Pilvipellon Verikyyhky

Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, tamma
Säkäkorkeus, väri 145 cm, tummanrautias (ee/aa)
Syntynyt, ikä 22.07 2020, Iso-Britannia, 2-vuotias
Kasvattaja Sonja (VRL-11911), Cloudfield
Omistaja Sanni (VRL-14085), Sotamaalaus
Koulutustaso Helppo B, 110 cm, helppo
Rekisterinumero VH20-018-0733
Meriitit Ei meriittejä
 
00/00 Jälkeläinen (i. Isä)
00/00 Jälkeläinen (i. Isä)
00/00 Jälkeläinen (i. Isä)

Mä yritin vakuutella itselleni, että Sotikseen ei ihan oikeasti mahdu enää yhtäkään hevosta enempää, kun Sonja ilmoitti, että sillä oli taas uusia brittisuokkeja kaupan, mutta sitten mä näin Verikyyhkyn sukutaulun. Isän puolella oli jo Juorukyyhky, josta mulla oli kotona Muusa, mutta siellä oli myös superihana Juorukielo, ja sitten emällä oli ihana Veriapila vanhempineen. Ei siinä sitten oikein auttanut kuin jättää tarjousta, ja sekin vain muodollisuuden vuoksi; Mä tiesin, että Sonja laittaisi varsan mulle pakettiin ja lähettäisi kauppakirjoja allekirjoitettavaksi heti, kun mä vain huutaisin hep.

Sotis on oikeasti vaan mun henkilökohtainen kokoelma pienhevosia. Onhan meillä melkein 170-senttinen Kammo, mutta mä olen ahkerasti keräillyt pienhevosia, ja Viki oli vaan uusi lisäys katraaseen. Onhan Vikillä hieno 157-senttinen isä, mutta pikkuruisen emänsä ansiosta-kautta-takia, kuinka asian näkeekään, Viki jäi pienhevoskokoon. Sen koko on osasyy siihen, että se otti nopeasti onkeensa Ketun opeissa. Eloisasta luonteestaan huolimatta Viki on erittäin ihmisrakas ja lojaali; Parempi tossun alla, kuin taivasalla.

Tarhassa Vikillä on aina vauhti päällä, eikä sillä aina ole korvat päässä, joten sille saa toisinaan vihellellä aikansa, ennen kuin se edes hoksaa, että sitä kaivataan. Yleensä tamma tulee portille luokse ja antaa ottaa kiinni, korvattomina päivinä sen aivot raksuttavat eikä tamma kerkeä seisomaan paikoillaan, jolloin se joko on jo menossa portista ulos, tai se on lähdössä takaisin juoksentelemaan pitkin tarhaa. Hoidettaessa tamma seisoo kiltisti aloillaan, ja lähinnä seurustelee hoitajansa kanssa; Viki tulisi varmasti syliin, jos voisi. Sillä on tapana harjatessa rapsutella takaisin tai vähintään hinkata päätään hoitajaa vasten. Varsinaista vaivaa tammasta ei kuitenkaan ole, se lopettaa kyllä hankaamisen napakalla kiellolla, eikä harrasta juurikaan muita pahuuksia. Kaikki neljä jalkaa nousevat pyydettäessä, ja Viki seisoo kolmellakin jalalla tukevasti. Ei pullistele eikä haraa kuolaimia vastaan, mitä se nyt hieman nostelee päätään kun sen suuhun työntää sormia - eipä tuntuisi varmaan itsestäkään hirveän mukavalta. Yleisluontoisesti Viki on siis oikein kiltti hevonen.

