Adinan Enneuni

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Säkäkorkeus, väri 156 cm, tummanrautias (ee/Aa)
Syntynyt, ikä 14.02 2018, Suomi, 4-vuotias
Kasvattaja Jannica (VRL-04799), Adina
Omistaja Sanni (VRL-14085), Sotamaalaus
Koulutustaso Helppo B, 120 cm, helppo kenttäratsastus
Rekisterinumero VH18-018-1618
Meriitit EV-I, SV-II
 
00/00 Jälkeläinen (e. Emä)
00/00 Jälkeläinen (e. Emä)
00/00 Jälkeläinen (e. Emä)

Einon piti aluksi olla tilausvarsa Italiaan, mutta elämä ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja nuori orivarsa päätyi mulle Sotamaalaukseen. Suvussa oli muun muassa mahdottoman kaunis päistärikkö Monsteri-Morrison, ja jotenkin Eino vain onnistui hurmaamaan. Toki Einon tapaamisen jälkeen oppi arvostamaan niitä oikeasti älykkäitä hevosia, eikä yksinkertainen varsa säästellyt hermojani, mutta silti se oli pakko saada. Niinpä kaupoista sovittiin ja Enneuni lähti mukaan Lappiin.

Luonteeltaan Eino on sellainen tyypillinen suomalaisjuntin poika, jolla on liikaa energiaa ja josta tarhatädit juoruaa kahvikupin äärellä työpäivän jälkeen. Se on äärimmäisen kiltti hevonen, mutta aivosoluja sille ei ole siunaantunut kuin tasan kaksi, ja niilläkin on vain kolme tilaa: Vastakkain hakkaaminen, ympyrää pyöriminen ja lepotila. Eino on ehdottomasti kaikkien kaveri ja liiankin tuttavallinen, se kun leikkisi niin muiden hevosten kuin koirien, kissojen ja kyykäärmeidenkin kanssa.

Hoidettaessa se hyörii ja pyörii, eikä meinaa millään seistä aloillaan. Ei niinkään kapinoidakseen tai hoitajaa ärsyttääkseen, vaan silkkaa tylsyyttään. Jo tässä vaiheessa tulee siis selväksi, että Eino tarvitsee määrätietoisen ja ennen kaikkea kärsivällisen hoitajan, joka osaa ottaa Einon energisyyden huomioon. Ori kannattaa siis kiinnittää huolellisesti ja pitkistä hoitotuokioista on turha edes haaveilla, ainakaan ennen Einon energian kuluttamista. Eino on kuitenkin kiltti ja antaa hoitaa mutkitta, eikä esimerkiksi monelle muulle hevoselle herkät pää ja mahanalunen tuota mitään ongelmia. Jalat nousevat, kun ne nostaa; Eino ei juurikaan välitä komennoista. Peseminen sujuu samoissa merkeissä, Einoa ei haittaa kastua, mutta paikallaan seisominen on hirmuisen mälsää puuhaa, hoitaja saa siis suosiolla varautua kastumaan itsekin yrittäessään pitää hevosta aloillaan ja pestä sitä samaan aikaan. Einon kanssa sitä löytää itsensä helposti toivomasta, että olisipa vielä neljä kättä lisää. Taluttaessa Eino menee eteenpäin ja kovaa, eikä aina muista painavansa sellaiset kepeät kuusisataa kiloa. Tarhassa se tulee portille jo vain nähdessään ihmisen, oltiin sitä hakemassa taikka ei, joten Eino antaa helposti kiinni. Muiden hevosten kanssa se pärjää kohtalaisesti; Eino on ystävällinen kaikille, mutta toisinaan se on liiankin ystävällinen, ja saattaa ärsyttää toisia hevosia. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Eino ottaa takkiinsa ylempiarvoiselta.

