Mantamäki

Lieksalaisia kansallisaarteita vuodesta 2022

Hallaniemen Da Vinci

Ei meriittejä
Hallaniemen Da Vinci, “Vinski”, VH21-018-1374
Suomenhevosori, 157 cm, vaaleanpunarautias ee aa
Syntynyt 05.05 2020 (9-vuotias), kasvattanut Hallaniemen tila EVM
Omistaja Kielo Viikate VRL-14085
Painotuslaji kenttäratsastus (helppo)
Kuvat © VRL-11911 / Vapaasti / Tämä on virtuaalihevonen

Da Vinci on hienosta nimestään huolimatta tavallinen hölmö suomalaismies. Se on aika suuri hevonen ja yrittää jatkuvasti uhitella, olla cool, mutta oikeasti Vinski on ihan pehmo, kunhan machoilee lämpimikseen. Kovasti se isottelee muille hevosille ja testaa uusia ihmisiä, mutta ei sille tarvitse kuin kerran ärähtää kunnolla, ja Vinskillä menee pupu pöksyyn ja se nolostuu käytöstään. Orin kanssa voi siis kaikesta huolimatta ottaa rennosti ja harrastaa vaikka sunnuntaikävelyjä pinkillä satulahuovalla.

Vinski kunnioittaa ihmistä ja ihmisen omaa tilaa, ja taluttaessa se kulkee hyvin vierellä, eikä liimaudu kylkeen kiinni niin, että se astuu varpaille. Harvemmin orilla on kiire minnekään mutta ei myöskään halua jäädä jälkeen, joten eipä ole kukaan tainnut vielä joutua vetokisaan Vinskin kanssa. Hoidettaessa Vinski on hieman kärsimätön, eikä malttaisi seistä aloillaan. Sille on siis hyvä keksiä jotain virikettä tai vaikka vaan jutella, niin se kuuntelee ja heiluttelee korviaan, ja jaksaa seistä vähän paremmin paikoillaan. Vinski ei kuitenkaan ole siis mikään lääppimishevonen joka jaksaa halitella hamaan tappiin asti, joten jos ollaan menossa töihin, kannattaa hoitaa ne varusteet selkään ja lähteä töihin. Ori ottaa varusteet hyvin vastaan, se ei harrasta pullistelua tai venkoilua, ja on oppinut varusteiden tarkoittavan sitä, että orille on tarjolla tekemistä. Vinski ei aina ole se huoneen fiksuin kaveri, mutta se nauttii silti saadessaan tekemistä.

Ratsastettaessa ori on vähän hidas oppimaan ja sen kanssa joutuu tekemään samat asiat useampaan kertaan, ennen kuin se hiffaa jutun jujun. Se on kuitenkin rehellinen ja hyvin yritteliäs hevonen, ja haluaa aina miellyttää ratsastajaansa. Mikäli ratsastaja ei ole ennestään tuttu, Vinski tuppaa usein haastaa ratsastajansa, mutta kuten jo mainittiin, yksi napakka komento saa Vinskin nöyrtymään; Ei se riitaa halua haastaa. Vinski on tasainen suorittaja ja on yhtä vahva esteillä kuin koulussakin; Yhtä vahva ei kuitenkaan tarkoita vahvaa. Vaikka ori onkin pohjattoman miellyttämisenhaluinen ja sillä on hyvä työmoraali, sen taidot eivät yksinkertaisesti yletä tähtiin asti.

Sukuselvitys

i. Hallaniemen Da Capo EVM
sh, 156 cm, tummanrautias
ii. Kiirin Kroisos EVM
sh, 155 cm, rautias
iii. Kiirin Korsto EVM
iie. Kiirin Kurta EVM
ie. Hallaniemen Tryffeliruusu EVM
sh, 156 cm, tummanrautias
iei. Hallaniemen Rentun ruusu EVM
iee. Hallaniemen Tryffeli EVM
e. Hallaniemen Laventeli EVM
sh, 158 cm, vaaleanpunarautias
ei. Hallaniemen Vankilapako EVM
sh, 154 cm, musta
eii. Hallaniemen Vankivartija EVM
eie. Hallaniemen Hopeasydän EVM
ee. Hallaniemen Lupiini EVM
sh, 158 cm, vaaleanpunarautias
eei. Hallaniemen Ritari EVM
eee. Jaavan Orkidea EVM
Sukusiitosprosentti: 0%
Täysiä polvia: 0
Isälinja: evm
Emälinja: evm
* Kaikilla sukulaisilla ei välttämättä ole kaikki meriitit näkyvillä

Kilpakalenteri

KERJ: 10 sijoitusta (5 voittoa)
Ruhonniemi, Suomi 06.01 2022 Hovilanveräjä, harrasteluokka 2/42
Ruhonniemi, Suomi 07.01 2022 Hovilanveräjä, harrasteluokka 1/42
Ruhonniemi, Suomi 08.01 2022 Hovilanveräjä, harrasteluokka 1/42
Ruhonniemi, Suomi 16.01 2022 Hovilanveräjä, harrasteluokka 4/42
Ruhonniemi, Suomi 09.04 2022 Veräjä, harrasteluokka 5/34
Ruhonniemi, Suomi 20.04 2022 Veräjä, harrasteluokka 1/34
Ruhonniemi, Suomi 11.05 2022 Veräjä, harrasteluokka 5/26
Ruhonniemi, Suomi 15.05 2022 Veräjä, harrasteluokka 3/26
Ruhonniemi, Suomi 18.05 2022 Veräjä, harrasteluokka 1/26
Ruhonniemi, Suomi 19.05 2022 Veräjä, harrasteluokka 1/26

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 18. heinäkuuta 2022, kirjoittanut Knipse
Olen aina rakastanut hieman raskasrakenteisempia hevosia, joten hypin tasajalkaa innostuksesta kun Kielo pyysi minua liikuttamaan Vinskin ensimmäistä kertaa. Olin lukuisat kerrat ihailut oria ohimennen ja todistanut jopa eräitä kenttäkilpailuja, joissa Vinski peittosi kaikki muut sijoittuen ensimmäiseksi 41 muusta ottelijasta. Lähdin siis enemmän kuin mielelläni tekemään tuttavuutta liinaharjaiseen kaveriin.

