Rock ‘n’ roll as f

Premier Foal (09/17), KV-I (10/17), KTK-II (04/18)

Perustiedot

Virallinen nimi Rock ‘n’ Roll as F Kasvattaja Frida VRL-05826, Faconde
Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori Omistaja Sanni VRL-14085, Sotamaalaus
Säkäkorkeus, väri 166 cm, musta (Ee/aa) Koulutustaso Grand Prix, 100 cm, helppo, vaikea
Syntynyt, ikä 27.03 2017, Suomi, 6-vuotias Rekisterinumero VH17-031-0260

Nimestään huolimatta Rock ‘n’ Roll as F on luonteeltaan herttainen ja oikea herrasmies. Suomalaisen Andy McCoyn mukaan kutsumanimensä saava Andy on reipas ja iloinen kaveri, jonka kanssa voi huoletta puuhastella. Tarhasta haettaessa ori ravaa korvat hörössä portille ja hamuilee taskujen pohjia, ennen kuin ehtii kissaakaan sanoa. Antaa ottaa kiinni ja lähtee kiltisti kävelemään vierellä. Ainoastaan tammatarhaa ohittaessa kannattaa kiepauttaa naru turvan ympärille tai suuhun, sillä Andy osaa kyllä väläyttä oikeaa kukkoilua, kun neidoista on kyse! Orilla on lennokkaat ja kauniit askeleet, joita saa ihastella tammojen läheisyydessä tapahtuvan esityksen yhteydessä. Se ei kuitenkaan yritä väkipakolla riistäytyä käsistä, ja alistuu lopulta aika helposti kohtaloonsa, ettei tänäänkään saa karata auringonlaskuun tyttölauman kanssa. Hoitaminen kannattaa hoitaa käytävällä, sillä Andy ei oikeastaan pidä tunkeilijoista karsinassaan. Ei se käyttäydy aggressiivisesti eikä mitenkään yritä häätää ihmistä karsinastaan, mutta se muuttuu tavallista levottomammaksi, jos ihminen hyörii ja pyörii turhaan sen karsinassa. Hoidettaessa Andy seisoo vähän levottomasti paikallaan, heilutellen korviaan ja kuopien satunnaisesti lattiaa. Napakalla komennuksella se lopettaa pelleilynsä ja vain seisoo aloillaan, mutta esimerkiksi orille puhuminen rauhoittaa sitä kovasti, koska silloin sillä on jotain, mihin keskittyä. Olisi seinän tuijottaminen sinustakin aika tylsää, eikö? Kosketus ei haittaa Andya oikeastaan millään lailla, joten se antaa harjata pään, mahan alta ja muutenkin kaikki kohdat, jotka joillain hevosilla ovat ongelmakohtia. Jalat nousevat pyydettäessä, mutta ne on osattava käskeä pitämään ylhäällää - ei Andy sitä sanomatta tajua. Peseminen sujuu myös ongelmitta, mutta päähän kohdistuvasta vesisuihkusta ori ei pidä yhtään, ja silloin se saattaa hermostua. Kunhan pääpesun hoitaa nopeasti ja päättäväisesti, eikä jää kuhnailemaan, sujuu sekin suhteellisen kivuttomasti. Andy on myös helppo varustaa, se ei vastustele eikä kapinoi, ei edes pullistelemalla. Kuolaimetkin menevät suostuttelulla suuhun, ja sitten ori onkin valmis lähtemään ulos ovesta.