Ratsastettaessa Einon häsellys jatkuu. Se tekee kyllä kiitettävästi töitä, mutta tarvitsee ratsastajalta paljon tukea, joten mikään automaattikone Eino ei missään nimessä ole. Parhaillaan Eino onkin huolettomalla maastolenkillä. Kunhan ratsastaja muistaa selkeästi kertoa Einolle, mitä sen halutaan tekevän, on ori kiltti ja kuuliainen ratsu. Ratsastettaessa on myös hyvä pitää mielessä, että Einon moottori käy jatkuvasti ylikierroksilla ja se on oman elämänsä ralliauto, joten jalka on hyvä pitää jarrupolkimella kaiken aikaa. Rallikaaran ominaisuutensa vuoksi Eino ei sovi aloittelijoille, mutta kokeneempien ratsastajien joukossa se on hyvin suosittu reippautensa ja tottelevaisuutensa vuoksi. Esteratsastuksessa ori on todennäköisesti parhaimmillaan, kun puhutaan oikeasta ratsastamisesta. Se loikkii hyvällä kissaeläimen tyylillä yllättävän korkealle, ja osaa automaattisesti varoa jalkojaan. Maastoesteillä Einon huomio herpaantuu helposti esimerkiksi luonnon äänistä, mutta muuten se on yhtä reipas ja osaava ratsu, kuin rataesteilläkin. Erikoisesteisiin kannattaa tutustua ennen hyppysuoritusta, sillä Eino on hyvin utelias ja saattaa muuten jäädä kesken suorituksen kaveeraamaan hassunnäköisen esteen kanssa. Pelkoa Einolla ei kuitenkaan ole edes terveen vertaa. Kouluratsastuksessa Eino ei meinaisi jaksaa keskittyä taikka suorittaa, joten sillä saralla orin potentiaali jää hyvin alhaiseksi. Ratsastajan siirtyminen selästä vaunuihin ei edes hätkähdytä oria, joten kärryjen edessä Eino toimii hyvin. Valjakkoajo sujuu samalla tavalla kuin kouluratsastuskin, taitoa voisi mahdollisesti löytyä, mutta mielenkiintoa ja keskittymiskykyä ei.

Sukuselvitys

i. Mörkövaaran Uniriepu
sh, 155 cm, tummanrautias
KTK-III
ii. Erkinheimon Ylpeys
sh, 156 cm, tummanrautias
Ei meriittejä
iii. Kollektiivinen Hulluus
ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II, SLA-II, YLA2
iie. Äipän Anarkisti
ERJ-II, KRJ-II, KERJ-III, VVJ-II, SLA-II, YLA2
ie. Valveuni
sh, 154 cm, ruunikko
KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA2, SLA-I*
iei. Tervalan Leonart
ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1, SLA-I*
iee. Selkouni
KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, SLA-I, Jälk-B
e. Hopeinen Mysteeri
sh, 159 cm, ruunikonkimo
KTK-III
ei. Ryövärin Murheenkryyni
sh, 158 cm, ruunivoikonpäistärikkö
KERJ-III, SLA-II
eii. Monsteri-Morrison
Ei meriittejä
eie. Untuvikon Unohdettu
KTK-III, Fn, YLA1
ee. Mörkövaaran Hopealanka
sh, 160 cm, ruunikonkimo
EV-I, KEV-II, VV-II, SV-II, ERJ-II, KRJ-I, KERJ-II, YLA1, SLA-I
eei. Hopeasulka
KTK-III, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA2, SLA-I
eee. Ruskasaaren Lola
ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1, SLA-I

Sijoitukset

Päiväkirja

05/20 PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ (omistaja)
Maailman pisimmän lauantain kunniaksi mä päätin, että Eino pääsee tänään maastolenkille. Taivaalla ei ollut yhtäkään pilveä ja kasvusto oli kirkkaanvihreää, joten tänään olisi hyvä sää tuulettua vähän ulkona. Hevonen oli selkeästi samaa mieltä, koska se syöksähteli aitauksissaan kuin parempikin turbo. Mä vislasin sille ja se pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan, mutta sitten se jatkoi puuhiaan. “Eino!” toimi vähän paremmin, ja muutaman uhkauksen jälkeen se laukkasi portille aivan viattomana. “Pudotitko sä korvaski?” mä tiedustelin rautiaalta, kun mä kiinnitin narun sen riimuun ja päästin sen aitauksista. Sillä oli taas vähän liikaa energiaa, kun mä talutin sitä talliin, ja naru napsahteli taas pari kertaa sen lavalle muistutuksena, että sehän ei vetänyt suuntaan eikä toiseen. Mä määräsin tahdin ja suunnan.