Aivan ensimmäiseksi nakkasin riimun olalleni ja suuntasin tarhaan hakemaan orin. Vinski mussutti turpa syvällä heinässä tarhan perukoilla pylly kohti porttia, eikä ollut huomaavinaan kun sujahdin tarhan puolelle sille niitä näitä jutustellen. Aavistelin jo pahaa kun lähestyin eikä Vinski siltikään tehnyt elettäkään, että olisi minut huomannut tai lähdössä mukaani. Saavuttuani heinäkasalle orin pää oli kuitenkin helppo saada pois korsien seasta vain pienellä harjasta nykäisyllä ja riimu sujahti vähintäänkin yhtä helposti päähän. Vinski sattui olemaan tarhassa yksin kavereiden ollessa jo kiireisiä, joten portistakin päästiin herran kanssa varsin vaivatta. Talutin Vinskin pihan poikki talliin ja jätin sen nököttämään tallikäytävälle.

Palasin takaisin ja Vinski oli aivan vinossa pylly kiinni käytävän seinässä ja steppasi jo päätään heitellen paikallaan. Nyt oli siis selkeästi kiire jo päästä hommiin. Jouduimme hetken neuvottelemaan, että ori suostui suoristamaan itsensä, mutta Vinski teki sen ja alkoi hieman rauhoittumaan. Hermostuin ehkä hieman rautiaan energiasta, joten puhelin jatkuvalla syötöllä sille jotakin. Tämä oli tapani aina rauhoittaa hevosta, mutta myös itseäni. Selostin Vinskille koko ajan tekemisiäni ja kehuin kun herra teki jotakin oikein. Vinski kuulosteli puheitani koko ajan hirmu tarkasti, jonka havaitsin sen aktiivisista korvien liikkeistä. Lopulta taputin Vinskin kaulaa ja pääsimme jatkamaan käytävältä matkaa.

Noustessani selkään keskeltä tallipihaa Vinski hieman kyseenalaisti, eikä olisi tahtonut liikkua enää mihinkään. Otettiinpa siinä muutama askel taaksepäin ja sivulle ennen kuin moottori hyrähti käyntiin ja vaihde löydettiin eteenpäin. Ajattelin tekeväni Vinskin kanssa tänään kivan maastolenkin lähimaastoissa, joten suuntasimme suoraan kentän ohitse pihatielle. Tienhaarassa ratsuni löi jälleen jarrut pohjaan ja alkoi hieman venkoilemaan. Se selkeästi kyseenalaisti nyt minua vieraana ratsastajana. Napakalla komennuksella rautias kuitenkin nöyrtyi nopeasti niin, että hieman yllätyin itsekin. Nopeasti kuitenkin huomasin, että Vinski oli tosi mielissään päästessään maastoilemaan.

Kävi ilmi, että rautias oli jälleen löytänyt energiansa takaisin, jonka se oli jo tässä pienessä välissä ehtinyt kadottamaan. Menohaluja löytyi selkeästi enemmän kuin mitä annoin itse myöden. Rauhoittelin aivan ensimmäiseksi raviamme, joka oli lievähköä kiitämistä ja eteenpäin kiskomista. Nyt pitäisi aivan ensimmäisenä saada rauha tekemiseen, jotta pieni irrottelu onnistuisi. Käänsin Vinskin hiekkatieltä pienelle polulle ja aloimme saamaan rauhaa takaisin. Ori nappasi ohimennen havupuusta suupalan ja keskittyi sitten jauhamaan sitä, tyytyen nyt tähän hissutteluun jota siltä tässä kohtaa vaadin.

Lopulta löysimme reittimme etsimälleni toiselle hiekkatielle, jossa oli kiva pieni mäki. Korjasin asentoani selässä ja hoputin Vinskin raviin. Se oli tässä välissä ehtinyt jo hieman nuupahtamaan, mutta tajusi kohta saavansa päästellä, joten virkosi nopeasti. Innokas korskunta ja korvien pyöriminen päässä hieman huvittivat, mutta lopulta annoin orille luvan nostaa laukan. Laukka nousi jo pienestä ohjien myötäämisestä ja niin huomaamattomasta pohkeiden jännityksestä, että epäilin Vinskin hieman varastaneen, mutta katsoin sen tämän kerran läpi sormien. Paahdoimme menemään loivan ylämäen ja jatkoimme hieman hillitympää laukkaa vielä tovin mäen laelle päästyämmekin. Olin ylpeä miten kauniisti Vinski suostui siirtämään raviin ja kehuinkin tätä vuolaasti taputusten saattelemana. Tämä tie veisi meidät takaisin kotitallille, joten loppumatkan taitoimme rauhallisissa merkeissä raikasta ilmaa haistellen.

MANTAMÄKI ON VIRTUAALITALLI - ULKOASUN KUVAT © VAPAASTI BY AK & PIXABAY