Mantamäki

Halkopiippu

	HALKOPIIPPU “Halko” s. 28.09 2024 › Suomenhevonen, tamma, 152 cm Voikonkimo ee aa Gg nCR Omistaja Mantamäki VRL-14085 Kasvattaja Tuoninen VRL-12701
Kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, VRL-13320 / Tämä on virtuaalihevonen

Halko. Voi se olla Piippu tai Piikin, rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta kyllä se on niin Halko. Kuin halolla päähän lyöty. Saa vetää itsensä piippuun tämän hevosen kanssa. Halko on Halko. Meillä kävi hyvä tuuli geenilotossa, Halko peri isän kimogeenin ja emän voikkogeenin, mutta kaikki onni meni siihen, ja luonnearvonnassa meni sitten heikommin. Ei Halon vanhemmatkaan mitään kultaraatia ole, kun tulee luonteisiin, mutta Halko on ihan oma lukunsa, ei sitä edes mieltäisi Hormin ja Roosan lapseksi.

Halko on itsepäinen, ja sillä on hyvin selkeät rajat. Halko ei jaa mitään, kaikki mikä sille annetaan kuuluu hänelle ja vain hänelle, eikä se anna mitään helpolla. Se pitää päänsä vaikka läpi harmaan kiven, eikä Halon kanssa ole mitään sellaista, kuin “kaapin paikan näyttäminen”. Jos on, niin se on Halko joka päättää, missä se saatanan kaappi seisoo. Halon kanssa pitää vaan yrittää tulla toimeen ja ymmärtää, että se on täysin järkähtämätön. Halko ei ole kovin iso, mutta se on melko massiivinen - ominaisuus, minkä se perii tankkeri-Roosa -emältään - ja silti se on psyykkisesti sata kertaa vahvempi, kuin fyysisesti. Halon mieli on täyttä terästä, niin lujaa, että melkein odottaisi kuulevansa metallisen kaiun, kun sen otsaa koputtaa. Jos joku luulee, että hevosilla ei ole persoonallisuutta, ja että ne ovat kaikki lauhkeita laumaeläimiä, jotka seuraavat johtajaa kuin hai laivaa, niin tässä on Halko. Anna mennä, yritä. Halko niin sanotusti takes shit from no-one, niin se vain menee. Ja minkä Halko määrittelee paskaksi onkin sitten pitkä lista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Halko on aivan hukkakeissi, ja että se saa vaan seistä yksinään tallissa, kun sen kanssa ei voi tehdä mitään. Arkielämässä Halko kulkee pitkälti virran mukana; Vaikka sillä on oma tahto ja mielipide moneen asiaan, se on kuitenkin sopeutunut rutiineihin ja osaa odottaa niitä. Aamupuuro tulee karsinaan, ja Halko haluaa syödä rauhassa, eikä se todellakaan anna ruokaämpäriä takaisin, ennen kuin se on valmis. Ämpäriä ei kannata edes kurkata, että onko se jo tyhjä, Halko kyllä ilmoittaa, kun se on syönyt valmiiksi. Muuten hoitaja saattaa olla jälkiruoka, kun Halko suojelee aamupuurojaan hampaat edellä. Hullu Halko ei ole, sen käytökselle on yleensä olemassa hyvä syy, joten ihan muuten vaan se ei esittele hampaitaan. Jos saa Halosta päähän, niin kyllä se syy on sitten ihan itsessä.

Aamupuurojen jälkeen Halko lähtee ulos tarhaamaan. Halko ei ole sosiaalinen hevonen; Sen isä Hormi rakastaa huomiota ja seuraa, mutta se on Halon kanssa kuin yö ja päivä. Halko ei halua seuraa ja tekee sen selväksi. Se ei lähde tappelemaan muiden kanssa, minkä vuoksi sen voi tarhata laumassa, mutta se ajaa muut hevoset kauemmas, jos joku tulee liian lähelle, ja erityisesti ruoka-aikaan muut osaavat pysyä poissa, koska Halko ei jaa. Mitään. Halko karsastaa paitsi lajitovereiden seuraa, myös muiden lajiedustajien seuraa. Se ei pidä koirista, kissoja se sietää, eikä välitä seurustella ihmisten kanssa. Se tulee toimeen meidän kaksijalkaisten kanssa väkisin, mutta kaikenlainen hellitelly ja haliminen kannattaa varata muille hevosille, jotka siitä tykkäävät. Niin kuin Dean Winchester sanoi, no chick flick moments. Kuten arvata saattaa, Halko ei myöskään fanita eläinlääkäriä tai kengittäjää. Erityisesti eläinlääkärille se näyttää rumaa naamaa ja ehdottaa, että eläinlääkäri suksii suolle, koska eläinlääkärillä on kaikenlaisia neuloja, eikä Halko tietenkään pidä niistä, ei kai kukaan pidä. Rauhoittaminen on hyvä vaihtoehto, erityisesti jos Halon hampaita haluaa katsoa. Tai siis, kyllähän se hampaitaan näyttää, mutta ei niin, että niitä ehtisi tai voisi turvallisesti tutkia saati raspata. Kengittäjä on Halon mielestä paljon järkevämpi, koska se puuhailee vain Halon jalkojen kanssa, eikä piikitä koko ajan (Halko ei tiedä, mitä naulat ovat). Ei Halko kengittäjästäkään pidä, mutta valitsisi kengityksen eläinlääkärin ylitse ihan milloin vaan.

