DLHS FRONTSIDE MISTY

WRJ-I

Virallinen nimi DLHS Frontside Misty
Rotu, sukupuoli Criollo, tamma
Säkäkorkeus, väri 145 cm, ruunikonpäistärikkö sabino (Ee/Aa/RnSb)
Syntynyt 04.02 2017, Saksa
Kasvattaja Delmenhorst
Omistaja Nikki VRL-14085 & Kioja VRL-13006
Koulutustaso Helppo B, re. 80 cm, harrasteluokka, lännenratsastus
Rekisterinumero VH17-083-0002 / PKK2198

Olin etsimässä itselleni sopivaa työhevosta Pyry vieressäni, kun pojan silmiin osui jotain tuttua. "Hei kato, toi on yhen pyssyn nimi siitä pelistä mitä me pelattiin yhessä!" Katsoin tarkemmin ja kyllä, siellähän se, Frontside Misty. Tarkemmin kun luin, oli nuori tamma hivenen harvinaisemmasta rodusta ja komeista vanhemmista. Ilmoituksessa sanottiin että varsa olisi varmasti erinomainen ranchhevonen ja että sen vanhemmilla on hyvä karjavaisto. Pikkutamma tulisi siis olemaan mainio ja laadukas ratsu ainakin karjaluokkiin. Hetken pohdittuani rotuvalintaa naputtelin ilmoituksen puhelinnumeron kännykkääni ja soitin myyjälle. Pitkän odottelun jälkeen pääsin hakemaan Yhdysvalloista tullutta hevosta Helsingistä ja aloittamaan yhteisen matkamme.

“Koira katsoo ihmistä alentuvasti - kissa katsoo ihmistä kuin ylempää - mutta hevonen katsoo ihmistä suoraan silmiin kuin tasavertaisena.” sanoo sananlasku hevosesta. Jos keksit jotain paremmin Mistya kuvaavaa, laita Rikulle viestiä, okei? Koska tässä on eläin, joka tekee työnsä ylpeästi, mutta nöyrästi ja ihmistä kunnioittaen. Linnin ohjaamana Riku on onnistunut voittamaan Mistyn luottamuksen täysin ja he kaksi ovat melkein erottamaton pari. Toisaalta en väitä etteikö minullakin olisi ollut lusikkani mukana sopassa...

Misty on monella tapaa luonteeltaan kuin älykkäämpi versio ensimmäisestä hevosestani. Se seisoo paikallaan harjaamisen, kavioiden puhdistuksen ja varustamisen aikana ja väistää ihmistä ilman että sitä pitäisi tuuppia. Ylenmääräistä komentelua Misty ei kuitenkaan siedä, vaan tekee niin sanotut suomalaiset juntit ja jumittaa paikalleen. Tyytyväisimmillään tamma on, kun se saa tehdä töitä omalla tahdillaan. Venyttelyt ja Rikun seuraaminen ovat selkeästi Mistyn suosikkijuttuja, ja se seuraisikin poikaa todennäköisesti vaikka kuinka pitkään.

Mistyllä on voimakas karjavaisto ja se koittaa välillä paimentaa pihan koiriakin, jos ne eksyvät laitumen puolelle. Se toimii sekä painoavuilla että pelkillä ääniohjeilla ja sen ratsastaminen on kevyttä ja helppoa, kunhan ratsastamisen perusteet ovat hallussa. Tamma ei kuitenkaan jaksa intensiivistä työtä kovin pitkään tehdä, vaan sen kanssa useimmiten treenataan puolisen tuntia kerrallaan, jonka jälkeen tehdään maasta käsin harjoitteita. Oikeaa työtä Misty kuitenkin tekee varsinkin kesäisin ja syksyisin, kun laitumien aitoja pitää käydä tarkastamassa tai hevos-, lammas- tai nautalaumaa siirtelemässä. Se on ollut monesti isona apuna lähitiloilla eläinten siirrossa. Tamma on myös opetettu seisomaan paikallaan ohjien ollessa maassa, mikä on yleishyödyllinen taito. Historia ja luonnekuvaus © Kioja

SUKUSELVITYS

i. Fracontirador
cri, 150 cm, ruunikonpäistärikkö sabino
ii. Máquna de Matar
ie. Escondite
e. Maravillosa
cri, 143 cm, ruunikko
ei. De Altura
ee. El Repslandor

