Scuderia Sierra

Tokyo Road STC

POISON CROW STC x LIVE AND LET DIE

Tokyo Road STC “Riley” VH18-012-0325 Hollanninpuoliverinen, tamma, 163 cm, kärpäskimo Ee aa Gg Syntynyt 12.07 2017 Yhdysvalloissa, 12-vuotias Kasvattanut Stratocaster VRL-14085 Omistaja Alessia Garibaldi VRL-14085 Koulutustaso CIC4, kenttäpainotus

Soisin Rileyn kaltaisia hevosia löytyvän enemmänkin, niin omasta tallistani kuin ylipäätään. Jokainen ansaitsisi oman Rileyn hevosystäväkseen ja treeni-/kilpakumppanikseen, jakamaan arjen iloja ja sattumuksia, tuomaan hymyä huulille, haastamaan sellaisella tavalla joka ei turhauta tai aiheuta pattitilanteita vaan kehittää. Tällaiset aarteet ovat harvassa.

Rileyltä löytyy rutkasti huumorintajua sekä pilkettä silmäkulmassa. Aina juttumme eivät mene yksiin, mutta tammalla itsellään tuntuu olevan aina hauskaa. Fiksuna kaverina se on oppinut, kuinka valokatkaisijat ja monet muut härpäkkeet toimivat, ja tietysti Riley ylettyessään sammuttaa valot. Myös pipojen, hanskojen ja muiden vaatekappaleiden uittaminen vesiastioissa lukeutuu kimon käytännön pilojen laajaan repertuaariin. Koskaan tamma ei upota mitään kovaa, ei-puettavaa veteen, esimerkiksi pölyharjat saavat olla aivan rauhassa. Ämpärit sekä rehukupit lentävät komeassa kaaressa kauas pois tamman luota, jahka Riley on saanut juotua tai syötyä, joten älä hyvä ihminen jätä yhtäkään irtonaista muoviastiaa vahtimatta. Pidä kiinni.

Kaikki tuollainen askartelu saattaa aiheuttaa turhautunutta huokailua, minussakin. Riley on kuitenkin kiltti ja sympaattinen kaikkine kommervenkkeineenkin, ja jos hevonen seisoo sievästi läpi kengitykset, madotukset, ikävätkin klinikkatoimenpiteet, niin uittakoon vahtimatta jätettyjä hansikkaita. Tamma malttaa seistä paikoillaan juuri niin pitkään kuin tarvis, se ei turhaudu vaikka klippaaja olisi ensi kertaa asialla tai tallikäytävällä pyörisi yli-innokkaita lapsia harjausvuoroa käyttämättä. 10+ ja papukaijamerkki Rileylle, kaikki käy, hermot venyvät ja ymmärrystä löytyy enemmän kuin keskimääräiseltä internetkäyttäjältä eriäviä mielipiteitä kohtaan. Se tosin ei paljoa vaatine, valitettavasti.

Virtaa riittää, korvat eivät katoa hurjimmassakaan vauhdissa eikä Rileyn ymmärtäväisyys tai hermojen venyminen lopu vieläkään. Ei tamma nyt suorastaan ilokseen aloittelijoita kanniskele, mutta uskomattoman kärsivällisesti se kiertää kehää verkkaisessa käynnissä sekä pikkuhölkkäravissa sinne tänne vaappuva aloittelija selässään, mikäli kimolta moista pyydetään.

Tamman askel kevenee välittömästi sen päästessä osaavamman ihmisen alle tekemään jotain vähän vaativampaa. Tai ihan vaikka kävelemään kävelemään metsälenkkiä ympäri välipäivän viihdykkeeksi. Riley löytää iloa yksinkertaisistakin tehtävistä, kunhan ne pyydetään tekemään kunnolla. Niin innokkaana kuin kimo lähteekin hiomaan kaarevia uria, esteille lähestymisiä, mitä tahansa, se odottaa ratsastajan tekevän osansa. Jonkin verran Riley antaa anteeksi tehden itse, tamma esimerkiksi pyrkii vähän liiankin kanssa tasapainottamaan menoa mikäli ratsastaja sattuu olemaan voimakkaan vino ja toispuoleinen. Riley myös tekee ihan itsekseen ratkaisut ponnistuspaikoista sekä laukka-askelista, joskaan ei montaa kertaa. Äkkitilanteet tamma painaa villaisella, niitä sattuu, eikä ole vakavaa jos ratsastaja ei ehdikään mukaan. Pelkkä satulassa matkustaminen luottaen osaavan hevosen hoitavan homman kotiin ei kuitenkaan Rileylle passaa, ja jos ratsastaja ei tee omaa osaansa valuu kimokin reippaasti, elastisesti liikkuvasta ryhdikkäästä ratsusta matelevaksi tivolin lastenlaitteeksi; liikkuu kyllä ja tasaisesti liikkuukin, mutta sitä yhtä tiettyä uraa tekemättä itä maksettua minimipanosta enempää.

