Juorukello

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus, väri 150 cm, punarautias (ee/aa)
Syntynyt, ikä 11.06 2017, Suomi, 8-vuotias
Maahantuoja Nana (VRL-13558)
Omistaja Sanni (VRL-14085), Sotamaalaus
Koulutustaso Helppo C, 90 cm, aloittelijaluokka
Rekisterinumero VH19-018-0399
Meriitit Ei meriittejä
 
05/20 Sotamaalauksen Kellonsoittaja (i. Halavattu)
06/20 Sotamaalauksen Iivana Julma (i. Kehräsaaren Konstantin)

Ihana huumorinimi! Väärin. No ei se nyt niin paha voi olla! Väärin. Mutta se on niin nätti! Joo totta, itse paholainen se kuitenkin on. Ostin nelivuotiaan Kullan Nanalta, joka vakuutteli, että tästä nuorikosta koulisi kyllä hienon ratsun ja siitä kasvaisi hyvä hevonen, sillä vain oli vähän nuoruuden kipakkuutta vielä ilmassa. Ei se ainakaan vielä viisivuotiaana ollut yhtään sen parempi.

Kaikissa kerrostaloissa on aina sellainen naapurimummo, joka odottelee korva ovea vasten uusia juoruja, ja tarvittaessa jopa tekaisee niitä itse, jos on hiljainen päivä. Juorukello on juuri näiden mummojen sieluntoveri; Yhtä pohjattoman utelias ja iana tunkemassa turpaansa sinne, minne se ei kuulu. Se tosin oli aivan odotettavissa, sillä tamman emä Juoruakka oli kylän uteliain hevonen, eikä omena ole puusta kauas pudonnut. Varo mokaamasta Kullan vartioivan silmän alla; Muuten koko hevoslauma nauraa sinulle seuraavana päivänä!

Hoidettaessa Juorukello - kutsumanimeltään joko Kulta tai Kikkeli, riippuen millä tuulella tamma ja sen hoitaja ovat - on ihastuttavan vihastuttava hevonen. Se yrittää aina viihdyttää ihmisiä hölmöilyllään, mutta aina sen päätön koheltaminen ei ole niin tervetullutta... Tarhasta haettaessa Kulta harvemmin tulee vastaan, mutta silloin kun se tulee, se irvistelee kuin sitruunan syönyt. Tamman suosikkiharrastus onkin kiivetä mökömököpuuhun ja heitellä kusipäitä männynkävyillä. Okei, ei se aina ole niin hirveä, Kulta vain ottaa helposti itseensä ja tuppaa olemaan pitkävihainen, ellei sitä lepyttele muutamalla porkkanalla. Taluttaessa se kulkee vieressä pää korkealla, mutta kunhan taluttaja kulkee tarpeeksi ripeää tahtia, Kulta käyttäytyy nätisti. Orien huutelu saa sen toisinaan hermostumaan ja silloin se saattaa iskeä jarrut pohjaan tai vastakohtaisesti polkaista kaasua. Jos ja kun pääsee talliin asti perille, ja Kulta pistetään kiinni, tamma jää aloilleen seisomaan. Vartin se jaksaa seisoskella aloillaan ja olla ihan nätisti, mutta sitä pidempään sillä ei ole kärsivällisyyttä odotella, vaan rupeaa kuopimaan ja pitämään meteliä. Harjaaminen sujuu onneksi helposti ja nopeasti, takajalkoihin koskemisesta prinsessa saattaa nälviä, ja varustaessakaan ei muodostu ongelmia. Joskus kuolaimista joutuu neuvottelemaan, ja takajalkojen suojista. Pesemistä Kulta sen sijaan vihaa yli kaiken, eikä se ole aloittelijoiden hommaa; Silloin tammasta tulee Kikkeli ja sen kaikki neljä jalkaa huitovat jokaiseen ilmansuuntaan. Paras onkin siis pistää Kikkeli kunnolla kiinni ja suihkutella se hieman pidemmän matkan päästä, tai vain pyyhkäistä kostealla sienellä, jos se ei ole läpeensä kurainen.

Ratsastettaessa Kulta tarjoaa omat haasteensa, kuten ailahtelevan moottorin - hyvällä lämmittelyllä se kehrää kuin kissa, mutta verryttely muistuttaa Ferrarin käynnistämistä Suomen paukkupakkasissa -, ja järjettömän inhon kosteutta kohtaan. Jos ulkona tihuttaa tai maa on kostea sateen jälkeen, Kulta ei todellakaan mene. Ei käy, kokeile uudestaan myöhemmin, se toteaa. Nyrpeäksi sitä siis voisi kuvailla. Lievästi sanottuna. Tammalla on kolme suhteellisen hyvää askellajia - hoitajien kesken ne tunnetaan vain “yhtenä murheena vähemmän”. Käynti on hieman laiskaa ja laahaavaa, mutta pehmeää ja siinä on helppo istua. Pienellä vaivalla siihenkin saa tempoa. Kullan ravi on nopeatempoista ja tikittävää, joten pehmusteet kannattaa ottaa mukaan, jos aikoo ravailla, takamushan siinä muuten puutuu. Ravi on kuitenkin matkaatavoittavaa, helposti säädeltävissä ja ilmavaa. Tamman laukka on taas pehmeämpää, eikä vauhtikaan pääse päätä huimaamaan ainakaan noin perusasetuksella. Laukan sääteleminen onkin sitten hieman haastavampaa, kun Kullan keskittymiskyky on lentänyt ikkunasta ulos, mutta yleensä siihenkin saa neuvoteltua muutoksia, kunhan saa tamman huomion. Esteratsastus ei varsinaisesti ole Kullan heiniä, se hyppää kohtalaisella tyylillä ja muistaa nostaa jalkojaan, mutta sitä saa ajaa reippaasti eteenpäin, tai muuten ratsastaja ylittää esteen yksinään. Kouluratsastuksessa tamma voisi pärjätä paljon paremminkin, jos sille menisi kerrasta asia perille, mutta koska sitä täytyy komentaa vähintään neljästi, ei sillä ole ollut suurta menestystä kilpakentillä. Maastoratsastus on mukavaa kuivalla ja aurinkoisella kelillä; Märällä säällä Kultaa ei edes saa maastoon, ja pimeällä se säikähtelee ties mitä mörköjä. Se on siis kiva ja mukava hevonen, mutta vain sille tuulelle sattuessaan.

