Navajan Tulentakoja

Virallinen nimi Navajan Tulentakoja
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Säkäkorkeus, väri 154 cm, punarautias (ee/aa)
Syntynyt, ikä 19.06 2018, Suomi, 10-vuotias
Kasvattaja sarqquu (VRL-04374), Navaja
Omistaja Sanni (VRL-14085), Sotamaalaus
Koulutustaso Helppo A, 110 cm, CIC1
Rekisterinumero VH18-018-1322
Meriitit KTK-II, KEV-II

Sukuselvitys

i. Tulitoteemi
sph, 146 cm, tummanrautias
KTK-III
ii. Tulitoivomus
tiedot
EVM
iii. Tulenjahtaaja
EVM
iie. Toiveajatus
EVM
ie. Totoriina
tiedot
EVM
iei. Koskelan Toivo
EVM
iee. Moporiina
EVM
e. Ruiskukkakaunokki
sh, 158 cm, punarautias
KTK-III
ei. Voikukkakuristaja
tiedot
EVM
eii. Voikukkaturmelija
EVM
eie. Sopusuhtaisen Lihava
EVM
ee. Suklaasotku
tiedot
EVM
eei. Pormestari Viljo
EVM
eee. Suklaamousse
EVM

Sijoitukset

00.00.00 ERJ, 110 cm Järjestäjä 0/00
00.00.00 ERJ, 110 cm Järjestäjä 0/00
00.00.00 KRJ, Helppo A Järjestäjä 0/00
00.00.00 KRJ, Helppo A Järjestäjä 0/00
04.08.18 KERJ, CIC1 Defective 2/30
05.08.18 KERJ, CIC1 Defective 3/30
06.08.18 KERJ, CIC1 Defective 1/30
12.08.18 KERJ, CIC1 Defective 4/30
14.08.18 KERJ, CIC1 Defective 3/30
16.08.18 KERJ, CIC1 Defective 4/30
11.03.19 KERJ, CIC1 Helmwald 5/30
14.03.19 KERJ, CIC1 Helmwald 2/30
16.03.19 KERJ, CIC1 Helmwald 1/30
13.04.19 KERJ, CIC1 Ristikallio 5/40
14.04.19 KERJ, CIC1 Ristikallio 3/40
15.04.19 KERJ, CIC1 Ristikallio 5/40
19.04.19 KERJ, CIC1 Ristikallio 1/40
01.08.19 KERJ, CIC1 Hiivurin 1/50
06.08.19 KERJ, CIC1 Hiivurin 5/50
22.08.19 KERJ, CIC1 Hiivurin 1/50
01.10.19 KERJ, CIC1 Mörkövaara 7/50
22.10.19 KERJ, CIC1 Mörkövaara 3/50
03.12.19 KERJ, CIC1 Hiivurin 4/38
08.12.19 KERJ, CIC1 Hiivurin 3/38
15.02.20 KERJ, CIC1 Mörkövaara 2/30
16.02.20 KERJ, CIC1 Mörkövaara 4/30
19.02.20 KERJ, CIC1 Susiraja 4/22
22.02.20 KERJ, CIC1 Susiraja 3/22
26.02.20 KERJ, CIC1 Susiraja 1/22

Päiväkirja

06/20 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Ravna (omistaja)
Ymmärrän, että Sannilla on tylsää sairaslevossa, kun hänellä on nilkka murtunut. Ymmärrän, että hevosten selaaminen tylsyyksissään on mielekästä, ja ymmärrän, että joskus vastaan tulee se täydellinen hevonen, joka tuntuu olevan aivan pakollinen lisä talliin. Ymmärrän vielä senkin, ettei ikikiltti Sam voinut kieltää naistaan, kun Sanni ilmoitti haluavansa uuden hevosen. Mutta mie en todellakaan ymmärrä, miten helvetissä Sanni sai miut ajamaan pohjois-Pohjanmaalle ja vielä koeratsastamaan hevosen, jota ei todellakaan tarvittu jo valmiiksi hevosia pursuavaan talliin. Sanni sai kyllä sellaiset valistukset impulsiivisesta hevosenostosta jälkeenpäin, että korvat soivat.

No, sitä saavuttiin sitten Navajaan katsomaan Tulentakojaksi kutsuttua suomenhevosoria. Se oli kieltämättä ihan kaunis punarautias, sillä oli leveä läsi päässä ja matalat sukat jaloissa. Ja olihan se nyt aika raukan näköinen seisoessaan karsinan perällä, kun omistaja meni hakemaan sitä riimun kanssa ulos. Eipä se kyllä vastustellut tai vaikuttanut haluavan jäädä karsinaan, vaikka olikin niin surkean näköisenä seissyt. Varustin takkuharjaisen orin yhdessä omistajan kanssa, ja lähdin taluttamaan oria sitten ulos kentälle koeratsastusta varten.

Haukkumanimensä Takun ori sai myöhemmin ihan sillä, että se oli jo alkuverryttelyissä kömpelö. Minnuu pelotti, että se takkuuntuu ohjiin, vaikka ne eivät aivan pisimmillään olleetkaan, kaatuu ja repii suunsa auki. Tulentakoja vetreytyi hitaasti, mutta kun ohjia lyhensi ja sen askellus rupesi olemaan irtonaisempaa, se sai jalatkin kunnolla alleen ja heräsi koomastaan. Lähdin kokeilemaan vähän ympyröitä ja pohkeenväistöjä, joihin ori vastasi aina vain herkemmin ja nopeammin, ja ravityöskentelyyn päästessämme Tulentakoja oli jo tyylikkäässä vedossa. Ei se sitten ollutkaan niin toivoton tapaus, kuin oli aluksi antanut ymmärtää! Sanni näytti kentän laidalla myös tyytyväiseltä raudikon suoritukseen, joten kokeilin vielä sen laukkaakin. Päivän päätteeksi Tulentakoja lähti mukaan Lappiin.

09/18 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut sarqquu
Ori katseli sieraimet leveänä ympärillensä ja haisteli ilmaa kiinnostuneena. Ei paljoa auttanut, vaikka nyin sen riimunarusta. Se oli ihan omissa maailmoissaan ja hormonit jylläsi sen minkä kerkesi. No minulla ei ollut muutakuin aikaa enkä aikonut antaa sille periksi tokaisin mielessäni. Välillä etenimmekin askel kerrallaan kohti oikeaa suuntaa ja välillä jäimmekin taas jumittamaan jopa minuuteiksi. Sentään ori ei yrittänyt riuhtoa itseään irti tai mitään, herrasmiehen eleet löytyivät ja kunnioitus vielä. Passitin oria jatkuvasti eteenpäin ja kirosin mielessäni kaikki kiimaiset tammat. No onneksi selvisimme tallille asti kumminkin, vaikka tahti olikin ollut hidas mutta varma. Helpottuneena jätin orin karsinaasa iltaruokansa pariin. Tutti tyytyikin kohtaloonsa ja laski päänsä heinäkasaan.