Eino ei meinannut millään jaksaa seistä aloillaan varustettaessa, ja orin energiatasot sen kun vain nousivat, kun se lopulta seisoi tallissa varusteet päällä. Mä keräsin ohjat vasempaan käteen ja jakkaran avustuksella kiipesin satulaan. Huntti ilmestyi nurkan takaa sata lasissa, ja oli selkeästi lähdössä mukaan, joten mä annoin sille luvan tulla. Me lähdettiin vähän pidemmälle maastoradalle ihan vaan sitä varten, että Eino saisi purkaa vähän energiaansa. Ori aukoi suutaan, piti päänsä korkealla ja oli salakavalasti vähän ryöstämässä raviin joka toinen sekunti; Siispä me harjoiteltiin peruutuksia ja pysähtymisiä. Jaloissa pyörivä Huntti ei ainakaan auttanut, koska Einolle se oli vain toinen leikkikaveri, eikä se siis oikein muistanut olevansa työtehtävissä. Korvansa se löysikin vasta, kun eteen tuli laukkapätkäksi sopiva suora. Mä annoin Einolle napakat pohjeavut, ja se ampaisi laukkaan kuin tykinsuusta ammuttuna. Nelivuotiaana sillä oli vielä vähän hakusessa tasainen laukka, ja sen meno muistuttikin vielä enempi varsan ristipukkilaukkaa, mutta kyllä sen selässä pysyi ja ihan hauskaa menoahan se oikeasti oli.

Raudikko ähisi ja puhisi, kun me päästiin takaisin talliin, eikä Hunttikaan meinannut oikein jaksaa enää juostuaan meidän perässä pitkin maita ja mantuja. Eino oli hionnutkin kevyesti, ja Huntti paineli suoraan talolle todennäköisesti päiväunille. Mä laskeuduin Einon satulasta ja rapsuttelin sitä kiitokseksi hyvästä lenkistä, ennen kuin mä kävin riisumaan sen varusteita.

01/20 PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ (omistaja)
Myönnettäköön, että Eino on sieltä yksinkertaisemmasta päästä mitä tulee älykkyysosamäärään, mutta se on hirmuisen herttainen ja ihmisrakas tapaus. Tänäkin aamuna mä astuin orin karsinaan heittääkseni sille riimun päähän tarhaanvientiä varten, ja Eino työnsi koko suuren päänsä mun syliini. Siinä se sitten seisoskeli hyvän tovin otsa mun rintakehääni vasten ja tuhisi, ennen kuin se nosti korvat hörössä päänsä, valmiina lähtemään ulos leikkimään. Rautias puhisi ja yritti kovasti jo ottaa raviaskelia; Se pettyikin karvaasti riimunnarun napsahtaessa sen lapaa vasten tiukan “ein” säestämänä. Ihmiset olivat kyllä tiukkapipoisia orjapiiskureita, ei saanut edes vähän karata käsistä... Mielenosoituksellisesti tuhisten se tanssahteli eteenpäin, mutta hitaamassa tahdissa tällä kertaa. Eino heilutteli korviaan edes takaisin ja yritti kovasti esittää, ettei se ollut iloinen jouduttuaan komenneltavaksi. Sillä oli kuitenkin mielettömän huono pokerinaama; Mikään koko maailmassa ei saisi sitä huonolle tuulelle, siitä mä olisin laittanut vaikka pääni pantiksi.

Einolla oli vielä illallakin energiaa säästössä. Se oli kaverinsa Lukaksen kanssa portilla vastassa, kun mä harpoin kieltäni naksutellen kohti tarhausta. Lukas oli pojista rauhallisempi, mutta kyllä Eino tapasi siitä saada silti kaverin leikkeihinsä. Lukas pääsi talliin ensin, ja Einolla olikin tuli hännän alla, kun mä palasin hakemaan tummanrautiasta. Sitä sai taas muistutella, että sen kuului odottaa oikealla puolella porttia, kunnes sitä pyydettiin eteenpäin. Ori hörisi ja yritti tulla melkein päälle innostuksissaan ja sitä toruessa menikin hyvä viisiminuuttinen ennen kuin se hiffasi, mitä siltä haluttiin. Mä rapsutin orin niskaan ja kehuin sitä, ennen kuin mä lähdin taluttamaan rautiasta talliin iltaruualle.