Kenttäratsastus, tuo ratsastuksen kuninkuuslaji, on Rileyn juttu. Tamma ei tosiaan lipsuttele kouluosuutta läpi, vaan on sileätyöskentelyssä yhtä vahva, hyvä, jopa erinomainen, kuin se on maasto- ja rataesteillä. Liikettä löytyy, etenkin pitkä, matkaavoittava käynti on oikeasti ilo koulutuomareidenkin silmiin. Varmat, tasapainoiset hypyt, erinomainen asenne, terävä, kylmähermoinen pää ja rohkeutta. Notkea kroppa, ketterät liikkeet, ryhtiä ja tasapainoa – Rileystä löytyy kaikkea, mitä kilparatsulta voi toivoa! Kaiken päälle tamma nauttii työskentelystä, etenkin yleisön edessä, eikä matkajännitys tai mikään sellainen pääse vesittämään ilonpitoamme. Riley suhtautuu reissaamiseen hyvin lunkisti, samaten kaikkiin kisapaikkojen koristuksiin, erikoisiin esteisiin ja niin edelleen.

Vaikka onkin nastaa viilettää palkintojenjaossa innosta, ilosta pörisevän hevosen kanssa, niin hauskempaa on kun nauraessani Rileykin avaa suunsa, hirnuu tai hörisee, aivan kuin mukana nauraen. Tuollaiset pienet hupsut sattumukset, jotka tuntuvat kyllä hevosen osalta tarkoituksenmukaisilta, lämmittävät mieltäni mitalisijojakin enemmän.

Luonnekuvaus © Lissu T.

Sukuselvitys

Kisakalenteri

Päiväkirja

08/23 Ensimmäinen poika, kirjoittanut omistaja
Riley on koko jalostusuransa ollut ihana ja tasainen elokuinen synnyttäjä. Tamma teki putkeen kolme kaunista pikku-Rileyä, kaikki syntyneet elokuussa, ja kaikista kasvoi hienoja kenttähevosia. Ajattelin, että Rileyn siitosura oli jo ohitse, mutta koska kaikki Rileyn varsat olivat lähteneet jo maailmalle, päätin, että Rileylla on vielä terveyttä ja voimaa iltatähdelle, joka jäisi kotiin. Niinpä syntyi Skybourne. Riley oli helppo ja rauhallinen koko kantoaikansa. H-hetken lähestyessä se alkoi vetäytymään tapansa mukaan omiin oloihinsa, ja elokuun alkupuolella se synnytti suuren tummanruskean orivarsan irish sport horse-orista Skyfall. Tamman viimeinen varsa, ja ensimmäinen poika. Skipiksi kutsuttu poika nousi jaloilleen nopeasti ja muutamassa päivässä seurasi jo emäänsä kuin vanha tekijä. Riley on aina ollut lempeä, mutta hyvin suojelevainen emä, ja piti ensimmäisestä päivästä lähtien muut hevoset loitolla jälkeläisestään. Onneksi se on aina antanut ihmisen kuitenkin tulla lähelle, ja jo toisena päivänä eläinlääkäri pääsi tutkimaan Skipiä ja toteamaan sen terveeksi, potraksi pojaksi.

03/23 Kouluvalmennus, kirjoittanut Ireth
“Tepä olette harmonen parivaljakko, tällaisia ratsukoita on ihana valmentaa”, totesin heti maneesiin saapuessani, jossa kimo puoliveritamma tanssahteli kevyin askelin, ratsastajan istuessa eleettömästi kyydissä. Kaksikko oli jo suorittanut verryttelyn, joten saimmekin heti aloittaa hommat todenteolla.

