Omistaja
Valhalla Cherub 06.12 2017 Capheira von Lark VRL-05594

Sijoitukset

Rock ‘n’ Roll as F kilpailee kouluratsastuksessa tasolla Grand Prix. KRJ-sijoituksia 0, joista voittoja 0.

Päivämäärä Laji, luokka Järjestyspaikka Sijoitus
00.00 0000 KRJ, Grand Prix Järjestyspaikka 0/00

Päiväkirja

Valmennus, 29. joulukuuta 2017, kirjoittanut SV

Punttasin Perhon Andyn selkään pienen totuttelun jälkeen. Jokainen nurkka vinkui maneesissa kovan tuulen vuoksi. Perhon alla jännittyneesti kävelevä Andy ei näyttänyt tykkäävän moisesta äänestä, joka näkyi yllättävien sivuloikkien muodossa. “Voit ottaa ohjat ja alkaa työskentelemään kunnolla, niin saadaan sille vähän muutakin tekemistä, kuin nurkkien kyttäilemistä”, neuvoin Perhoa, joka nyökkäsi ja keräsi mustat kumiohjat käsiinsä hitaasti. Hän teki voltin, jonka aikana ohjeistin taivuttamaan Andya vähän liiotellun paljon. “Tarkastetaan, että jarrut toimivat. Voit ottaa pitkän sivun keskelle pysähdyksen. Muista pitää pohkeet kiinni, vaikka tavoite onkin hiljentää vauhtia. Varsinkin nuori hevonen tarvitsee paljon tukea. Voit käyttää tarvittaessa ääniapuja, jotka se ainakin osaa”, selitin. Andy yritti vastustaa niska jännittyneenä Perhon pidätteitä. “Jatka vaan. Kiitä sitä heti myötäämällä ja ääntä käyttämällä, kun se pysähtyy edes nanosekunnin ajaksi”, kannustin. Lopulta ärsyyntyneesti pomppiva Andy pysähtyi. Perho kiitti sitä tyytyväinen ilme kasvoillaan. Hän toisti tehtävän muutamaan otteeseen, jonka jälkeen Andy sai kävellä pitkin ohjin viitisen minuuttia. Ratsukko sai seuraavaksi ottaa siirtymisiä käynnin sekä ravin välillä, jotka sujuivat erittäin hyvin. Perho käytti pehmeitä apuja ja Andykin alkoi rentoutumaan tuulesta johtuvista äänistä huolimatta. Lopetimme valmennuksen onnistuneeseen siirtymiseen. “Kiitos valmennuksesta, ratsastit oikein hyvin, Perho!”

Päiväkirjamerkintä, 04. marraskuuta 2017, kirjoittanut Perho

Kaarroin mustalla citymaasturillani Valhallan pihaan. Olin muutama päivä sitten saanut hoitohevosekseni kaksivuotiaan puoliveriorin, Andyn. Astuessani ulos autosta minua tervehti jäätävä tuulenpuuska, mikä sai minut kaivamaan auton takapenkiltä kevyen toppatakin ja hanskat. Puin ne nopeasti päälleni ja lähdin kohti tallia. Matkalla katselin tarhoissa seisovia hevosia. Yhden niistä tunnistin Andyksi, mustaksi hoitohevosekseni. Annoin sen kuitenkin vielä olla sielä ja astuessani sisälle talliin huomasin monen hevosenomistajat olevan hevosiensa kanssa tekemässä kukin mitäkin. Näin kuitenkin Katherinen lakaisevan siistiä tallikäytävää vieläkin siistimmäksi. Tervehdin Kattia ja rapsutin viereisestä karsinasta päätään ojentavaa hevosta. Katti ilmoitti että voisin hakea Andyn sisään harjattavaksi ja jatkoi lakaisemista. Nyökkäsin ja otin tummansinisen riimun ja narun Andyn karsinan ovesta. Kävelin ulos lämpimästä tallista ja kohti Andyn ja Nipan tarhaa. Pyysin matkalta erään Jannicaksi esittäytyneen naisen auttamaan ettei kullanhohtoinen Nipa karkaisi. Avasin tarhan portin ja suljin sen kun Jannicakin oli päässyt sisälle. Jannica käveli nappaamaan Nipan riimusta kiinni kun minä itse kutsuin mustaa oria. Andy ravasi innoissaan luokseni, mutta pettyi kun ei saanutkaan namia. Pujotin reippaasti riimun orille päähän, kiinnitin narun siihen ja lähdin taluttamaan puoliveristä kohti porttia. Pääsimme turvallisesti toiselle puolelle ilman karkailevia hevosia. Kiitin Jannicaa avusta ja lähdin Andyn kanssa talliin. Kiinnitin orin molemmilta puolilta käytävälle ja avasin sen loimen soljet. Vedin loimen pois orin selästä ja kannoin sen varustehuoneeseen. Takaisin mennessäni otin matkalta mukaan Andyn mustan harjapakin. Kannoin harjapakin orin viereen ja avasin sen valmiiksi. Valitsin ensimmäiseksi harjaksi kumisuan. Aloin harjaamaan sualla tasaisesti pyörittäen. Andy hermostui nopeasti paikallaan seisomisen ja kuopaisi lattiaa muutaman kerran. Käskin sitä napakasti lopettamaan mutten reagoinut muuten. Samalla olin käynyt koko hevosen kumisualla lävitse, vaihdoin pölyharjaan. Pyyhkäisin kerran Andyn karvaa ja sain todeta harjaamisen olevan tarpeen. Sain harjata yhtä puolta aika kauan ennen kuin pölyn määrä oli vähentynyt kunnolla. Vaihdoin puolta ja tein sille saman.

