Born to Die Free STC


VINCENTE x ONE MORE TIME

Virallinen nimi Born to Die Free STC
Rotu, sukupuoli Hollanninpuoliverinen, ori
Säkäkorkeus, väri 163 cm, ruunikonkimo (Ee/Aa/Gg)
Syntynyt 19.06 2016, Yhdysvallat
Kasvattaja Stratocaster
Omistaja Giulia VRL-14085
Koulutustaso 160 cm, estepainotus
Rekisterinumero VH16-012-0239

Palkittu EV-II

Kuvat © Superior Equine Sires / Virtuaalihevonen

Nuoresta iästään huolimatta Deetä voidaan pitää erittäin selväjärkisenä ja kylmänrauhallisena kilpahevosena. Tottakai nuoren orin päiviin mahtuu leikkisiä tempauksia, jotka ovat ihan ymmärrettäviä. Juurikin nuoren iän ja varsamaisten kujeiden takia Deelle suositellaan kokenutta ja huumorintajuista hoitajaa. Hoitaessa Dee käyttäytyy asiallisesti kunnioittaen ihmistä. Nuoriherra väistää pyydettäessä pelkällä käden painalluksella ja seuraa koko ajan ihmisen toimia. Dee antaa hoitaa ja harjata melkein mistä vain - ainoa herkkä kohta on korvat joihin ori ei mielellään anna koskea. Yleensä Dee nostelee päätään tai yrittää väistää ihmisen tieltä jos ihminen ei ole Deelle ennenstään tuttu. Kaviot Dee nostaa melkeinpä jo automaattisesti - riittää kun koskettaa jalkaa ja vie kättä hiukan alas päin. Dee ei kuitenkaan jaksa pitää jalkaa kovin kauaa ylhäällä vaan kyllästyessään alkaa heiluttelemaan sitä edes takaisin, kunnes sille joko ärähtää tai se saa haluamansa eli laskettua jalkansa maahan. Varustaessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa; Dee ei edes pullistele vyötä laittaessa vaan seisoo koko toimenpiteen aja paikoillaan. Hyvänä päivänä korvatkin osoittavat eteen päin! Suitsiessa saa hetken aikaa houkutella oria ottamaan kuolaimet. Varsinkin talvella Dee on erittäin tarkka kuolainten lämpötilasta eikä suostu ottamaan kuin lämmitetyt kuolaimet. Tähän asti kaikki yleensä toimiikin kuin rasvattu, mutta huonon päivän sattuessa Dee junttaakin keskelle tallikäytävää eikä suostu liikkumaan. Joko sen mielestä ulkona on liian kylmä, kuuma, märkää tai kaikki kaverit on sisällä. Siinä saakin hetken aikaa houkutella arvon herraa ulos tallista - varsinkin vesisateella! Joskus edes herkut kuten porkkana tai leipä eivät saa oria liikkumaan vaan siinä jökitetään sitten niin kauan, kunnes Deen mielestä voidaan astella ulos.