Isälinja: Fracontirador
Emälinja: Maravillosa

JÄLKELÄISET

o. Rosegarden’s Fire Serpent s. 20.09 2017 i. Vásqaz Acosta om. Kartanon hevostila
o. Rosegarden’s Ziggy s. 05.11 2017 i. Texas Jackpot om. Mirkku
t. Rosegarden’s Voslaarum s. 28.02 2018 i. Coz Cícero om. Scuderia Sierra

KISAKALENTERI

22.03.17 WRJ, Cutting Delmenhorst 3/51
23.03.17 WRJ, Cutting Delmenhorst 3/51
23.03.17 WRJ, Cutting Viisikko 4/20
24.03.17 WRJ, Western trail Delmenhorst 3/51
26.03.17 WRJ, Reining Lapland 4/21
26.05.17 WRJ, Freestyle reining Awareness 4/30
28.05.17 WRJ, Reining Awareness 5/30
31.05.17 WRJ Cup, Cutting Riverrock 2/20
21.08.16 WRJ, Reining Amjad 3/22
22.08.2017 WRJ, Ranch trail Amjad 1/24
23.08.17 WRJ, Ranch trail Amjad 2/24
08.09.17 WRJ, Western trail Namer 1/09
08.09.17 WRJ, Ranch trail Namer 3/10
21.09.17 WRJ, Western trail Birch Bark 2/21
21.09.17 WRJ, Cutting Birch Bark 3/13
22.09.17 WRJ, Ranch trail Kototalli 1/22
22.09.17 WRJ, Keyhole race Kototalli 2/17
23.09.17 WRJ, Ranch trail Birch Bark 3/23
24.09.17 WRJ, Halter Birch Bark 3/19
25.09.17 WRJ, Ranch trail Birch Bark 4/23
26.09.17 WRJ, Cutting Birch Bark 1/13
26.09.17 WRJ, Keyhole race Kototalli 2/17
26.09.17 WRJ, Reining Birch Bark 4/17
27.09.17 WRJ, Reining Anarchie 2/20
28.09.17 WRJ, Reining Anarchie 3/20
29.09.17 WRJ, Ranch trail Birch Bark 1/23
29.09.17 WRJ, Pole bending Anarchie 3/21
29.09.17 WRJ, Halter Birch Bark 4/19
30.09.17 WRJ, Ranch trail Birch Bark 1/23
30.09.17 WRJ, Reining Birch Bark 2/17
30.09.17 WRJ, Cutting Birch Bark 3/13
30.09.17 WRJ Cup, Pole bending Riverrock 3/16
30.09.17 WRJ, Western trail Anarchie 4/25
02.10.17 WRJ, Western trail Anarchie 1/25
05.10.17 WRJ, Reining Anarchie 3/20
06.10.17 WRJ, Reining Mustang 2/23
06.10.17 WRJ, Western trail Anarchie 4/25
07.10.17 WRJ, Pole bending Anarchie 2/21
08.10.17 WRJ, Western trail Mustang 1/22
12.10.17 WRJ, Ranch trail Ravenwood 5/26
13.10.17 WRJ, Ranch trail Ravenwood 2/26
15.10.17 WRJ, Cutting Ravenwood 1/22
17.10.17 WRJ, Ranch trail Ravenwood 1/26
18.10.17 WRJ, Ranch trail Ravenwood 1/26
19.10.17 WRJ, Ranch trail Ravenwood 3/26
20.10.17 WRJ, Ranch trail Ravenwood 5/26
01.12.17 WRJ Cup, Western trail Aldatha 4/27
28.02.18 WRJ Cup, Reining Riverrock 2/37
30.04.18 WRJ Cup, Ranch trail Riverrock 1/41
30.04.18 WRJ Cup, Reining Riverrock 2/35
30.04.18 WRJ Cup, Pole bending Riverrock 5/43
11.08.18 WRJ, Cutting Reiter 4/56
23.08.18 WRJ, Cutting Delmenhorst 3/45
24.08.18 WRJ, Cutting Delmenhorst 1/45
26.08.18 WRJ, Cutting Delmenhorst 1/45
27.08.18 WRJ, Cutting Delmenhorst 5/45