Harjattuani orin läpi, laitoin sille loimen päälle ja irrotin sen käytävältä. Kiepautin varmuudeksi ketjunarun orin turvan ympärille lähtiessäni taluttamaan oria ulos. Andy käveli rauhassa samaan tahtiin kuin minäkin kun lähdimme kiertämään pihapiiriä. Tammatarhan kohdalla Andyn korvat nousivat hörölle ja ori hirnahti. Kielsin oria edes yrittämästä temppuilua. Andy nykäisi hieman narusta poispäin mutta ei onneksi yrittänyt sen enempää. Kävelimme pihapiirin ympäri ja menimme sitten takaisin talliin. Vaihdoin orin loimen ohuemmaksi talliloimeksi ja päästin sen sitten karsinaansa. Andy kumartui tyytyväisenä rouskuttamaan karsinassaan olevia heiniä. Vein vielä tavarat paikoilleen ja lähdin kohti kotia.

Päiväkirjamerkintä, 26. toukokuuta 2017, kirjoittanut Otterley

Billy ja koko orilinja sen takana ovat olleet kasvatustyöni alusta asti aivan erityisessä asemassa ja niinpä seurasinkin varsin suurella mielenkiinnolla myös Billyn tuoreen varsan Andyn kehittymistä. Voin uskoa, että Faconden omistajalla Fridalla alkoi jo kärsivällisyys loppua alituiseen kuulumisten tivaamiseen. Niinpä uskon Fridan olleen tyytyväinen, kun Andy - ja samalla myös tämä yli-innokas isänomistaja - siirtyivät lopulta Katin riesaksi. En edes yrittänyt peitellä innostustani, kun Katti kutsui minut katsomaan Andya uudelle kotitallille. Kun olin ensimmäisen kerran nähnyt Andyn, noh... täytyy vain sanoa, etten ollut kovin vakuuttunut. Siinä missä Billyn ensimmäinen jälkeläinen Rokki ollut heti sulava ja näyttävä ja toinen jälkeläinen Rock jykevä ja omapäinen, oli Andy suoraan sanottuna surkea rääpäle. Toki tiesin jo kokemuksesta, että joskus juuri ne rumat ankanpoikaset ovat myöhemmin kirkkaimpia tähtiä, mutta Billyn varsalta olin odottanut vähän enemmän. Tai siis paljon enemmän.

Tietenkin Andy oli kasvanut sitten viimenäkemän, eikä se ainakaan ollut huonommaksi muuttunut, huomioin, kun Katti esitteli ylpeänä hevostaan. Ori ravasi tarhan portille heti, kun huomasi yleisön saapuneen ja tarjosi päätänsä rapsuteltavaksi. “Sä oot kyllä ihan liian nössö”, naurahdin ja rapsutin orin valkoista tähteä. Jos jotakuta orilinjan jäsentä Andy muistutti, niin linjan kantaoria Rontigoa, joka oli aikanaan hurmannut minut ruotsalaisella charmillaan, ainakin silloin kun hyvä päivä sattui kohdalle. Kyllä Ronttikin oli ollut aivan lempinimensä veroinen, kun taas Andy vaikutti aina yhtä aurinkoiselta ja herttaiselta. Katti vaikutti kuitenkin olevan aivan korviaan myöten rakastunut tähän varsaan ja sehän lopulta oli kaikkein tärkeintä. Sitä paitsi olihan minulla jo omassa tallissa kasvamassa Billystä seuraava isoegoinen luupää Rock. Olin varma, että vielä tulisi aika, kun olisin aivan valmis ehdottamaan vaihtokauppaa tähän astetta helpompaan versioon Billystä.