Ratsastaessa vasta tulee esiin Deen kilpahevosen säpäkkyys sekä nuori ikä. Kouluratsastus on Deen mielestä tylsää ja silloin se keksiikin omia kepposiaan. Paras mahdollinen lääke kepposteluun on antaa orille paljon tekemistä. Paras tehtävä koko ratsastuksen ajaksi onkin ajatus siitä, että menee mahdollisimman vähän uralla tehden kaikkea muuta taivaan ja maan välillä. Kun Deellä on tekemistä se ei jaksa eikä ehdi kuluttaa aivoenergiaansa jekkujen keksimiseen. Vaikka nämä jekut ovatkin vaarattomia, mutta jokapäiväisessä arjessa ne voivat saada huumorintajuisenkin hoitajan repimään hiuksia päästään. Dee nimittäin mielellään junttaa paikoilleen eikä suostu liikkumaan kuin taakse päin. Liian kovista avuista se taas hermostuu joten jos sitä pyytää liian kovakouraisesti eteen päin saa lopputulokseksi suuren kenguruhypyn eteen päin. Pahimmassa tapauksessa Dee saattaa myös pureutua kuolaimeen ja lähteä viemään ratsastajaa pari kierrosta oman halunsa mukaan. Osaavan ja tutun ratsastajan kanssa, joka osaa tarjota orille tarpeeksi aivotyöskentelyä, osaa mennä todella hienosti. Deellä on ilmavat ja elastiset liikkeet, jotka eivät varmasti jää huomaamatta! Keskittyessää ori on todella herkkä istunnalle ja se toteuttaa pienimmänkin pyynnön, minkä ratsastaja sille antaa. Esteradoilla Dee näyttää todellisen osaamisensa ja hyppääminen onkin nuoren orin leipälaji. Silloin Deestä ei uskoisikaan, että se saattaisi jumittaa keskelle kenttää tai vetää herneet nenäänsä. Ei, Dee keskittyy esteillä täydellisesti ja toimii sulavassa yhteistyössä ratsastajan kanssa. Tietenkin tämäkin edellyttää ratsastajalta taitoa toimia hevosen kanssa häiritsemättä sitä, varsinkin kun Dee on nuori. Dee ei sakota ratsastajan pienistä virheistä, mutta suuremmista se saattaa pukitella osoittaen mieltään. Onneksi orin pukit eivät ole maailmaa räjäyttäviä joten siellä on helppo pysyä ft. kauhukahva. Deellä on mukava hyppytyyli, johon on helppo lähteä mukaan sekä pehmeä askel. Maastossa Dee ei ole elementissään nimittäin se on aika säikky. Kaverin kanssa ei pitäisi olla mitään suurempia ongelmia kuin jumittaminen ja tuijottelu. Yksin Dee taas näkee mörköjä ja pieniä vihreitä miehiä joka paikassa. Varsinkin tuulisella säällä ori on itsekkin lentoon lähdössä eikä siihen auta pumpulit korvissa tai kovempi kuolain. Dee on monta kertaa ottanut hatkat ja palannut gepardin nopeudella tallin pihaan joten yksin maastoilemista ei suositella. Kaverin kanssa tosiaan kulkee ihan kivasti jos saa mennä viimeisenä ja jos kuskia ei haittaa ajoittaiset jumitukset, kun ori näkee jotain pelottavaa. Kaverin kanssa Dee ei siis pakene vaan jumittuu paikoilleen tuijottamaan pelon kohdetta, kunnes toteaa sen pelottomaksi. Jos kaveri uskaltaa mennä, uskallan minäkin - periaate toimii aina. Luonnekuvaus © VRL-13479

Sukuselvitys

i. Vincente
kwpn, 167 cm, m
ii. Hey Johnny EVM
kwpn, 169 cm, rn
iii. Gone in 60 Seconds EVM
iie. Ciao Bella EVM
ie. She’s a Gucci Girl EVM
kwpn, 162 cm, m
iei. Don Juan EVM
iee. She Only Wears Prada EVM
e. Rhyme and Reason
kwpn, 163 cm, rn
ei. One More Time EVM
kwpn, 163 cm, rn
eii. Wasted and Wounded EVM
eie. Only Lonely EVM
ee. Alternative Rhythm EVM
kwpn, 165 cm, m
eei. Rock ‘n’ Roll Heart EVM
eee. Alternative Ego EVM

Isälinja: Vincente
Emälinja: Rhyme and Reason

ii. Hey Johnny oli neutraali, melkein persoonattoman oloinen hevonen. Joinakin päivinä se piristyi ja jaksoi remuta muiden hevosten kanssa, sekä suoriutui hyvin esteradoilla, mutta pääasiassa se vain möllötti karsinan tai tarhan nurkassa ja ratsastettaessa se laahasi, ja sitä joutui ajamaan eteenpäin lähes koko ajan. “Johnny” syntyi Yhdysvaltojen Missourissa, ja oli varsana vielä aktiivinen sekä vähän riehakaskin hevonen, mutta kaksivuotiaana se rupesi muuttumaan vaisun oloiseksi. Usea eläinlääkäri kävi katsomassa sitä, ja Johnnya yritettiin piristää eri tavoilla, kuten uusilla tarhakavereilla ja muilla tempuilla, mutta mikään ei auttanut. Ori kilpaili itselleen muutaman sijoituksen estekisoissa, mutta muuten se oli enemmänkin koriste. Johnny nukkui täysin terveenä pois 12-vuotiaana.