KUVAGALLERIA

PÄIVÄKIRJA

Westernvalmennus, 10. syyskuuta 2017, kirjoittanut Kioja

Misty laukkasi tyynen oloisesti isolla ympyrällä kentän päädyssä, kun saavuin kentän laidalle. Hevosen korvat osoittivat ratsastajaansa päin ja se selkeästi keskittyi kuuntelemaan pieniä apuja, joita tuskin näki. Riku hidasti kohdalleni ja käänsi hevosen takaosan ympäri.
“Vaikuttavaa. Huomaa että sen kanssa on tehty töitä”, totesin, kun Riku antoi Mistyn kävellä luokseni ja se kurotti turpansa minua kohti. Silitin sen silkkistä nenää ja se puhalsi kämmentäni vasten.
“Otetaan tänään rennosti ja harjotellaan vaikka pujottelua ja perusjuttuja. Eilen oli sen verran reipas maastomeno tämän neidin kanssa”, päätin, ja noudin tötteröt kentän reunalta. Asettelin ne tasaisin välein keskelle kenttää pitkittäissuunnassa.

Mistylle tämä oli tuttua puuhaa. Hitaasti kulkiessa se vaihteli laukat pujottelun kaaren mukaan ja vauhdin nopeutuessa se jätti ylimääräiset hienostelut välistä. Vähintään toinen korva osoitti aina Rikua kohti ja tamma piti muotonsa hyvin ja sen tasapaino piti. Minua ei oikeastaan tarvittu muuhun kuin siirtelemään tötteröitä ja vaihtelemaan niiden välejä. Riku hoiti kaikki korjaukset itse ja pysyi siivossa tasapainossa hevosen selässä. Bootcutfarkut ja jodhpurkengät jalassaan hän näytti lähes aidolta cowboylta, mitä nyt hänellä oli kypärä stetsonin sijaan. Siitä hän oli todella tarkka. Kypärä aina käytössä, ellei kyseessä ollut kilpailusuoritus.

Puolen tunnin pujottelun, spinnien ja keyholeracen harjoittelun jälkeen Misty pääsi eroon varusteistaan ja railakkaan piehtaroinnin jälkeen tamma pääsi juoksemaan ja pukittelemaan Rikun rinnalla, kun he tekivät maasta käsin harjoitteita. Misty sai riekkua juuri niin paljon kuin huvitti, kunhan hommat hoituivat. Ja se näytti toimivan, Mistyllä oli harjoitellessa mukavaa ja Riku oli silti tilanteen herra. Näillä eväillä jatketaan Mistyn kisakautta.

Päiväkirjamerkintä, 29. lokakuuta 2017, kirjoittanut Kioja

Rankka vesisade rummutti tallin kattoa, rännit uikuttivat painosta ja ukkonen jylisi silloin tällöin, kun tuttu hevoshieroja Anna parkkeerasi jeeppinsä tallin nurkalle. Auton sivuikkunasta näkyi miten hän ja toinen, nuorempi nainen vetivät kirkkaan värisiä takkeja päälleen. He poistuivat autosta ja paiskoivat ovet kiinni. Pistin merkille jälleen että huonon tapansa mukaan Anna unohti jälleen lukita autonsa. Vaikka ei sillä niin väliksi täällä perähikiällä. Mistyn pikkuhoitaja kurkki pesukarsinasta talliin tulleita ihmisiä, jotka riisuivat nyt jo kastuneita takkejaan. He ripustivat takkinsa ensimmäisen tyhjän karsinan oveen ja Anna esitteli mukanaan tulleen tytön Anniinaksi.
“Anniina mun mukana kiertämässä oppisopimuksella. Sua ei varmaan haittaa jos Anniina vähän käpälöi Mistyä?”

Mikäpä siinä, Mistyhän tykkää huomiosta, joten Anniinakin pääsi harjoittelemaan hieromista ja venyttelyä meidän westerntammalla. Misty oli rento ja venyi nätisti, eikä kiukutellut, vaikka Anniinan ote lipsui välillä. Anna käsitteli koko hevosen, eikä löytänyt mitään kummallista. Sain ohjeen lisätä elektrolyyttejä tamman ruokavalioon, muuten koko hevonen oli erinomaisessa kunnossa. Aina hyvä saada ammattilaisen varmistus, mutta näkeehän sen, kun hevonen työskentelee niin mielellään.