Sukuselvitys

i. Saiturin Kelloseppä
sph, 146 cm, punarautias
EVM
ii. Repaleinen
sh, 156 cm, rautias
EVM
iii. Kettu Repolainen
EVM
iie. Rikkinäinen
EVM
ie. Sormustin
sh, 153 cm, rautiaankimo
EVM
iei. Kullantekijä
EVM
iee. Koruton
EVM
e. Juoruakka
sh, 149 cm, vaaleanrautias
EVM
ei. Veropetos
sh, 151 cm, ruunikko
EVM
eii. Verovala
EVM
eie. Petollinen
EVM
ee. Mantelin Prinsessa
sh, 158 cm, rautias
EVM
eei. Ristinolla Kuutamolla
EVM
eee. Mantelin Punainen Kuningatar
EVM

Sijoitukset

12.04.20 - ERJ, 90 cm - Kuuran - 5/40
13.04.20 - ERJ, 90 cm - Kuuran - 4/40
14.04.20 - ERJ, 90 cm - Kuuran - 5/40
15.04.20 - ERJ, 90 cm - Kuuran - 2/40
11.05.20 - ERJ, 90 cm - Cloudfield - 3/50
16.05.20 - ERJ, 90 cm - Cloudfield - 3/50
02.06.20 - ERJ, 90 cm - Rósgarður - 1/30
03.06.20 - ERJ, 90 cm - Rósgarður - 1/30
21.08.20 - ERJ, 90 cm - Lupin - 6/50
27.08.20 - ERJ, 90 cm - Lupin - 3/50
17.05.20 - KERJ, Aloittelija - Aamun tila - 1/18
18.05.20 - KERJ, Aloittelija - Aamun tila - 3/18

Päiväkirja

06/20 TARINAKILPAILUT HIIVURISSA (omistaja)
Tehtävänanto: Verryttelyn alkaessa hevonen tuntuu stressaantuneelta, jopa säikyltä. Onko tämä normipäivä ratsusi kanssa ja jos on, miten pääsette eroon alkujännityksestä kisapaikoilla ja auttoiko konstit tällä kertaa? Onko hevosesi normaalisti kisoissa varsin lungisti ja nyt outo reaktio mietityttää? Mitä teet saadaksesi ratsusi rentoutumaan, vai rentoutuuko se ollenkaan?

Punarautias tamma luimi ja mulkoili minnuu, kuin olisin syönyt sen eväät. Kulta - kuten suurin osa Sotamaalauksen hevosista -, olivat tottuneet kilpailemaan Sannin kanssa, eikä Kulta arvostanut ollenkaan ratsastajanvaihtoa. Sannilla oli kuitenkin nilkka kipsissä kuukaudentakaisen ratsastusonnettomuuden jäljiltä, joten Kullan ja miun ei nyt auttanut kuin tottua tilanteeseen, ja mahdollisimman nopeasti. Raudikko vältteli katsekontaktia ja käänsi päätään pois, kun harjasin sitä vielä viimeisen kerran ja nypläsin tamman harjaa sykeröille. Sen korvat singahtivat eteenpäin ja sen koko olemus muuttui, kun Sanni linkkasi paikalle rapsuttelemaan Kullan turpaa. Yritin vielä lahjoa sitä porkkananpuolikkaalla, mutta hevonen ei ollut millänsäkään siitä. “Hyvin se menee, älä huoli”, Sanni yritti lohduttaa hieman huvittuneena. “Kikkeli on välil täl tuulel munki kaa.” Valitettavasti parhaan ystäväni vakuuttelut eivät tällä kertaa auttaneet.

Sanni piti lähinnä muodon vuoksi Kullan suitsista kiinni, kun kiipesin tamman satulaan verryttelykehässä. Se oli virittynyt kuin tikittävä aikapommi, eikä meinannut lähteä taipumaan kumpaakaan suuntaan. Onnekseni olin kuitenkin hyvissä ajoin verryttelemässä, nimenomaan sattuneesta syystä, joten toivoin saavani Kullan vetreäksi ajoissa. Sanni seisoskeli kentän laidalla ja seurasi kulmat kurtussa menoamme. Vähitellen tamma alkoi kuin alkoikin lämpenemään, ja sen askelluksesta tuli irtonaisempaa ja luonnollisempaa. Mielessäni totesin kuitenkin, että miehän en Kullalla enää kilpailisi; Se saisi odottaa Sannin jalan paranemista ja kilpailla sitten todellisen mestarinsa kanssa.