Selkäännousu tuottaa harvoin päänvaivaa, sillä Andy seisoo rauhallisesti aloillaan ja lähtee liikkeelle vasta saadessaan luvan. Jos ratsastaja häslää kauheasti, eikä vain laita jalkaa jalustimeen ja nouse selkään, niin ori saattaa ruveta hyörimään, mutta ratsastaja saa tosiaan todella viivytellä, että Andy menettää malttinsa. Ratsastettaessa ori on kuuliainen ja eteenpäinpyrkivä, mutta ei turhan rohkea. Siltä löytyy oma moottori ja pehmeät askellajit, joissa on helppo istua. Sen laukka on luonnostaan pitkä ja matkaatavoittava, mutta sitä voi helposti säädellä. Andy on lahjakas kouluratsu, jonka kanssa on ilo työskennellä. Se reagoi viivyttelemättä pieniinkin apuihin, mutta ei lähde motkottamaan ratsastajan virheistä, jos niitä syntyisikin. Näyttävän ulkomuotonsa vuoksi se on kuin luotu kansainvälisille kilpakentille, ja sen taidot ovat samaa luokkaa. Oikean ratsastajan alla sen mahdollisuuksille ei taida olla edes rajoja, mikä on kuitenkin ihan ymmärrettävää; periihän Andy kaikki upeat kouluhevosen ominaisuudelta menestyneiltä, hienoilta kouluhevosilta. Esteratsastuskaan ei tuota ongelmia orille, sillä se hyppää aika korkeaa jopa ratana, ja sillä olisi senkin lajin saralla mahdollisuus uraan. Andysta kuitenkin näkee, ettei esteet ole sen juttu eikä se nauti siitä, vaikka ei se vastaankaan mukise. Maastoesteet ovatkin orista sitten vähän pelottavampi juttu. Vain valoisalla ja mahdollisimman rauhallisella säällä se hyppää; ihan hyvin, mutta yksikin kummallinen ääni taikka hämärä, jossa voi piillä ties mitä; otuksia, niin Andy kieltäytyy hyppäämästä. Siistityimpiä esteitä se saattaa hypätä, mutta useimmiten kaikkien luonnonesteiden kulmilla pyörii ties mitä ihmisille näkymättömiä; marsilaisia, jotka pelottelevat hevosta. Hassua on se, että; esteettömillä maastoreiteillä Andy kulkee vaikkakin sitten hämärällä ilman, että mikään pelottaa. Ori pelaa hyvin tiimissäkin, eli sillä voi lähteä ryhmämaastoon mukaan. Sen voi sijoittaa oikeastaan mihin tahansa kohtaan jonoa, ja se kulkee aivan yhtä nätisti kuin muutoinkin. Kesäisin voi myös lähteä kokeilemaan uittamista, vaikka ei ori oikeastaan ole niin innoissaan uimisesta; suomalaisena se on tottuneempi lumeen!

Sukuselvitys

i. Rockabilly Wolf
fwb, 158 cm, musta
ii. Rockabee Wolf
fwb, 167 cm, voikko
iii. Rogue Wolf
iie. Bumblebee Solo
ie. Dark Saga SIN
holst, 170 cm, musta
iei. Darkheart SIN
iee. Beverly PK
e. Dastlyn F
fwb, 165 cm, punaruunikko
ei. Dust Collector F
trak, 166 cm, musta
eii. Skeleton Scene CIS
eie. Vampretta PB
ee. Oldfinion Edlyn
trak, 167 cm, rautias
eei. Rosenhof Alfons
eee. Rosenhof Edda

i. Rockabilly Wolf KTK-I, VIR MVA Ch

ii. Rockabee Wolf KRJ-I

iii. Rogue Wolf KRJ-I

iiii. Rontigo KRJ-I

iiie. Schmidt Joyanna KRJ-I

iie. Bumblebee Solo KRJ-II

iei. Darkheart SIN KRJ-II, YLA2, VIR MVA Ch

e. Dastlyn F KTK-II, Ch, KRJ-I, YLA2

ei. Dust Collector F KRJ-I, KTK-II, YLA2

eii. Skeleton Scene CIS KRJ-I

eiii. Da Vinci Code YLA2, KRJ-I

eiie. Phantome VIR MVA Ch, KRJ-II, YLA2

eie. Vampretta PB KTK-III, KRL-III, KRJ-II, YLA2

eiei. Nazgùl VIR MVA Ch, KRJ-I, KTK-III

eiee. Vamps&Wolves KRJ-I

ee. Oldfinion Edlyn KTK-III, KRJ-I

eei. Rosenhof Alfons VSN Ch, Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA1