Nössöt kyykkyyn, kun Vikille valitaan ratsastajaa! Pieni tamma ei pelkää mitään, ja painelee sata lasissa, jos ratsastajalla riittää kantti. Pieni raketti loikkaa jopa 110-senttisiä ratoja, kunhan se luottaa kuskiinsa ja kuski siihen. On se melkoisilla jousituksilla varustettu, mutta esteen ylitse vie lisäksi Vikin huimapäisyys. Valitettavasti Vikin huimapäisyydelle ei näy loppua, koska sille ei ole siunaantunut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa; Ratsastajan täytyy siis muistaa rajat, koska tamma ei sitä itse tee. Kyllä Viki oikeasti osaa mennä ihan järkevässäkin tahdissa, mikäli ratsastajan päätä meinaa vauhti huimata, ja se suorittaakin vähemmän hurjanlaisesti kouluratsastuksessa. Erityisen vaikeisiin kiemuroihin tamma ei taivu, sillä se tuppaa olemaan vähän rautakanki radalla, mutta B-tasolla se menee vielä ihan näppärästi ja on mukava ratsastaa. Ainakin suurimmaksi osaksi, ravi tammalla on vähän vaikea istua ja sen askeleisiin osuva kevennystahti ei aina tule luonnostaan. Maastossa Viki kulkee yksin ja yhdessä, valoisalla ja pimeällä, sille ei ole niin suurta väliä. Se kulkee maastoesteitä, ui ja rallittelee pellolla vailla huolia; Vikin kanssa todella voi tehdä mitä vain.

Sukuselvitys

i. Mörkövaaran Juorukyyhky
sh, 157 cm, punarautias
KTK-I
ii. Hornanhovin Juoruvelho
sh, 155 cm, punarautias
KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-III, SLA-I*
iii. Aatun Unikko
KTK-III, ERJ-III
iie. Juorukielo
KTK-II, Ch, ERJ-I, SLA-I
ie. Kyyhkynkyynel
sh, 154 cm, tummanpunaruunikko
KTK-II, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I, VVJ-III, SLA-I
iei. Kallostaja
KTK-III, Ch
iee. Harakanhammas
KTK-II, VIR MVA Ch, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, SLA-I
e. Turmeltajan Verivihma
sph, 143 cm, kulomusta
KTK-III
ei. Vappulan Perinkoree
sh, 144 cm, punarautias
KTK-II
eii. Perinkonu
KTK-II, ERJ-I, YLA2
eie. Hilu-Hilleri
KTK-II, Ch
ee. Turmeltajan Veriapila
sph, 145 cm, musta
KTK-III, SV-III, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II, SLA-II
eei. Mustasiipinen
Ei meriittejä
eee. Verenpunahilkka
KTK-III, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I

Sijoitukset

Päiväkirja

08/20 PÄIVÄKIRJAMERKINTÄ (omistaja)
“Sanni...” Sam ei kuulostanut hirvittävän innostuneelta. Se oli Hiivurissa rakentamassa Ennalle uusia pihattoja, ja soitteli mulle muutaman päivän välein tarkistaakseen, että mä en ollut kuollut ikävään vielä. Nyt mä olin ohimennen kertonut Sonjan uusista suokkivarsoista ja kuinka mä olin hairahtanut ostamaan niistä yhden, vaikka mä olin kovasti sillä kannalla, että Sotis oli aivan tupaten täynnä. “Kuinka monta hevosta sä oot ostanut sillä välin, kun mä oon ollut poissa?” Hiljaisuus. “Sanni?” “Kolme.” “Sanni!”

Viki oli kuitenkin ihan hyvä ostos. Oli ne kaksi muutakin, Tonttu ja Kroko, tai ainakin niin mä yritin väittää. Tammavarsa oli vähän säälittävä, mutta ihan supersöpö, ja hirvittävän utelias - sen turpa oli koko ajan tiellä ja siellä, missä sen ei pitänyt olla. Viki oli meinaan kerennyt jo tekemään tuttavuutta siilin kanssa ja vetänyt vettä sieraimiinsa, eikä se ollut ollut Suomessa vielä kahtakaan viikkoa. Se oli saanut ikäistänsä seuraa samansukuisesta Rutosta, jonka kanssa se asui tammapihatossa. Viki oli pienestä koostaan huolimatta väläytellyt jo aikamoisia liikkeitä, ja siitä saisi varmasti kesytettyä hyvän kilpapelin. Jos ei, niin se sopisi varmasti rodeoon.