Päiväkirjamerkintä, 31. lokakuuta 2017, kirjoittanut sarqquu

Olimme olleet yhteydessä Kristiinan kanssa jo jonkin aikaa, kunnes päätin lähteä käymään vierailulla Suomessa. Oli minulla sinne bisneksiäkin hoidettavana, mutta samalla voisin käydä moikkaamassa kasvattiani Mistyä. Suomessa olikin jo satanut lunta, joka oli ehtinyt muuttua loskaksi. Uudet hienot kenkäni saivat kokea kauheuksia Suomen maaperällä. Saavuin hyvissä ajoin aamusta Rósgarðuriin ja laitumen aidan luona oleva criollo kiinnitti huomioni välittömästi. Palvoinkin Kristiinalle kuinka kaunis Mistystä oli tullut ja saatoin huomata kuinka ylpeä omistaja oli siitä. Kristiina kertoikin innoissaan tulevaisuuden suunnitelmista ja olin hyvin vaikuttunut. Pääsin hoitamaan Mistyä sen omistajan kanssa, sekä Kristiina kertoi minulle monta hauskaa tarinaa vuosien varrelta. Näin myös ihania kuvia tamman orivarsasta Fire Serpentistä.

Kristiina ehdotti, että tahtoisinko kokeilla Mistyä ratsailta ja vastaus oli ehdoton kyllä. Misty seisoi nätisti paikallaan kun varustin sen ja jaksoi odottaa aloillaan myös selkään nousun aikana. Tamma liikkui hyvin tasaisesti, sekä oli herkkä avuille. Tamma olikin täydellinen esimerkki hyvästä lännenratsusta, eikä minulla yksinkertaisesti ollut mitään moitittavaa. Kristiina näytti myös Mistyn selästä muutaman uuden tempun, jotka he olivat oppineet. Minähän en tommoisia uskaltanut kokeilla, koska olin pelkkä hevoskasvattaja.

Ratsastustuokion jälkeen ja Mistyn hoidettuamme siirryimme sisälle istumaan kahvikupin ääreen. Kristiina kertoi, että etsisi oria Mistylle ja minä tiesin juuri sopivan. Tallissamme seisoikin sopivasti Texas Jackpot niminen criollo-ori, joka sopisi kuin nenä päähän Mistylle. Saimme sovittua myös kohtuullisen astutushinnan, joten soitin suoraan pääkonttoriimme, josko sieltä lähetettäisiin pakastespermaa Suomeen. Keinosiemennys oli kumminkin huomattavasti helpompi ja nopeampi vaihtoehto tässä tapauksessa, koska ori majaili Saksassa. Ilta oli niin pitkällä, että jouduin jättämään hyvästit Mistylle ja Kristiinalle, koska lentoni odotti. Päivä olikin ollut täynnä naurua, hevosia, pullaa ja kahvia, vaikka sää olikin ulkona surkea.

Westernvalmennus, 13. marraskuuta 2017, kirjoittanut SV

Misty ravaili puolipitkin ohjin Kristiinan alla uralla. Tamma venytti kaulaansa rennosti alas ja ravi näytti mukavalta verryttelyhölkältä.
“Hienoa! Sitten voidaan aloittaa työskentely tosissamme”, sanoin ja asetin suuren maneesin toiselle pitkälle sivulle viisi kartiota. “Voit tulla tämän pujottelun tällaisena helpohkona verryttelytehtävänä. Nämä ovat aseteltu melko tiukoin välein, mutta Misty kyllä kääntyy!”

Ratsukko aloitti tehtävän Kristiinan tarkastettua ensin jarrun sekä kaasun toimivuuden parilla temponmuutoksella. Misty taipui kartioitten välissä näppärästi, kuunnellen selästä tulevia apuja herkeämättä.

“Todella hyvä! Voit tulla saman harjoituksen uudelleen, mutta pienellä twistillä. Tee jokaisen kartion ympärille pieni voltti, muista siinä etenkin ulkopohkeen tuki“, selitin. Kristiina nyökkäsi ja nosti näkymättömillä avuilla napakan laukan. Misty vaihtoi laukan jokaisessa välissä ketterästi ja tuntui kääntyvän tiukalle voltille pelkän katseen avulla. Kristiinan ratsastus oli todella siistiä katseltavaa.

“Sehän näytti helpolta teille kahdelle! Nyt harjoitellaan pysähdyksiä ja nopeita käännöksiä. Tule tuolta katsomon puoleisesta päädystä halkaisijalle laukassa, ratsasta tämä keskelle maneesia siirtämäni pujottelu ja tee heti sen jälkeen liukupysähdys. Muista huolelliset puolipidätteet!” Kristiinalla oli hankaluuksia löytää suora ura nyt pujottelun jälkeen, jonka vuoksi Mistykin alkoi ennakoimaan kääntymisen suhteen. Pysähdys sujui kuitenkin hyvin, joten pystyimme muutaman toiston jälkeen lopettamaan valmennuksen positiivisin mielin.