eeii. Bardulf KTK-II, KRJ-I

eeie. Anika VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, AB

eee. Rosenhof Edda KTK-II, KRJ-I

eeee. Elke VSN Ch, KTK-II, KRJ-I, AB

Sijoitukset

00.00.00 KRJ, Grand Prix Järjestäjä 0/00
00.00.00 KRJ, Grand Prix Järjestäjä 0/00

Päiväkirja

05/17 Nössö tähtipää, kirjoittanut Otterley
Billy ja koko orilinja sen takana ovat olleet kasvatustyöni alusta asti aivan erityisessä asemassa ja niinpä seurasinkin varsin suurella mielenkiinnolla myös Billyn tuoreen varsan Andyn kehittymistä. Voin uskoa, että Faconden omistajalla Fridalla alkoi jo kärsivällisyys loppua alituiseen kuulumisten tivaamiseen. Niinpä uskon Fridan olleen tyytyväinen, kun Andy - ja samalla myös tämä yli-innokas isänomistaja - siirtyivät lopulta Sannin riesaksi. En edes yrittänyt peitellä innostustani, kun Sanni kutsui minut katsomaan Andya uudelle kotitallille. Kun olin ensimmäisen kerran nähnyt Andyn, noh... täytyy vain sanoa, etten ollut kovin vakuuttunut. Siinä missä Billyn ensimmäinen jälkeläinen Rokki ollut heti sulava ja näyttävä ja toinen jälkeläinen Rock jykevä ja omapäinen, oli Andy suoraan sanottuna surkea rääpäle. Toki tiesin jo kokemuksesta, että joskus juuri ne rumat ankanpoikaset ovat myöhemmin kirkkaimpia tähtiä, mutta Billyn varsalta olin odottanut vähän enemmän. Tai siis paljon enemmän.

Tietenkin Andy oli kasvanut sitten viimenäkemän, eikä se ainakaan ollut huonommaksi muuttunut, huomioin, kun Sanni esitteli ylpeänä hevostaan. Ori ravasi tarhan portille heti, kun huomasi yleisön saapuneen ja tarjosi päätänsä rapsuteltavaksi. “Sä oot kyllä ihan liian nössö”, naurahdin ja rapsutin orin valkoista tähteä. Jos jotakuta orilinjan jäsentä Andy muistutti, niin linjan kantaoria Rontigoa, joka oli aikanaan hurmannut minut ruotsalaisella charmillaan, ainakin silloin kun hyvä päivä sattui kohdalle. Kyllä Ronttikin oli ollut aivan lempinimensä veroinen, kun taas Andy vaikutti aina yhtä aurinkoiselta ja herttaiselta. Sanni vaikutti kuitenkin olevan aivan korviaan myöten rakastunut tähän varsaan ja sehän lopulta oli kaikkein tärkeintä. Sitä paitsi olihan minulla jo omassa tallissa kasvamassa Billystä seuraava isoegoinen luupää Rock. Olin varma, että vielä tulisi aika, kun olisin aivan valmis ehdottamaan vaihtokauppaa tähän astetta helpompaan versioon Billystä.

04/17 Matkalla kotiin, kirjoittanut omistaja
Suuri päivä koitti vihdoinkin! Lähdin ajamaan Etelä-Suomea kohti jo edellisenä iltana, ja sijoituin motelliin mahdollisimman lähellä Facondea. Lähdin aikaisin lauantaiaamupäivänä ajamaan kohti tallia, jossa olin sopinut tapaavani Fridan. Vasen jalkani tärisi hallitsemattomasti jännityksestä, kun kaarsin tallin pihaan. Tuttu naishenkilö asteli määrätietoisesti minua kohti, lämmin hymy huulillaan. “Heippa!” tervehdin naista ja hyppäsin autosta. “Sanni, moi!” Frida tervehti takaisin ja kätteli reippaasti. “Maltatko sä nopeasti tulla mun toimistoon allekirjottamaan paperit, niin sä voit sitten hakea Andyn?”