ie. She’s a Gucci Girl, pihapiireissä Gina, on oikea diiva! Gina kertoo tasan tarkkaan, mitä tehdään ja miten tehdään, ja sillä ratsastaminen on aina ollut tahtojen taistelua. 162-senttinen vaaleanpunaruunikko tamma ei anna mitään ilmaiseksi, mutta se on tavoittelemisen arvoinen; tamma hyppää huimat 170 senttiä ratana kuin ei mitään, ja tekee sen tyylillä. Italiassa syntynyt ja koko ikänsä asunut tamma on käsiteltävissä, mutta esimerkiksi pesemistä se vihaa yli kaiken, eikä nauti kastumisesta. Oikeiden ihmisten kanssa se kuitenkin toimii hyvin, ja onkin kilpaillut hyvällä menestyksellä estekilpailuissa, kunnes se jäi eläkkeelle 16-vuotiaana. Nykyään Gina viettää leppoisia eläkepäiviä synnyintilallaan Italiassa.

ei. One More Time oli leikkisä ja vähän kuriton ori. 168-senttinen ruunikko oli ehkä suurikokoinen, mutta se käyttäytyi kuin pieni poni. Timinä tunnettu ori oli välillä vaikea hallita, kun se halusi vain vähän kiusata ratsastajaansa, eikä ihan ymmärtänyt, miten vahva olikaan. Kaikesta huolimatta Tim oli kaikkien suosikki, ja suru olikin suuri, kun Isossa-Britanniassa syntynyt ori jouduttiin lopettamaan laajasti levinneen syövän takia 22-vuotiaana. Orilla ei tuntunut koskaan olevan huonoja päiviä, vaan se oli aina valmis vähän härnäämään ihmisiä ja muita hevosia. Eihän ori tietenkään ilkeä ollut, minkä huomasi leikkisästä pilkkeestä Timin silmäkulmassa. Viimeiset viikkonsa se kuitenkin vietti karsinassa masentuneen oloisena, minkä vuoksi syöpähoidon sijaan päädyttiin lopettamiseen.

ee. Alternative Rhythm oli ihmisrakas ja miellyttämisenhaluinen, mutta samalla laiska hevonen. “Ali” teki kyllä mitä piti, kunhan sitä jaksoi ajaa eteenpäin tarpeeksi, mutta se ei antanut mitään noin vain. Vain 158-senttinen musta tamma viihtyi parhaiten karsinassaan nuokkumassa, ja ratsastettaessa raippa oli enemmänkin varuste kuin apuväline. Tamma ylsi kyllä vaativa A-tasoon kouluratsastuksen saralla, mutta sen eteen sai kyllä tehdä töitä niska limassa. Ali syntyi Isossa-Britanniassa, ja kuoli synnyintallillaan 32-vuotiaana vanhuuteen. Ei se elämänsä aikana saavuttanut mitään suurta, toimi vain harrasteratsuna ja tuntihevosena tallillaan, ja synnytti kaksi jälkeläistä, joista toinen menehtyi auto-onnettomuudessa 6-vuotiaana.