Westernvalmennus, 17. marraskuuta 2017, kirjoittanut Kioja

Lumi oli peitonnut kentän, jolle Riku oli ohjaamassa Mistyä. Hevosen kaviot rikkoivat lumen luoman tasaisen pinnan ja nostivat alla olevaa hiekkaa roisketäplinä lumen päälle. Misty puhalteli vesihöyrypilviä ilmaan ja kaulaansa venytellen se haisteli lunta, joka ei vielä eilen ollut ollut siinä. Nyt rauhallisesti uralla kävelevä eläin oli saanut olla vielä yön ulkona, loimitettuna tosin, mutta pikku hiljaa alkoi tulla sen verran kylmä että Misty saisi tulla öiksi sisään. Se kasvatti paksua talvikarvaa, enkä ollut vielä ihan varma pitäisikö se klipata vai ei. Tamma kun nautti niin kovasti ison laitumen ja pihaton mukavuuksista.

Riku lämmitteli Mistyn ravi- ja laukkaympyröin ja taivutellen sitä sekä ympyröiden sisäkaaren myötäisesti että vastaisesti. Poika näytti vain istuvan kyydissä, vaikka todellisuudessa hän teki paljon töitä saadakseen ratsunsa haluamaansa muotoon ja tempoon. Lämmittelyjen jälkeen Riku pysäytti Mistyn minun kohdalleni, jotta sain ottaa hevosen selässä olleen enkkuviltin pois.

Muutaman kiitolaukkaympyrän jälkeen kehotin Rikua aloittamaan spineillä. Ensimmäinen suunta oli vasen, joka on Mistyn huonompi puoli. Melkein keskellä kenttää Riku keinautti itseään satulassa tukevampaan asentoon ja varmisti, että tamma on kuulolla. Sitten Misty pyörähti kahdesti, vähän normaalia hitaammin, ja pysähtyi samaan kohtaan mistä se oli aloittanutkin. Riku teki hieman korjauksia ja pyysi spiniä uudelleen. Ilmeisesti ensimmäinen hitaampi spin oli Rikun tapa testata hänen omia säätöjään, sillä tällä kertaa tehtävä sujui samaan tapaan kuin aina ennenkin. Vauhdikkaasti. Oikealle Misty pyöri hivenen nopeammin, mutta yhtä tasaisesti ja rytmikkäästi.

Siinä vaiheessa kun minulla alkoi pyöriä päässä katsottuani niin hurjan monta yhden hevosen karusellikierrosta, ilmoitin että lopuksi voitaisiin ottaa pari liukupysähdystä. Riku ei pistänyt vastaan ja Misty oli innoissaan päästessään juoksemaan kovaa. Lumi ja hiekka lentelivät tamman vaaleiden takajalkojen edestä kun se kauhoi eteenpäin etujaloillaan. Tasaista suoritusta samaan tapaan kuin kilpaillessakin. Hirveästi vikaa en Mistyn tämän päiväisestä suorituksesta löytänyt, mutta vasenta puolta olisi treenattava hieman enemmän ja venyttely voisi tammalle tehdä hyvää.

Päiväkirjamerkintä, 07. huhtikuuta 2018, kirjoittanut Kioja

Misty laukkasi hurjasti pukitellen maneesia ympäri. Se oli joutunut seisomaan muutaman päivän karsinassa loukattuaan toista etujalkaansa. Misty oli kompastunut maastoretkellä isoon, sotkuiseen juurakkoon ja alkanut sitten ontua kyseistä jalkaa. Nyt tamma tosin vaikutti siltä, ettei mikään maailmassa haitannut, mitä nyt ehkä turha energia ja paikallaan seisomisesta jäykät lihakset. Pukittelu oli oikein mainiota verryttelyä eikä jalkakaan enää näyttänyt vaivaavan.