En varmaan koskaan ollut allekirjoittanut mitään niin nopeasti, ja pian olinkin jo kiireisin puolijuoksuaskelin matkalla tarhalle, jossa nuori oripoika oli viettänyt tähänastisen elämänsä. Lähes mustanruunikoksi muuttunut varsa ravasi pitkillä hämähäkinkoivillaan portille ja heilutteli uteliaana pitkiä korviaan, kun se tunnisti kasvattajansa. Hetkeksi pysähdyin ja huokaisin; En voinut kuvitellakaan, miten vaikeaa oli kasvattaa pieni hevoslapsi alusta asti ja sitten joutua antamaan se pois. Pudistin ajatuksen kuitenkin päästäni ja pujahdin tarhaan riimunnarun kera, pyydystäen Andyn. Varsa tuhisi vähän tullessaan vangituksi, mutta seurasi nätisti pois tarhasta ja aina trailerille asti. Lastasin yhdessä Fridan kanssa Andyn traileriin ja varmistin vielä, että sillä oli kaikki hyvin, ennen kuin suljin lastaussillan. Nainen osasi kertoa harjoitelleensa varsan kanssa matkustamista melko paljon, ja Andy oli sujunut hyvin kiitettävästi harjoituksista. “Mä lupaan pitää sut ajan tasalla sen kehityksestä”, lupasin Fridalle palatessani ratin taakse. “Nyt mun on pakko kuitenkin mennä, että Andy pääsee hyvissä ajoin nukkumaan.”

Matka takaisin Lappiin sujui mutkattomasti. Pysähdyimme noin tunnin välein huoltoasemille, jolloin otin Andyn ulos trailerista ja kävelytin sitä hieman ympäriinsä, ennen kuin matka taas jatkui. Kello olikin jo melko paljon, kun saavuimme kotiin, ja pieni hevoslapsi näytti melkein nukahtaneen, kun avasin trailerin lastaussillan taluttaakseni Andyn ulos. Pikkumusta seurasi kuitenkin reippain askelin ja nuuhki ilmaa uteliaana, kun se pääsi ulos viileään kevätiltaan. Sen pienet kaviot kopsahtelivat puulattiaa vasten ja sekin oli Andysta hirveän jännää, mikä taas hidasti kulkua karsinaan. Lopulta pienokainen oli kuitenkin uudessa kodissaan. Testasin vesiautomaatin toimivan ja annoin Andylle iltaruuan ennen kotiin hiipimistä.

03/17 Rimppakinttu, kirjoittanut omistaja
Pääsin vihdoinkin katsomaan kolmeviikkoista Andya! Työt olivat pidätelleet minua Yhdysvalloissa, mutta nyt istuin lentokoneessa matkalla Suomeen Faconden tiloille. Frida oli pommittanut sähköpostiani varsakuvilla pikkuruisesta, ruipelosta ja vähän kömpelostä Andysta, jota tallilaiset olivat kuulemma jo oppineet kutsumaan “rumaksi andynpoikaseksi”. Rujosta ulkonäöstään huolimatta Andy osoitti suurta uteliaisuutta ja intoa isoa maailmaa kohtaan, ja kasvattaja kertoi orin jo tutustuneen salpoihin ja niiden avaamismekanismiin. Ehkäpä siitä kasvaa Jaggerin sijaan Houdini.

Saapuessani Facondeen Tellun ja Andyn tarhalle, näin Fridan nojailevan innoissaan tarhan aitaan siinä, missä Otterley mutristeli syrjemmässä huuliaan ja seurasi epäuskoisella katseellaan tarhassa juoksentelevaa ripakinttuvarsaa. Hänestä näki kauas, että Andy ei ollut laisinkaan sitä, mitä hän oli odottanut Rockabillynsä varsalta. Olin varma, että hän toisteli itsekseen mielessään, että ei hän käyttänyt vuosia hevostensa jalostukseen vain saadakseen aikaan... No, Andyn. Minä sen sijaan olin korviani myöten rakastunut tähän yönmustaan tähtipäähän, joka parhaillaan hyppelehti emäänsä vasten ja riehui sydämensä kyllyydestä. Ihan sama, jos siitä ei kasvaisikaan kilpakenttien kuningasta!