Päiväkirjamerkintä, 29. huhtikuuta 2017, kirjoittanut omistaja

Suuri päivä koitti vihdoinkin! Lähdin ajamaan Etelä-Suomea kohti jo edellisenä iltana, ja sijoituin motelliin mahdollisimman lähellä Facondea. Lähdin aikaisin lauantaiaamupäivänä ajamaan kohti tallia, jossa olin sopinut tapaavani Fridan. Vasen jalkani tärisi hallitsemattomasti jännityksestä, kun kaarsin tallin pihaan. Tuttu naishenkilö asteli määrätietoisesti minua kohti, lämmin hymy huulillaan. “Heippa!” tervehdin naista ja hyppäsin autosta. “Katti, moi!” Frida tervehti takaisin ja kätteli reippaasti. “Maltatko sä nopeasti tulla mun toimistoon allekirjottamaan paperit, niin sä voit sitten hakea Andyn?”

En varmaan koskaan ollut allekirjoittanut mitään niin nopeasti, ja pian olinkin jo kiireisin puolijuoksuaskelin matkalla tarhalle, jossa nuori oripoika oli viettänyt tähänastisen elämänsä. Lähes mustanruunikoksi muuttunut varsa ravasi pitkillä hämähäkinkoivillaan portille ja heilutteli uteliaana pitkiä korviaan, kun se tunnisti kasvattajansa. Hetkeksi pysähdyin ja huokaisin; En voinut kuvitellakaan, miten vaikeaa oli kasvattaa pieni hevoslapsi alusta asti ja sitten joutua antamaan se pois. Pudistin ajatuksen kuitenkin päästäni ja pujahdin tarhaan riimunnarun kera, pyydystäen Andyn. Varsa tuhisi vähän tullessaan vangituksi, mutta seurasi nätisti pois tarhasta ja aina trailerille asti. Lastasin yhdessä Fridan kanssa Andyn traileriin ja varmistin vielä, että sillä oli kaikki hyvin, ennen kuin suljin lastaussillan. Nainen osasi kertoa harjoitelleensa varsan kanssa matkustamista melko paljon, ja Andy oli sujunut hyvin kiitettävästi harjoituksista. “Mä lupaan pitää sut ajan tasalla sen kehityksestä”, lupasin Fridalle palatessani ratin taakse. “Nyt mun on pakko kuitenkin mennä, että Andy pääsee hyvissä ajoin nukkumaan.”

Matka takaisin Hukkalammelle sujui mutkattomasti. Pysähdyimme noin tunnin välein huoltoasemille, jolloin otin Andyn ulos trailerista ja kävelytin sitä hieman ympäriinsä, ennen kuin matka taas jatkui. Kello olikin jo melko paljon, kun saavuimme kotiin Hukkalammelle, ja pieni hevoslapsi näytti melkein nukahtaneen, kun avasin trailerin lastaussillan taluttaakseni Andyn ulos. Pikkumusta seurasi kuitenkin reippain askelin ja nuuhki ilmaa uteliaana, kun se pääsi ulos viileään kevätiltaan. Sen pienet kaviot kopsahtelivat puulattiaa vasten ja sekin oli Andysta hirveän jännää, mikä taas hidasti kulkua karsinaan. Lopulta pienokainen oli kuitenkin uudessa kodissaan, Hukkalammen karsinassa numero yksi. Testasin vesiautomaatin toimivan ja annoin Andylle iltaruuan ennen kotiin hiipimistä.

Päiväkirjamerkintä, 03. huhtikuuta 2017, kirjoittanut omistaja

Jyrkillä meinasi ehdottomasti mennä hermo minuun, sillä olin viimeiset kaksi päivää marissut lähes tauotta siitä, kuinka Andy ei vieläkään ollut tarpeeksi vanha muuttaakseen uuteen kotiinsa. “Kyllä se sieltä tulee”, Jyrki mutisi turhautuneena ja uppoutui laskujen maksamiseen sillä välin, kun vääntelehdin natisevalla nahkasohvalla. “Mitä jos me ostettais yks aikunen hevonen tallii?” ehdotin. “Sen kanssa pääsis puuhailee heti”, järkeilin. Avomieheni huokaisi ja muistutti, että olin hylännyt kaksitoista aikuista hevosta kahden viikon aikana, sillä kaikilla oli huonoja tapoja. “Sä haluut kuitenki päästä kouluttaa sen, jote yhtä hyvin sä voit ostaa varsan.”