Mistyn, ja ehkä vähän muidenkin hevosten, huviksi olin pumpannut vanhan jumppapalloni täyteen ilmaa. Kirkkaan turkoosi pallo pyöri nyt hitaasti kohti maneesin päätyä, muttei kerennyt pysähtyä, kun Misty tuuppasi sitä turvallaan. Sitten tamma hyppäsi sivuun, kiepahti ympäri ja potkaisi palloa oikealla takajalallaan. Pallo lensi kaaressa takaisin meitä päin ja Misty pukitteli vastakkaiseen suuntaan pomppien vähintään yhtä paljon kuin jumppapallo. Kirjava hevonen näytti siltä että pallolla pelaaminen oli hirmuisen hauskaa ja reilun puolen tunnin reippaan rallittelun jälkeen se alkoi rauhoittua seuraamaan meitä. Sitä pitäisi vielä hieroa ja jalka kylmätä ja tarkastaa, mutta muuten Misty näyttäisi olevan valmis menemään takaisin laitumelle muiden tammojen kanssa.

Westernvalmennus, 06. kesäkuuta 2018, kirjoittanut Kioja

Tänään Mistyn työlistalla naapuritilan suomenlampaiden ajo laitumelta toiselle. Mukanani olivat myös shetlanninlammaskoirat Tauno ja Nita, jotka olivat harjoitelleet paimentamista aiemminkin. Ottosen tilan omistajat Maaria ja Ari tulivat lampolasta ulos juuri kun parkkeerasin hevosautoa heidän pihalleen. Ottoset uskoivat luomutoimintaan kaikilla tilan hoidon osa-alueilla, joten Misty oli päässyt usein siirtämään lammaslaumaa, kun Ari ei halunnut ajaa lampaita mönkijällä ja aiheuttaa niille stressiä. Kuulemma hevonen oli myös näppärämpi.

Tervehdin pariskuntaa, avasin hevosauton sivurampin ja talutin Mistyn ulos. Juttelin Maarian kanssa samalla kun varustin Mistyä ja koirat odottivat lupaa lähteä liikkeelle. Kuulemma kevät oli ollut hyvä ja karitsoja oli syntynyt odotettua enemmän. Tilan suhteen se oli hyvä, sillä monessa lampolassa nykyään lampaat karitsoivat kolme kertaa kahteen vuoteen, mutta kuten sanottu, Ottosen tila on täysin luomutila. Varustettuani Mistyn nousin selkään ja vihelsin koirat mukaani. Laidunten laidalla Ari ohjeisti mistä ja minne lampaat oli tarkoitus siirtää. Suoristin kypäräni lippaa ja ohjasin tamman putkiaitaisesta portista sisään. Kun Misty ja koirat kokosivat lampaat, Ari kävi avaamassa sekä vanhan laitumen toisen portin että uuden laidunmaan portin. Tarkoitus oli ajaa lampaat hiekkatielle, sitä melkein puoli kilometriä eteenpäin ja sitten pätkä metsäpolkua laitumelle. Matka ei ollut pitkä, mutta mönkijällä haastava, sillä lampailla oli tapana sinkoilla välillä miten sattuu. Maarialla oli kasvamassa pieni bordercollien pentu, mutta se ei ollut vielä valmis tekemään töitä ja itse tykkäsin että Misty sai tehdä niitä töitä, joihin se oli tarkoitettu.

Lampaat kerääntyivät Mistyn eteen, kun koirat painostivat niitä sivuilta ja hevosen takaa. Tamma pysyi rauhallisena ja odotti minun apujani. Tarkoitus oli ajaa Mistyllä lampaita eteenpäin ja pitää lauma kasassa ja hiekkatiellä koirien avulla. Kun lauma oli hevosen edessä, ohjasin hevosen eteenpäin ja annoin sille vain suuntaohjeita. Misty osaisi itse ja reagoisi nopeammin itsenäisesti, jos yksinäiset lampaat koittaisivat livahtaa koirilta takaapäin pakoon. Tamma kulki rauhallisen passiivisena, mutta heti kun yksi tummankirjava lammas keksi ettei sen takana ollut koiraa, hevonen kääntyi sitä kohti ja ohjasi sen takaisin muita kohti ja eteenpäin. Mistyltä ei livahtaisi kukaan.