“Okei, aloitetaan ravityöskentelyllä. Tulkaa tuolta päädystä harjoitusravia ja sitten avotaivutuksessa takaisin uralle suuntaa vaihtaen. Pitkä sivu keskiravia”, ohjeistin Alessiaa ja nyökättyään hän ohjasi Rileyn kohti keskihalkaisijaa. En ollut lainkaan yllättynyt kun tamma taipui avoihin aivan kuin olisi syntynyt niitä varten. Ratsastaja sai kuitenkin olla tarkkana, ettei kimo lähtenyt ylisuorittamaan tehtävää, sillä taipuminen oli sille äärimmäisen helppoa. Hyvä ulko-ohjan tuki onneksi korjasi tilanteen, eikä tamma vastustellut sitä. Keskiravista ei myöskään näyttävyyttä puuttunut, hevosen askellus oli voimakasta ja elastista, selkeä oli pyöreä ja Riley kuunteli herkeämättä apuja. Parin kerran jälkeen oli aika vaihtaa tehtävää hieman monimutkaisempaan. Ensin käynnissä pitkän sivun jälkeen etuosakäännös, keskikäyntiä ja käännös keskihalkaisijalle, laukannosto, voltti maneesin keskellä ja siirtyminen suoraan käyntiin, pitkällä sivulla koottua ravia ja ennen seuraavaa pitkää sivua siirtyminen takaisin keskikäyntiin.

Halusin nähdä ratsukon siirtymisiä eri askellajien ja tempojen välillä ja etenkin tamman kokoamiskyky kiinnosti. Etuosakäännös oli hieman levoton, mutta muutoin korrekti. Keskikäynti oli tahdikasta ja jäntevää, suoritus oli kympin arvoinen. Laukannosto käynnistä tapahtui millilleen oikeassa kohdassa ja Rileyn laukka oli vahvaa ja kaunista, joskin voltille sitä joutui kasaamaan melko paljon, tamma kun olisi lähinnä halunnut esitellä keskilaukkaa. Käyntisiirtymä venähti kaksi askelta, mutta muutoin se oli onnistunut eikä lainkaan töksähtävä. Kokoaminen koottuun raviin tapahtui aavistuksen hätiköidysti, Alessialle tuli hieman kiire saada menohaluinen ratsunsa takaisin kuulolle. Loppujen lopuksi siirtymä kuitenkin onnistui ja suoritus oli loppua kohden aina vain parempi. Siirtyminen keskikäyntiin oli sujuva, joskin jälleen aavistuksen kiireinen.

Seuraavalla kerralla ratsastaja oli selvästi valmistautuneempi kaikkiin siirtymiin, eikä hätiköinyt vaikka ratsulla tuntui kierrokset nousevan entisestään. “Hienosti sujuu, ottakaahan pari kierrosta ihan harjoituslaukkaa ja anna Rileyn hiukan purkaa noita kierroksia”, ohjeistin Alessiaa joka antoi tammalle enemmän ohjaa ja antoi sen laukata rennosti, hieman askeltaan venyttäen. Tämän jälkeen ratsukko siirtyi harjoitusraviin ja ohjeistin heitä tulemaan kolmikaarisen kiemurauran laukassa, tehden jokaisessa kaarteessa laukanvaihdon ravin kautta. Tällä kertaa kimo malttoi kuunnella pidätteet ja ratsastajakin ehti istua kunnolla alas jokaisessa siirtymisessä. Laukannostot olivat hyvin vahvoja, mutta jo ensimmäisestä askeleesta Riley oli hyvin kuulolla ja laukkaa pystyi säätelemään ongelmitta. Pitkillä sivuilla ratsukko esitti äärimmäisen näyttävää keskilaukkaa, josta moni ratsukko saisi olla kateellinen.

“Okei, lopetellaan tähän. Olette selvästi hyvin hitsautuneet yhteen ja menonne on pääosin hyvin kaunista ja sujuvaa. Menohalujahan Rileyllä on aika paljon, mutta hyvin saat sen takaisin avuille”, selitin Alessialle ja hän nyökkäili keskittyneesti - loppuravit eivät selvästi olleet tamman mieleen ja se yritti hieman nyhtää ohjaa ratsastajan käsistä. Pienellä hiomisella tämä ratsukko nähdään varmasti korkeissakin luokissa, en epäile hetkeäkään etteikö Alessia saisi pieniä kauneusvirheitä korjattua parivaljakon yhteistyössä.