Iltapäivästä päätin kokeilla soittaa Fridalle, jos tällä olisi hetki aikaa jutella kasvatistaan. “Hetki” venyi tunniksi, jonka aikana nainen kertoi varsan metkuista ja kasvamisista. Otus kuulemma kasvoi silmissä, vaikka se oli ollut niin hirmuisen pieni syntyessään. Frida myös kertoi varsan saaneen hieman ruskeaa karvapeitteeseensä, joskin se todennäköisesti oli vain varsakarvaa, joka tummenisi taas aikuisikään mennessä. “Saattaahan se olla ruunikkokin, kuten Tellu”, Frida totesi ohimennen, rapistellen samalla ilmeisesti paperipinoja. “Nyt kun mä muistan, niin mä voisin ruveta laittamaan Andyn papereita kuntoon luovutusta varten”, sydänkäpyseni kasvattaja pohti ääneen, ja rapiseva ääni paheni. “Oota ihan sekunti, kun mä etsin ne paperit. Missähän ihmeessä ne vois olla...”, Fridan ääni vaimeni mutinaksi ja tovin kuuntelin vain rapinaa.

“Noniin, siinähän ne olikin!” kuului lopulta voitonriemuinen ääni. Olin melkein torkahtanut sohvalle odottaessani, ja hätkähdin Fridan ääneen. “Katti? Ootko sä siellä vielä?” “Joo! Joo, oon mä, sori”, pahoittelin naurahtaen. Kävimme paperit läpi ja Frida täytti puolestani kaikki tiedot, jotta paperit tarvitsisivat vain allekirjoitukseni, kun pääsisin hakemaan Andya. Olin mielissäni siitä, ettei aikaa olisi aivan tuhottoman kauan enää; Andy oli jo nelisen kuukautta vanha, ja pian se pääsisi Hukkalammelle.

“Kuule Katti”, Jyrki aloitti keskustelun myöhään illasta, kun kaivauduin avomieheni lähelle käydäkseni hänen kylkeensä nukkumaan. “Mmh?” mumisin unisena, välittämättä kovinkaan paljoa, mitä Jyrkillä oli vielä sanottavana. “Mitä jos me lähettäis lomalle? Tullaan takas silleen, että me ehitään just laittaa karsina valmiiks ja lähetään sit hakemaan sitä sun hevostas”, mies ehdotti, ja tunsin hänen katseensa kohdistuvan hämärässä minuun. Tartuin syöttiin ja utelin, minne mustahiuksinen vampyyrini haluaisi lähteä tällä kertaa. “Me voidaan lähtee takas Berliinii, tai vaikka Pariisii. Kreikassa me ei olla koskaa käyty, mites se ois?” Jyrki listasi. “Vai haluisitko sä vaikka Aasiaan vaihteeks?” Huokaisin hiljaa ja mumisin, etten tiennyt, mutta Kreikka voisi kuulostaa oikein hyvältä. Tai sitten Aasia, voisimme lähteä vaikka Japaniin katselemaan maisemia ja tutustumaan kulttuuriin. “Lähetää lomalle.”

Päiväkirjamerkintä, 30. maaliskuuta 2017, kirjoittanut omistaja

Pääsin vihdoinkin katsomaan kolmeviikkoista Andya! Työt olivat pidätelleet minua Yhdysvalloissa, mutta nyt istuin lentokoneessa matkalla Suomeen Faconden tiloille. Frida oli pommittanut sähköpostiani varsakuvilla pikkuruisesta, ruipelosta ja vähän kömpelostä Andysta, jota tallilaiset olivat kuulemma jo oppineet kutsumaan “rumaksi andynpoikaseksi”. Rujosta ulkonäöstään huolimatta Andy osoitti suurta uteliaisuutta ja intoa isoa maailmaa kohtaan, ja kasvattaja kertoi orin jo tutustuneen salpoihin ja niiden avaamismekanismiin. Ehkäpä siitä kasvaa Jaggerin sijaan Houdini.

Saapuessani Facondeen Tellun ja Andyn tarhalle, näin Fridan nojailevan innoissaan tarhan aitaan siinä, missä Otterley mutristeli syrjemmässä huuliaan ja seurasi epäuskoisella katseellaan tarhassa juoksentelevaa ripakinttuvarsaa. Hänestä näki kauas, että Andy ei ollut laisinkaan sitä, mitä hän oli odottanut Rockabillynsä varsalta. Olin varma, että hän toisteli itsekseen mielessään, että ei hän käyttänyt vuosia hevostensa jalostukseen vain saadakseen aikaan... No, Andyn. Minä sen sijaan olin korviani myöten rakastunut tähän yönmustaan tähtipäähän, joka parhaillaan hyppelehti emäänsä vasten ja riehui sydämensä kyllyydestä. Ihan sama, jos siitä ei kasvaisikaan kilpakenttien kuningasta!