Koko matka sujui helposti ja rauhallisesti, vaikka meitä vastaan tuli yksi auto. Kuski pysäytti ja sammutti volvonsa ja jäi katsomaan molemmin puolin autoa kipittäviä valkoisen, harmaan ja mustan kirjavia lampaita, niitä paimentavia koiria ja sinisuitsista hevosta, jonka selässä istui nykyajan cowboy. Tervehdin kuskia kulkiessani viimeisenä auton ohi ja nuori nainen vilkutti takaisin. Laitumelle päästyään lampaat hajaantuivat hieman heti kun kutsuin koirat takaisin luokseni. Ari sulki aitauksen ja Maaria kiitteli minua kovasti pieni ruskeavalkoinen koiranpentu kintereillään. Misty sai sekä Arilta että Maarialta paljon rapsutuksia ja nipun porkkanoita Maarian omalta kasvimaalta. Kotiin lähtiessä minulla oli hevosautossa tyytyväinen hevonen, joka oli tehnyt hyvän työn.

Westernvalmennus, 11. heinäkuuta 2018, kirjoittanut Kioja

Nyt oli tosi kyseessä. Erkillä oli pahasti loukkaantunut lehmä, joka kuitenkin näköjään adrenaliinin avulla juoksi tilanhoitajia ja eläinlääkäriä pakoon. Misty oli ainoa tehtävään sopiva eläin paikkakunnalla juuri nyt, sillä kyseinen lehmä oli potkaissut Erkin karjakoiraa toissapäivänä eikä se kyennyt hoitamaan hommiaan juuri nyt. Cutting-mestari Misty siis hätiin! Talutin valmiiksi varustetun hevosen autosta ulos ja hyppäsin selkään. Erkki osoitti minulle valkoista, ruskeapilkkuista lehmää, jolla roikkui koon perusteella koko kohtu pihalla.
“Tuala se lehmä o”, Erkki totesi tupakki suupielessä. “Vaska kuali ja nyt tual o koko kohtu pihala.” Nyökkäsin myrtyneen näköiselle miehelle, joka päästi minut niemilaitumelle ja annoin horroksesta heränneelle Mistylle ohjeen ravata lehmälaumaan. Tammasta huomasi että se oli nyt täysin työmoodissa ja seurasi lehmiä tarkasti. Ratsastin tamman käynnissä lauman läpi pariin kertaan ennen kuin sain haluamani eläimen eristettyä muusta laumasta ja päästin Mistyn tekemään oman työnsä. Valkea lehmä tuijotti Mistyä hetken paikallaan, mutta päätti sitten haluavansa takaisin lauman luokse. Hiljalleen Misty ohjasi lehmän takaisin navetalle päin ja pitkällisen tahtojen taiston jälkeen nauta parka vilahti navettaan sisään, jossa Erkki ja eläinlääkäri Kristiina saivat eläimen kiinni ja paikalleen.

Sillä välin kun huuhdoin hionneen hevoseni vesiletkulla ja laitoin sen takaisin hevosautoon, Kristiina sai lehmän kohdun takaisin paikalleen. Nyt eläin oli luonnon armoilla, sillä kohtu oli ehtinyt olla melko kauan ulkona ja se oli saattanut ehtiä tulehtua. Erkki kiitteli hurjasti minua ja Kristiina kehui Mistyn uoritusta. Misty pelasti päivän jälleen!

Päiväkirjamerkintä, 22. elokuuta 2018, kirjoittanut Kioja

Istuin Mistyn selässä tukevassa lännensatulassa ja nyin hihansuitani pidemmälle käsien päälle tamman kävellessä tien reunaa eteenpäin. Hyytävän kylmä pohjoistuuli oli riivannut meitä kohta jo viikon eikä asiaa parantanut se että Rosis sijaitsi harjun päällä ja mäellä tuuli aina. Tallille vievä tie sentään oli harjun eteläpuolella ja metsä suojasi vähän, mutta kylmä oli silti. Hoitajatkin olivat huomanneet syksyä kohden kylmenevän sään ja monella oli sormikkaita, pipoja ja paksuja huiveja päällä. Misty pärski ja kuuntelin hevosen takana kulkevien hoitajien innostunutta keskustelua. Tänään hoitajilla oli lupa käydä itsenäisesti ratsastamassa maastossa, joten kaikki odottivat jännityksellä että saisivat varustaa hevoset ja lähteä ratsastamaan.