Jälkeläiset

t. Dirty Blonde STC s. 11.11 2019 e. T’s Golden Echo om. Scuderia Sierra

Kisakalenteri

09.12.16 ERJ, 160 cm Brentwood 3/40
06.01.17 ERJ, 160 cm Romilly 8/79
23.01.17 ERJ, 160 cm Romilly 2/30
23.01.17 ERJ, 160 cm Romilly 4/52
25.01.17 ERJ, 160 cm Romilly 4/30
28.01.17 ERJ, 160 cm Chermia 6/42
01.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 7/49
02.02.17 ERJ, 160 cm Kultahuisku 5/30
03.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 4/50
04.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 4/30
08.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 2/30
10.02.17 ERJ, 160 cm Järnby 3/16
10.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 4/30
11.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 2/60
13.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 2/50
18.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 3/50
19.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 1/50
22.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 4/50
24.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 1/50
24.02.17 ERJ, 160 cm Harmony 4/50
24.02.17 ERJ, 160 cm Colosseum 6/36
25.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 6/62
26.02.17 ERJ, 160 cm Kultahuisku 1/35
26.02.17 ERJ, 160 cm Romilly 2/62
28.02.17 ERJ, 160 cm Harmony 5/50
01.03.17 ERJ, 160 cm Colosseum 5/27
02.03.17 ERJ, 160 cm Silverlode 3/50
02.03.17 ERJ, 160 cm Kultahuisku 4/35
02.03.17 ERJ, 160 cm Royal Gear 5/40
03.03.17 ERJ, 160 cm Colosseum 2/27
03.03.17 ERJ, 160 cm Royal Gear 3/40
04.03.17 ERJ, 160 cm Colosseum 3/27
05.03.17 ERJ, 160 cm Chersey 2/10
05.03.17 ERJ, 160 cm Silverlode 7/50
09.03.17 ERJ, 160 cm Colosseum 5/27
12.03.17 ERJ, 160 cm Colosseum 2/27
03.11.17 ERJ, 160 cm Helmwald 4/30
08.11.17 ERJ, 160 cm Helmwald 1/30
08.11.17 ERJ, 160 cm Helmwald 2/30
09.11.17 ERJ, 160 cm Helmwald 2/30
11.11.17 ERJ, 160 cm Helmwald 3/30
19.11.17 ERJ, 160 cm Helmwald 4/30

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 25. tammikuuta 2019, kirjoittanut omistaja
Ribcage’sin pahamaineinen lopetushuutokauppa, osa kaksi. Jos olin kuvitellut, että Lethal Injection oli ollut tunnistettamattomissa, niin mitenköhän olisin kuvaillut Deetä. Epätasaisen harmaanruskeana nelivuotiaana Stratocasterista lähtenyt Dee edusti lähes valkeana esittäjän vierellä, huiskauttaen vaalentunutta häntäänsä ja nostaen päätään korkeammalle. En varmasti olisin muutoin tunnistanut oriani, mutta sillä oli vielä 12-vuotiaanakin se sama katse silmissään. Siitäkään huolimatta en uskaltanut tarjota, kunnes kauppias ilmoitti kuuluvalla äänellä: “Born to Die Free STC, hollanninpuoliverinen ori, kasvattaja Stratocasterin tila Yhdysvalloissa!”

Talutin Deen talliin, jossa Late jo odotteli, ja karsinaan päästyäni jäin rapsuttelemaan kimoani. Siitä oli tullut Laten tavoin hyvin komea ja lihaksikas ratsu, joka oli pärjännyt vähintäänkin kiitettävästi esteradoilla. Ystäväni Vikkin omistaman Helioon täysiveli oli alusta asti ollut yksi silmäteriäni, mutta keskittyessäni kenttäratsuihin, oli estepainotteisen Deen ollut parempi muuttaa kotiin, jossa se pääsisi esittelemään taitojaan ylpeän riikinkukon tavoin. Dee oli tehnyt loistavaa työtä itsensä esittelemisessä, ja nyt se saisi keskittyä pääasiassa taitojensa periyttämiseen varsoilleen. Sillä tulisi varmasti olemaan kuninkaan asema jalostusohjelmassakin.

Estevalmennus, 31. elokuuta 2017, kirjoittanut Hapero
Saavuin Ribacage’s Warmbloodsin maille hyvissä ajoin ennen valmennusta, hiipparoin lähemmäs seuraamaan hevosten alkuverryttelyä oppiakseni niistä jotain ennen valmennusta - salassa siksi, että moni ratsastaja huomaamattaan muutti ratsastustaan, kun valvova silmä saapuu paikalle. Joukon juniori, Dee, tuntui olevan melkoisen villillä päällä. Ensimmäiset laukat ja verkkahypyt se kuskasi ratsastajaansa pukkilaukassa ympäri kenttää, useamman kierroksen ennen kuin malttoi taas mielensä. Deessä oli selvästi paljon kapasiteettia!

