Musta raamattu

Perustiedot

Virallinen nimi Musta raamattu Kasvattaja Miika Kiiski, Sotamaalaus
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Omistaja Sanni VRL-14085, Sotamaalaus
Säkäkorkeus, väri 166 cm, hopeanmusta (EE/aa/nZ) Koulutustaso Helppo A, 110 cm, CIC1, noviisi
Syntynyt, ikä 12.12 2012, Suomi, 8-vuotias Rekisterinumero VH18-018-1620

Muskan isä Tuomas oli mun suosikkihevoseni lapsena. Mä en koskaan kasvanut liian vanhaksi sille, vaikka mä rakastuinkin 14-vuotiaana puoliverisiin. Kun Tuomas sitten kupsahti, sen mukana meni mun viimeinen syy sietää suomenhevosia. Mä en siis jäänyt pitämään huolta alle vuoden vanhasta Muskasta, vaan mä lähdin maailmalle. Sillä välin Miika kasvatti mun pikku-Tuomaksen omanaan - ja teki muuten hienoa työtä -, jotta mulla olisi jälleen oma Tuomas, kun mä palaisin joskus kotiin.

Sukuselvitys

i. Tuonelanjoutsen
sh, 160 cm, musta
ii. Tuonenjokeen hukkunut
sh, 158 cm, musta
iii. Tuomionpäivä
iie. Syytön noituuteen
ie. Lennä vapauteen
sh, 165 cm, mustankimo
iei. Muistojen vanki
iee. Kyyhkynen
e. Musta noita
sh, 161 cm, hopeanmusta
ei. Noidanmetsästäjä
sh, 165 cm, hopeanmusta
eii. Noitavaino
eie. Raakalainen
ee. Musta magia
sh, 165 cm, musta
eei. Pimeyden ruhtinas
eee. Milla Magia

Muskan isä Tuonelanjoutsen eli Tuomas oli mun suosikkihevoseni lapsena. Erityisesti mutsi oli totta kai aivan kauhuissaan, kun sen 8-vuotias tytär paineli pitkin peltoja ison mustan orin selässä, mutta Miika-eno vaan naureskeli, että “siinä muksussa on tarpeeksi apinaa pysyäkseen selässä!” Yllättäen se ei kauheasti rauhoittanut mun mutsiani. Tuomas oli suhteellisen iso suomenhevonen, olihan se kuitenkin 160-senttinen ja lihaksikkaampi kuin Bull Mentula. Mutta vaikka se oli ori, se oli luonteeltaan maailman kiltein hevonen. Jopa mun kaltainen 8-vuotias tappi pärjäsi Tuomaksen kanssa hyvin ja me tultiin loistavasti toimeen. Tuomaksesta olisi ollut CIC1-tasoiseksi kenttäratsuksi, jos joku olisi raaskinut viedä multa mun suosikkihevoseni, mutta Miika tyytyi vain käyttämään sitä näyttelyissä pari kertaa vuodessa. Se myös kantakirjattiin II-palkinnolla Ypäjällä. Mä kantakirjasin sen I-palkinnolla, koska siihen aikaan se oli musta maailman hienoin hevonen. Miika itse asiassa jopa laminoi ja kehysti mun piirtämän kantakirjauslausunnon ja ripusti sen toimistoonsa Tuomaksen virallisen kantakirjalausunnon viereen. Aikanaan Tuomaksesta tuli myös isä; Se sai Kansallisjoutsen-nimisen tammavarsan, jonka Miika kuitenkin pisti myyntiin, vaikka mä halusin pitää pikku-Tuomaksen. Myöhäisellä iällä Tuomas sai toisenkin varsan, Muskan. Muska ei ehtinyt vanheta edes vuoden vanhaksi, kun Tuomas sitten meni ja kupsahti vanhuuteen 23-vuotiaana. Tiedä sitten mikä virallinen kuolinsyy oli, mä muistan vain, että Miika tuli kyyneleet silmissä mun huoneeseen torstaiaamuna ja kertoi, että Tuomas oli nukkunut pois edellisen yön aikana.