“Jos ei muuta, niin siitä saattais tulla hyppääjä”, Frida naurahti, kun liityin hänen seuraansa nojailemaan aitaukseen. “Täh?” älähdin yllättyneenä, kohottaen toista kulmaani epäuskoisena. Otterley tuhahti ja pudisteli itsekseen päätään. Ymmärtääkseni Andyn koko suku oli täynnä pelkkiä kouluhevosia, joten en kyllä olisi odottanut, että hevosesta millään saisi hyppääjää. “Sillä on niin paljon energiaa, ettei sille riitä mennä eteenpäin. Jos siitä ei kouluhevosta tuu, niin se menee yllättävän korkealle ylöspäinkin, kun siltä tuntuu”, Andyn kasvattaja kertoi huvittuneeseen sävyyn, katsellen merkitsevästi pientä hevoslasta, joka kuin vakuudeksi pomppi juuri siihen tyyliin, että kyllä siitä kouluttamalla saisi kelpaavan estehevosen vaativillekin radoille, mikä ei varmasti sopisi isän kasvattajan suunnitelmiin sitten alkuunkaan. Voi Otterley-raukka.

Päiväkirjamerkintä, 28. maaliskuuta 2017, kirjoittanut omistaja

Maaliskuun 20. päivä. Selailin ilmoituksia myytävistä hevosista, kun silmääni osui Faconden pitkät listat myytäviä kasvatteja, osa syntyneitä ja osa pian syntyviä. Yksi pian syntyvistä oli varsa kauniista Tellusta ja näyttelyissä menestyneestä Rockabilly Wolfista. Pakkasin matkalaukun ja lähdin pää kolmantena jalkana ovesta ulos, samalla näppäillen puhelimellani Tellun omistajalle Fridalle sähköpostia, että tulisin mielelläni katsomaan aika viimeisillään kantavana olevaa Tellua ja että olin kiinnostunut mahdollisesti ostamaan sen varsan. Istuinkin jo lentokoneessa matkalla Suomeen, kun nainen vastasi sähköpostiini, että olin tervetullut tutustumaan tammaan. Frida kertoi viestissään myös tamman ja varsan voinnista, sekä että laskettu aika oli huhtikuun toisella viikolla. Hah, minun onnellani siitä tulisi metkuileva aprillivarsa.

Kävin katsomassa Tellua 21. päivä. Se käyttäytyi rauhallisesti, mutta halusi vähän kiukuta, jos meni liian lähelle. Frida kertoi tamman kuitenkin olevan tavallisesti oikea mammanmussukka ja muumimamma, jonka kanssa oli mahdotonta olla tulematta toimeen. Tellu oli varsonut jo yhden kerran aiemmin, Veoletta-tammavarsan, ja osoittaunut oikein hyväksi emäksi. Tellun varsan isän, Rockabillyn, omistaja Otterley sattui olemaan Facondessa visiitillä samana päivänä, ja iltapäivästä sainkin kyydin Hukkapuron tallille, jossa tapasin varaamani varsan isän. Toisin kuin Tellu, Billy oli kuulemma vähän kovapäisempi ja isoegoisempi tapaus. “Rokkari hevosen vartalossa” oli ensimmäinen ajatukseni, kun Otterley kertoi silmäteräkseen muodostuneesta oristaan. Tapasin hienon voikon Rockabeenkin, Rockabillyn isäorin. Rokikin oli aika vaativa hevonen, ja kasvattaja kertoi melkein odottavansa, että Tellun varsastakin tulisi sellainen, jos se olisi ori. Pakko myöntää, että rokkariheppa olisi kyllä ihan mielettömän cool!

Vaan eipä siitä aprillivarsaa eikä rokkariheppaa tullut. Myöhään yöllä, juuri kahdentoista jälkeen 28. päivänä, sain puhelun Fridalta. Tellu oli varsonut pari tuntia aiemmin, ja nyt tamman karsinassa huojui rimppakinttuinen, sysimusta orivarsa. Hevosraukalle on jo nyt suuria odotuksia; Koko sen isälinja on palkittu I-palkinnoilla KRJ:ssä Rockabillyä lukuunottamatta. Andyksi puhelun aikana ristitty piskuinen orivarsa osoitti hyvin pian uteliasta luonnetta, mutta ainakaan vielä Andy ei ole osoittanut isänsä ja isoisänsä itsepäisyyttä.