“Jos ei muuta, niin siitä saattais tulla hyppääjä”, Frida naurahti, kun liityin hänen seuraansa nojailemaan aitaukseen. “Täh?” älähdin yllättyneenä, kohottaen toista kulmaani epäuskoisena. Otterley tuhahti ja pudisteli itsekseen päätään. Ymmärtääkseni Andyn koko suku oli täynnä pelkkiä kouluhevosia, joten en kyllä olisi odottanut, että hevosesta millään saisi hyppääjää. “Sillä on niin paljon energiaa, ettei sille riitä mennä eteenpäin. Jos siitä ei kouluhevosta tuu, niin se menee yllättävän korkealle ylöspäinkin, kun siltä tuntuu”, Andyn kasvattaja kertoi huvittuneeseen sävyyn, katsellen merkitsevästi pientä hevoslasta, joka kuin vakuudeksi pomppi juuri siihen tyyliin, että kyllä siitä kouluttamalla saisi kelpaavan estehevosen vaativillekin radoille, mikä ei varmasti sopisi isän kasvattajan suunnitelmiin sitten alkuunkaan. Voi Otterley-raukka.

03/17 Ruma ankanpoikanen, kirjoittanut omistaja
Maaliskuun 20. päivä. Selailin ilmoituksia myytävistä hevosista, kun silmääni osui Faconden pitkät listat myytäviä kasvatteja, osa syntyneitä ja osa pian syntyviä. Yksi pian syntyvistä oli varsa kauniista Tellusta ja näyttelyissä menestyneestä Rockabilly Wolfista. Pakkasin matkalaukun ja lähdin pää kolmantena jalkana ovesta ulos, samalla näppäillen puhelimellani Tellun omistajalle Fridalle sähköpostia, että tulisin mielelläni katsomaan aika viimeisillään kantavana olevaa Tellua ja että olin kiinnostunut mahdollisesti ostamaan sen varsan. Istuinkin jo lentokoneessa matkalla Suomeen, kun nainen vastasi sähköpostiini, että olin tervetullut tutustumaan tammaan. Frida kertoi viestissään myös tamman ja varsan voinnista, sekä että laskettu aika oli huhtikuun toisella viikolla. Hah, minun onnellani siitä tulisi metkuileva aprillivarsa.

Kävin katsomassa Tellua 21. päivä. Se käyttäytyi rauhallisesti, mutta halusi vähän kiukuta, jos meni liian lähelle. Frida kertoi tamman kuitenkin olevan tavallisesti oikea mammanmussukka ja muumimamma, jonka kanssa oli mahdotonta olla tulematta toimeen. Tellu oli varsonut jo yhden kerran aiemmin, Veoletta-tammavarsan, ja osoittaunut oikein hyväksi emäksi. Tellun varsan isän, Rockabillyn, omistaja Otterley sattui olemaan Facondessa visiitillä samana päivänä, ja iltapäivästä sainkin kyydin Hukkapuron tallille, jossa tapasin varaamani varsan isän. Toisin kuin Tellu, Billy oli kuulemma vähän kovapäisempi ja isoegoisempi tapaus. “Rokkari hevosen vartalossa” oli ensimmäinen ajatukseni, kun Otterley kertoi silmäteräkseen muodostuneesta oristaan. Tapasin hienon voikon Rockabeenkin, Rockabillyn isäorin. Rokikin oli aika vaativa hevonen, ja kasvattaja kertoi melkein odottavansa, että Tellun varsastakin tulisi sellainen, jos se olisi ori. Pakko myöntää, että rokkariheppa olisi kyllä ihan mielettömän cool!

Vaan eipä siitä aprillivarsaa eikä rokkariheppaa tullut. Myöhään yöllä, juuri kahdentoista jälkeen 28. päivänä, sain puhelun Fridalta. Tellu oli varsonut pari tuntia aiemmin, ja nyt tamman karsinassa huojui rimppakinttuinen, sysimusta orivarsa. Hevosraukalle on jo nyt suuria odotuksia; Koko sen isälinja on palkittu I-palkinnoilla KRJ:ssä Rockabillyä lukuunottamatta. Andyksi puhelun aikana ristitty piskuinen orivarsa osoitti hyvin pian uteliasta luonnetta, mutta ainakaan vielä Andy ei ole osoittanut isänsä ja isoisänsä itsepäisyyttä.