Valmennuksen hevoset olivat osittain eri tasoisia, mutta saisimme kyllä kaikille haastetta aikaan pienehköilläkin esteillä, sillä tänään oli vuorossa erittäin paljon teknistä osaamista vaativaa treeniä. Toiveitteni mukaan kentälle oli rakennettu ahtaita linjoja ja haastavia käännöksiä sisältävä rata, tarkkana saisivat ratsastajat olla! Ihan alkuun halusin nähdä jokaisen ratsukon hyppäävän yhden kohtalaisen vaikean viiden laukka-askeleen pysty-okseri-linjan, jotta näkisin miten ratsukko toimii. Ratsukko paineli linjan vähän turhankin vauhdilla: pysty meni hienosti ilmavalla hypyllä yli, mutta okserille tultiin liian pohjaan ja etupuomi kolahti maahan. Vaikka kapasiteettia löytyi, ei kokemusta vielä niin paljon. Deen kanssa ratsastajan piti olla erittäin hienovarainen. Halusimme, että nuori ori kokee onnistumisia haastavilla tehtävillä, mutta että se joutui myös itse keskittymään, miettimään ja onnistumaan - vaikka sitten epäonnistumisien kautta. Nuorta hevosta ei saa liikaa häiritä, muttei myöskään jättää yksin. Ei voi oppia, jos ei edes yritä. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen ratsukon suoritukseen ja kehittymiseen - molemmat tuntuivat ottavan valtavia harppauksia jo yhden valmennuksen aikana.

Estevalmennus, 27. heinäkuuta 2017, kirjoittanut miivi
Vuorossa oli päivän toinen valmennus. Saavuimme kentälle Manaajan kanssa yhdessä lounaalta vatsat täysinä, tallityöntekijä oli käyttänyt Manaajan ratsun alkukävelyillä maastossa. “Onneksi mun ei tarvitse kiivetä tonne hevosen selkään, oon niin täynnä, että en varmaan pysyisi siellä”, naurahdin auttaessani ratsastajan ratsunsa selkään. Ratsukko sai aloittaa heti aktiiviset raviverryttelyt, joiden aikana kokosin seitsemän esteen radan. Rata oli suhteellisen hidastempoinen ja esteiden välit olivat pitkiä, mutta se ei tehnyt rataa helpoksi - Manaajan tulisi pitää Deellä riittävä tahti yllä, vaikka esteet olivatkin kaukana toisistaan. Ratsukon lämmittelyhypyt menivät hyvin, mutta radalla tulivat esiin ne ongelmat, joita olin aavistellutkin. Dee meinasi sammua esteiden välillä, joka haittasi niin lähestymistä kuin itse hyppyäkin. Tätä ratsukko saikin treenata oikein intensiivisesti koko valmennuksen - harvemmin varsinkaan nuoren hevosen kanssa oli vauhdista puutetta.

Päiväkirjamerkintä, 28. kesäkuuta 2017, kirjoittanut Lea M.
Mukavan ja rentouttavan vapaaillan jälkeen seuraavana aamuna oli fresh olo. Olin valmis viimeiseen hoidokkiini ja sen jälkeen pakkaamaan tavarani ja lentämään kotiin. Seuraavana päivänä olisi jo tiedossa kisausta omilla hevosillani. Tällaista oli kilparatsastaja-tallinomistaja-eläinlääkärin elämä täällä. Viimeinen hoidokkini oli hollanninpuoliveriori Dee, joka oli kuulemma erittäin ihastuttava. Lupasin autella nuorempia tallitytttöjä laittamaan Deen kuljetuskuntoon, sillä Manaaja oli lähdössä sen kanssa myöhemmin tänään kisoihin. Tehtävänäni oli siis toimia niin sanotusti vahtina heille.