Ratsuna Halko ei ole kenenkään suosikki, mutta se voisi olla paljon pahempikin; Se voisi olla totaalikieltäytyjä, mutta se on “vaan” vaikeasti motioitava. Halolla on mielipide käytännössä kaikkeen, ja ilmaisee mielipiteensä selvästi. Se ehdottomasti osaa kyllä vaikka ja mitä, kysymys onkin, että haluaako se. Huvittaako sitä. Katsojana on aina mielenkiintoista nähdä Halko ratsastuskentällä, ikinä ei tiedä pääseekö katsomaan hevosurheilua vai gladiaattoritaistelua. Ratsastajana se onkin sitten vähemmän hauskaa, jos (kun) joutuu taistelemaan Halon kanssa. Sillä ei (yleensä) ole mitään työntekoa vastaan, se lähtee kyllä hommiin vastustelematta, mutta riippuu Halon mielentilasta, päivästä ja tähtien asennosta, mitä se haluaa-kautta-suostuu tekemään. Työhommiin Halko lähtee paljon helpommin, siinä sillä ei ole kovin monimutkaisia strateegisia mielipiteitä, vaan osaa hommansa ja suunnitelmat menee pääasiassa yks-yhteen ohjastajan kanssa, mutta ratsastushommissa Halon kanssa voi mennä sukset ristiin.

Halko on koulu- ja kenttäratsu, ja näistä kouluratsastus on helpompi, kun mietitään, missä lajissa Halon kanssa joutuu tappelemaan. Sen kanssa voi tulla riitaa siitä, mennäänkö vasenta vai oikeaa laukkaa, käännytäänkö voltille vai ei, ja milloin lopetetaan - yleensä Halko haluaa lopettaa ensin, hyvin harvoin käy niin, että Halko ei ole vielä valmis. Se voi myös olla sitä mieltä, että se ei halua mennä kentälle kun on lunta, tai maneesi voi olla liian äänekäs tuulisena päivänä. Ehkä sataa, eikä Halon tee mieli kastua. Aurinko paistaa ja on liian kuuma. Ei sitä osaa ikinä ennustaa, mikä Halon mielestä on pielessä tänään. Kenttäratsastuksessa se on erityisen suunnitelmallinen ja radalla voi tapahtua vaikka mitä. Halko voi olla sitä mieltä, että fiksumpaa mennä tuolta kuin tästä, tai se voi todeta, että ei nyt huvitakaan hypätä, mene itse siitä esteen yli, jos huvittaa. Halko ei ehkä ole se ykkösvalinta kilparatsuksi, sillä se osaa olla arvaamaton, mutta jotenkin sen kanssa on pärjätty. Pitää vain toivoa, että kisapäivä sattuu sellaiselle päivälle, kun Halkoa huvittaa tehdä asioita. Vapaa-ajalla ei sentään ole rajaa tai sijoituksia linjalla, kun Halko päättää heittää hanskat tiskiin. Oikeasti Halkoa ei pelota yhtään mikään, mutta kun sen kanssa lähtee maastoon, sillä voi tulla päähänpisto, että tuo ei nyt näytä yhtään luotettavalta, en mene. “Tuo” voi olla kaikki tuulessa heiluvista oksista maassa lojuviin risuihin, rapiseviin lehtiin, tai satunnaiseen peuraan, mitä näitä nyt on. Pimeä ei myöskään ole Halon suosikkiasioita, ja silloin se on vielä epäluottavaisemmin mielin maastossa, ja varjot on todella hämäriä, saattavat hyppiä pienten suomenhevostankkien silmille. Halon kanssa ei myöskään “näytetä, että ei ole mitään pelättävää” - Halko tietää sen kyllä, se ei vaan halua, ja silloin sillä ei ole pienintäkään aikomusta tehdä niin.

Sukuselvitys

Päiväkirja

Ulkoasu © SN, Freepik » Mantamäki on virtuaalitalli