Tuomaksen isä Tuonenjokeen hukkunut oli 158-senttinen musta suomenhevosori, joka kuulemma oli Miikalle mitä Tuomas oli mulle. Toni oli vaan vähän riehakkaampi kaveri, kuin varsansa, ja Miika olikin saanut ratsastaa sillä vasta teini-ikäisenä. Tonin kanssa oli saanut vääntää kättä kaikesta ja sillä oli ollut pirunmoinen tahto päättää asioista, mutta sisimmässään se oli Miikan mukaan ollut huumorintajuinen ja kiltti hevonen. Toni syntyi Niemisten tilalla Salossa, ja myytiin varsana vaarille ja Inka-mummille Sotamaalaukseen. Jo varsana se oli ollut kovapäinen hevonen, eikä edes vaari saanut sen tahtoa kesytettyä. Mummi ei uskaltanut edes käsitellä Tonia, ja sen takia mummia hirvittikin aivan hirveästi, kun Miika ihastui Toniin. Teini-Miikasta ja Tonista tuli kuitenkin kavereita, ja ne pärjäsi keskenään ihan kiitettävästi. Tonia ei luonteen vuoksi haluttu jalostukseen, mutta se oli kookas ja hieno hevonen, että sai se kuitenkin kaksi varsaa, Tuomaksen ja Tuonelanmorsian-nimisen tamman, joka myytiin nuorena Helsinkiin esteratsun hommiin. Toni kuoli 22-vuotiaana ähkyyn ja haudattiin meidän takapihalle.

Tuomaksen emä Lennä vapauteen eli Leena oli huolella valittu tamma aivan Tonia varten, sillä Leena oli hirveän rauhallinen ja leppoisa tamma, jonka luonteen toivottiin tasoittavan Tonin kovapäisyyttä. 165-senttinen mustankimo Leena periytti unelmaista luonnettaan kaikille kuudelle varsalleen, ja vaikka sitä ei pahemmin palkittu kilpailuissa tai näyttelyissä, se oli haluttu jalostuksessa. Leena syntyi meillä Sotamaalauksessa ja sai meillä ainoastaan Tuomaksen, ennen kuin tamma myytiin eteenpäin. Leena päätyi Rovaniemelle tuntiratsuksi kiltin luonteensa ansiosta, mutta satelevien varsatilausten johdosta se lopetti tuntiratsun uransa lyhyeen, ja siirtyi kokopäiväiselle siitosuralle. Leenan kaikki viisi ratsastuskoulun omistuksessa syntynyttä varsaa myytiin kilpahevosiksi, ja kaksi niistä jatkoi menestyksekkäälle siitosuralle emänsä tapaan. Leena jouduttiin lopettamaan viimeisen synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin 17-vuotiaana.

Muskan emä Musta noita tuli Sotamaalaukseen kaksivuotiaana. Siitä lupailtiin isänsä kaltaista kenttähirmua, mutta eipä Noorasta kasvanut kuin vain kohtuullinen kouluratsu. Noora kilpaili helpoissa C- ja B-luokissa naapuritalleilla, eikä koskaan matkustanut Kittilää pidemmälle. Ei se loistanut näyttelyissäkään, mutta sillä oli niin kiltti luonne, ettei sitä voinut olla vaalimatta ja käyttämättä jalostuksessa. Noora ei koskaan edes ärhennellyt kenellekään, ja se tuli toimeen ihmisten ja eläinten kanssa. Se oli rauhallinen ja pomminvarma ratsu, joka kuunteli ratsastajaa nöyränä. Varsoilleen se taas antoi hyvät eväät elämään ja turvaa, kunnes ne olivat tarpeeksi vanhoja pärjätäkseen itse. Varsoja Noora saikin peräti kuusi kappaletta, joista kaksi jäivät Sotamaalaukseen. Mä olin niin kiireinen Tuomaksen kanssa, etten mä koskaan oikeastaan tutustunut Nooraan itse, mutta kyllä mä sitä toisinaan hoidin, enkä mä koskaan tule unohtamaan niitä lempeitä silmiä. Noora kuitenkin kuoli karhunhyökkäyksessä 21-vuotiaana, ja traagisesti samassa hyökkäyksessä meni toinen sen Sotamaalaukseen jääneistä varsoista, Musta hääkello. Onnettomuus jäi mun mieleeni erityisen vahvasti siksi, että mun yleensä niin kiltti Miika-enoni metsästi Nooran ja Kikin surmanneen karhun ja teki siitä maton toimistoonsa.

t. Sotamaalauksen Epäpyhä (e. Rubiininkantaja)

Sijoitukset

00.00.00 ERJ, 110 cm Järjestäjä 0/00
00.00.00 KRJ, Helppo A Järjestäjä 0/00
06.09.18 KERJ, CIC1 Delmenhorst 3/40
08.09.18 KERJ, CIC1 Delmenhorst 4/40
13.09.18 KERJ, CIC1 Delmenhorst 3/40
17.09.18 KERJ, CIC1 Delmenhorst 3/40
00.00.00 VVJ, Noviisi Järjestäjä 0/00

Päiväkirja