Tallitytöt kyllä tiesivät mitä tekivät, mutta tukeutuivat minuun useasti. “Onko tämä kuljetussuoja oikein päin?”, “Voinko tehdä näin?” ja “Voitko katsoa tätä?” olivat kysymyksiä, joita kuulin ja joihin mielelläni vastasin ja autoin. Kun Dee, joka oli kiltisti seisoskellut paikallaan koko tämän hömpötyksen ajan, oli valmis, kurkkasin pihalle hevosauton tilanteen. Tallilla oli pieni häslinki päällä, sillä ilmeisesti suurempikin joukko hevosia oli lähdössä kisoihin. Deellä oli selvästi hyvä päivä, sillä se odotti pakallaan kiltisti. En tiedä vaikuttiko asiaan kokoajan tapahtuva lepertely ja rapsutus, mutta tärkeintä oli orin stressihormonien pysyminen mahdollisimman matalana. Kun hevosauto oli saatu pihaan, lupasin tytöille että hoidan Deen tästä eteenpäin. Lastauksessa tarvittiin itsevarmuutta ja kokemusta. Talutin Deen ulos ja jäin odottelemaan, että edellinen hevonen oli saatu kyytiin. Sen jälkeen vein Deenkin sisälle. Se meni kiltisti autoon. Tämäkin päivä oli pulkassa ja olin valmis lähtemään kotiin!

Estevalmennus, 28. maaliskuuta 2017, kirjoittanut Jannica
Katsomossa oli mukavasti yleisöä tullessani valmentamaan Manaajaa ja Dee-oria. Ori oli isompien luokkien kiistaton kunkku, mutta tänään olikin vuorossa talviloman päätteeksi jotain ihan muuta. Katsomossa katseltiin pettyneinä maneesiin kohoavaa naurettavan pientä rataa ja tyttö toisensa jälkeen poistui paikalta, saimmepahan työrauhan naurahdin naiselle. He saivat aloitella käynnissä tehden pysähdykset sivujen keskelle, ratsastamalla kunnolla kulmiin ja muillakin asettelu ja taivutteluharjoituksilla, joista kolmikaarinen kiemuraura oli henkilökohtainen suosikkini. Sitten ratsukko sai ruveta ravailemaan ympyröitä ja voltteja tehden sekä muutamia siirtymisiä käyntiin ja pysähdyksiin. Ori oli kuuliainen, eteenpyrkivä ja tasainen, erityisesti istunnalla se toimi tänään hienosti, hienosäätöä oli selkeästi tehty talvenkin aikana istunnan suhteen.

Aloittelimme radan hyppäämistä, johon kuului sarja, kahdeksikolla kaksi pystyä sekä muuri, vesieste ja isompi okseri, joka säästettiin loppuun, jotta ori saisi ottaa muutaman isommankin hypyn innostuessaan. Rata meni oikein kivasti, tiet ja lähestymiset olivat kohdillaan, joten ponnistuspuomeja ei kokenut ratsukko tarvinnut. Seuraavaksi muutin rataa hieman ja tulitte sen toiseen suuntaan vaihtelun vuoksi. Kääntyminen sarjan jälkeen kahdeksikolle olikin yllättävän vaikeaa vasemmassa kierroksessa, joka sattui vielä olemaan molemmille se huonompi suunta. Lopuksi hypättiin erikoisesteitä suoralla uralla, se sujui hyvin vaikkakin eteenpyrkimys olisi saanut olla parempi isommissa hypyissä vauhtia kuitenkaan lisäämättä. Okserille lähdit lisäksi muutaman kerran hyppyyn liian aikaisin minkä seurauksena ori himmaili seuraavalla kerralla tuolle esteelle tullessasi. Lopuksi otettiin jumppaesteinä muutamaa pienempää estettä, siitä ori tuntui tykkäävänkin paljon. Lisäksi saitte tulla vielä ravikavaletteja. Orilla olikin todella hyvä tasapaino, kun loppua kohden kavalettien korkeus taisi olla jo neljäkymmentä senttiä! Vaikka olihan Dee toki iso hevonen, mutta silti. Loppuravit saitte vielä ravailla pidemmällä ohjalla ja sitten ori pääsi auringonpaisteiseen metsään kävelemään ansaitut rennot käynnit.

Kuvagalleria