TERVETULOA SISILIAAN

Olet saapunut Scuderia Sierraan, virtuaaliseen hevossiittolaan Sisilian rannikolla. Sierra on perustettu huhtikuun lopussa vuonna 2018 Nikkin ja Saippuan toimesta, mutta syyskuusta 2018 lähtien talli on ollut pelkästään Nikkin omistuksessa. Aiemmin talli on toiminut nimellä Cielo di Marte - Marsin taivas -, ja tämä nimi näkyykin ensimmäisten kasvattiemme nimissä jälkiliitteenä di Marte. Nykyiseen nimeensä Sierra on vaihtanut kesäkuussa 2018.

Sierran päätoimintana toimii hevoskasvatus, keskittyen erityisesti harvinaisiin rotuihin. Tavoitteenamme on kasvattaa hevosia muiden harrastajien tarpeeseen sopiviksi, mutta myös omaksi iloksemme. Kaikki hevosemme kilpailevat vähintään yhdessä lajissa, moni kolmesta viiteen lajissa, mutta emme tavoittele nopealla aikataululla kilpatuloksia, emmekä tähtää laatuarvosteluihin kuin harvojen yksilöiden kanssa. Sierran on tarkoitus olla hyvänmielenprojekti niin termin hyvässä, kuin pahassakin tarkoituksessa.

NIKKI

nikkimarilynferrari@gmail.com

Yhteistyössä Stall Fernweh & Rósgarður

Koristekuva © Katarzyna Okrzesik-Mikołajek

Se tarina on kerrottu moneen kertaan. Toinen taiteellisen ankeassa yksiössään Kreuzbergin sydämessä Saksassa, toinen surunmurtamana tyhjän karsinan äärellä aurinkoisessa Sydneyssä. Naiset kohtasivat hevosfoorumilla myöhäisenä alkukevään iltana, ja vanha ystävyys roihahti ilmiliekkeihin. “Mitä jos me lyötäisiin viisaat päät yhteen?” oli alunperin vain hauskaksi heitoksi tarkoitettu kommentti, mutta viikkoa myöhemmin naiset olivatkin jo varaamassa lentolippuja Italiaan. Sisilia; Keskustan kapeat, viehättävät kadut henkeäsalpaavan arkkitehtuurin välissä, Välimerellinen ruokakulttuuri jonka vuoksi kuolla, ja valtava, kaunis hevostila. Se sijaitsi aivan meren äärellä Sisilian kaakkoisrannikolla. Sitä ympäröivät italialaiset hedelmä- ja viinitarhat, sekä tietynlainen rauhanomaisuus. Siitä tuli kahden ihmisen ja hevoslaumallisen ikioma paratiisi punaisine peltikattoineen ja puutarhoineen. Vuosien mittaan Sierrassa syntyivät monet varsat, mutta mikään elämässä ei kestä ikuisesti. Ei edes vanhojen ystävien välillä leimahtanut kiihko ja heidän välimerellinen taivaansa.

Ensimmäiset lehdet muuttuivat keltaisiksi ja putosivat maahan, kun Saippua pakkasi laukkunsa ja kertoi lähtevänsä. Kiihko oli muuttunut myrskyksi, joka oli tunkeutunut rakkaudelle rakennetun talon luihin ja ytimiin. Paratiisiin jäi enää yksi nainen ja noin puolet hevosista; Toinen puoli lähti Saippuan mukana. Sierra jäi tallihenkilökunnan käsiin, kun Nikki pakkasi satulalaukut ja varusti parhaan ystävänsä. Yhdessä Nikki ja Crow vaelsivat Euroopan lämpimän syksyn aikana Sisiliasta Italian poikki Sveitsiin, Itävaltaan, Slovakiaan, Tšekkiin, Saksaan, Luxembourgiin, Belgian kautta Ranskan läpi Espanjaan ja aina Portugaliin asti, josta he lensivät marraskuun alussa kotiin Sierraan. Ajatustyö ja terapia oli ohitse, nyt oli aika jatkaa Sierran parissa.

Uusi luku Sierran historiassa alkoi. Nikki yritti parhaansa mukaan paikata tyhjyyttä ostamalla ja auttamalla maailmaan uusia hevosia. Hevosmäärä karkasi nopeasti käsistä, mutta se tarkoitti sitä, että määrän vähentämisen sijaan hevostallia vain laajennettiin, olihan Sierran valtavalla tontilla tilaa. Arki rupesi rullaamaan tasaisesti eteenpäin. Tässä vaiheessa Sierrassa työskenteli kahdeksanhenkinen tallihenkilökunta, johtavissa asemissa Raphael Acciai, Toscanan auringon alla kasvanut hurmuri Italian vakuuttavimmalla hammashymyillä ja tummilla, pörröisillä hiuksilla, sekä Sonya Velásquez y Marquez, eläväinen espanjatar tummilla kiharoilla, kipinöivillä silmillä ja hevosmiestaidoilla, jotka saisivat hevoskuiskaajatkin avuttomiksi. Sierran hevosmäärä kasvoi entisestään, ja sen myötä henkilökuntaan liittyi lopulta kymmeniä uusia hevosalasta kiinnostuneita työntekijöitä.

Tilat olivat yhä vaatimattomat, mutta siitä huolimatta vakuuttavat. Rinteessä seisoi tilava, vaalea kiviseinäinen asuintalo, joka oli punaista tiilikattoaan myöten ottanut vaikutteita etelä-Eurooppamaisesta hacienda-tyylistä, ja siitä kauemmas rannasta lepäsi samanmoinen tallirakennus, jonne yli satapäinen hevoslauma voitiin sijoittaa, kun Sisilian lämpötilat laskivat talvisin. Muutoin hevoset laidunsivat vapaasti suurissa aitauksissaan, tammat jaettuina muutamaan ryhmään ja oriit muutamaan ryhmään. Niiden joukossa kulki sympaattinen Pedro-muuli. Elämä Sierrassa oli leppoisaa, rutiineilla oli oma elämänsä ja rytminsä.

Talo tuntui kuitenkin yhä tyhjältä. Helpotukseksi yksinäisyyteen tuli koira; 12-vuotias jackrussellinterrieriuros Rio de Janeiro piristämään elämää - “ainoa mies, jota Sierra tarvitsee”. Rio on omintakeinen, ikinuori koira, joka on ansainnut lisänimen Pärsky tavastaan ruveta aivastelemaan ja pärskimään, kun se innostuu jostain. Ja Riohan on innoissaan tasan kaikesta! Koira paimentaa hevosia mielellään, ja pitää koko laumaa silmällä päivät pitkät. Se ei tiedä mitään parempaa, kuin viipottaa pää viidentenä jalkana pitkin valtavaa tonttia aamusta iltaan. Kesäisin sitä tosin saa yleensä lähteä hakemaan merestä, kun lauma ei pysy kasassa ilman seitsemän- ja puolikiloista johtajaansa.

Tänä päivänä elämä Sierrassa on varsin värikästä, luonnonläheistä ja stereotyyppisen välimerellistä juhlaa. Aurinkoiset päivät ja kuumat yöt viileissä lakanoissa vievät taatusti vierailijat mukanaan, eikä ole laisinkaan ennenkuulumatonta, että kerran Sierraan saapunut ei koskaan poistu Sisiliasta uudestaan.

Koristekuvat © Pixabay