Mistyn vieressä kävelevä Rommi nosti päätään, kun saavuimme tammalaitumen portille. Misty tiesi ettei enää pääsisi kesälaitumelle, mutta Rommi elätteli vielä toiveita rennoista päivistä ruohoja syöden ja vapaasti kulkien. Käänsin Mistyn portin kohdalla ja ohjeistin hoitajille miten hevosten kiinni ottamisen suhteen toimittaisiin. Kukaan hoitajista ei menisi laitumelle, vaan tallin henkilökunta ottaisi hevoset kiinni, sillä hevoset tuskin olisivat kovin rauhallisia. Pareittain tai useamman hevosen ryhmissä hoitajat saisivat lähteä viemään hevosia tallille niiden omiin karsinoihin. Karla avasi Mistylle ja minulle portin ja Rommi Riku selässään seurasi meitä. Läpi kuljettuamme portti suljettiin perässämme ja ohjasimme hevoset ravaamaan rauhallista tahtia kohti metsän reunaa hoitajien katseen seuratessa meitä, kunnes katosimme puiden varjoon.

Hevoslauma oli pienellä aukiolla metsässä laiduntamassa. Skotta tuli heti minua ja Mistyä vastaan, mutta ohjasin criollon islanninhevosen ohi samalla, kun Riku kiersi Rommin lauman toiselta puolelta ja ajoi niitä vähän lähemmäs toisiaan. Skotta tajusi heti että loma oli ohi ja lähti kävelemään kohti laitumen reunaa muutama muu tamma perässään. Misty kuunteli minua tapansa mukaan tarkasti ja korvat pyörien, kun se tarkkaili samaan aikaan minua ja paimennettavia hevosia. Rauhalliseen tahtiin lauma liikkui aina laitumen portille saakka, eikä sen suurempia järjestyshäiriöitä ollut. Toista tulisi olemaan orilaitumella, jossa oli itsepäisempiä hevosia. Misty kuitenkin hoiti homman hienosti ja hillitysti myös orien seassa ja teki tehokkaasti töitä Rommin kanssa, vaikka ne eivät olleetkaan olleet työskennelleet pitkään aikaan yhdessä. Olin erittäin tyytyväinen tamman työskentelyyn, rauhalliseen otteeseen ja nopeaan apuihin reagointiin. Se ei ihan vielä päässyt takaisin talliin lepäämään, kun Mistyn hoitaja kävisi vielä tekemässä kierroksen maastossa tamman kanssa, mutta Mistyllä nyt onkin hyvä lihaskunto ja staminaa kierrellä ympäriinsä vaikka koko päivän.

Päiväkirjamerkintä, 03. lokakuuta 2018, kirjoittanut Kioja

Syksyinen myrsky ulisi ja ulvoi tallin oven ulkopuolella. Katsoin kännykästäni kelloa viidettä kertaa ja vilkaisin sitten käytävällä riimunnaruissa seisovaa Mistyä. Kengittäjä Eero oli jo kolme varttia myöhässä ja aloin olla huolissani. Huoleni kuitenkin osoittautui turhaksi, sillä myrskytuulen yli kuului kitisevä vanhan auton ääni. Kurkkasin tallin ovesta ulos ja Misty höristi korviaan. Eero hölkkäsi tarvikkeineen tammatallia kohti ja sisään päästyään tervehti ja pahoitteli myöhästymistään.
“Heinosten tilalla oli oja tulvinut pihatielle ja meikäläisen auto oli jäänyt jumiin. Tilan isäntä sitten nyki sen traktorilla melkein päätielle saakka.”

Lyhyen juttutuokion ja kuuman kahvikupillisen jälkeen Eero aloitti työnsä Mistyn kanssa. Mistyn kaviot olivat kipeästi vuolun tarpeessa, mutta tehtävä oli sikäli helppo ettei Mistyllä ollut lainkaan kenkiä. Tammalla ei ole koskaan ollut rautaa kavioissaan, mutta se oli pariin otteeseen saanut liimakengät jalkoihinsa. Tänäänkin Mistyn olisi tarkoitus saada liimakengät, sillä Mistyllä oli jonkin verran virheasentoa jaloissaan ja kengät korjaisivat vuohisten kulmaa. Eero oli paras kengittäjä Aittajärven alueella ja kouluttautunut myös kengättömien hevosten vuolusta ja jalkojen hoidosta.

Mistyn alahuuli roikkui ja sen silmät luppasivat siihen malliin että tamma näytti torkkuvan, vaikka Eero vielä työskenteli sen oikean takajalan kohdalla. Misty oli aina ollut helppo kengitettävä eikä tämä kerta ollut poikkeus. Kengittäjän viimeisteltyä tamman kaviot pääsi Misty syömään karsinaansa. Katkaisin sille porkkanan kahtia ruokakuppiin ja lähdin hakemaan Eerolle seuraavaa kengitettävää.