Roibrant Feranna


FERANNAN KUVAT © LANDGESTÜT CELLE

Perustiedot

Virallinen nimi Roibrant Feranna Kasvattaja Windels Estate
Rotu, sukupuoli Suomalainen puoliverinen, ori Omistaja Blanche Reid VRL-14085
Säkäkorkeus, väri 168 cm, musta EE/aa Koulutustaso 150 cm, estepainotteinen
Syntynyt, ikä 12.06 2017, Suomi, 8-vuotias Rekisterinumero VH18-031-0056

Ferannan ei ollut tarkoitus lähteä mukaan, mutta kun matkustin Alankomaihin ja kävin katsomassa Stud Roibrantin myytäviä, rakastuin ensisilmäyksellä yönmustaan orivarsaan, joka selkeästi piti itseään kuninkaana pienestä koostaan huolimatta. Se uhitteli muille varsoille ja isotteli jopa aikuisille hevosille. Kasvattaja kuitenkin lupasi, että Ferannan vanhemmat olivat ihan hyväluontoisia ja varsastakin kasvaisi varmasti hyväluontoinen ja yhteistyökykyinen kilpahevonen. Niinpä maksoin pienestä rimpulavarsasta hienon kilpahevosen hinnan, ja palasin Kanadaan odottamaan, että Feranna olisi tarpeeksi vanha muuttamaan uuteen kotiin uuteen maahan.

Oria odotettiin kuin kuuta nousevaa. Odotuksen aikana kasvattaja lähetteli tasaisin väliajoin valokuvia ja lyhyitä kertomuksia orin kasvamisesta sähköpostiini, mutta vakuutteli sen käyttäytyvän oikein hyvin sekä kasvavan hyvää vauhtia. Sähköposteissa kerrottiin myös varovaiseen sävyyn, että Feranna osoitti vähän temperamenttiakin, mutta se oli varmasti vain varsan sähellystä ja ori kasvaisi ulos siitä ajan mittaan, kun siitä ruvettaisiin koulimaan kilparatsua. Olin mennä huolesta sekaisin, kun kasvattaja lopulta laittoi viestiä ja kertoi olevansa lentokentällä Alankomaissa. Nuorta oria oltiin pakkaamassa lentokoneeseen, ja se saapuisi seuraavana päivänä Yukoniin. Lento tuntui tuskastuttavan pitkältä, ja olin hyvissä ajoin lentokentällä odottamassa hevosta. Caspar joutui hakemaan orin ja lastaamaan sen traileriin, sillä polveni tutisivat niin paljon, etten kyennyt ottamaan askeltakaan. Hevosen matka oli mennyt kuulemma oikein hyvin, mutta minä olin niin jännittynyt uudesta hevosesta ja sen lisäksi hyvin väsynyt, sillä en ollut nukkunut koko yönä. Onneksi kykenin ongelmitta luottamaan uuden hevosen Casparin käsiin. Istuin autossa ja odotin, että mies tulisi kertomaan Ferannan olevan turvallisesti kyydissä ja matkan voivan alkaa.

“Hyväluontoinen ja yhteistyökykyinen”, niin varmaan! Feranna oli Valkyriaan saapuessaan vähän alle vuoden vanha, ja uhmakas kuin mikä! Musta ori asteli rokkikukon elkein ramppia alas ja nuuhkaisi ilmaa pari kertaa sieraimet levällään, tarkkaillen ympäristöään arvioivasti. Lopulta se tuntui antavan hyväksyntänsä tallille ja orin kanssa saatettiin ruveta töihin.

Sukuselvitys

i. Fandango Oasis
fwb, 167 cm, mustanruunikko
ii. Foxcatcher KTK-II, Q
fwb, 170 cm, tummanruunikko
iii. Firehunter EVM
iie. Foxylady EVM
ie. Tracey GER
trak, 173 cm, musta
iei. Wertos GER EVM
iee. Tragedy II EVM
e. Roibrant Aralia Pf
fwb, 165 cm, tummanruunikko
ei. Alphons KTK-II, EV-II, ERJ-II, SG
fwb, 170 cm, tummanruunikko
eii. Aaron EVM
eie. Renegade EVM
ee. Kit-Kat FC
fwb, 164 cm, ruunikko
eei. Whisper Man EVM
eee. Kitty Kat EVM

03/18 Whitesnake STC (e. Waldein Guns ‘n’ Roses)
06/20 Sierra Cradle Of Filth (e. Dirty Blonde STC)

Kilpakalenteri

00.00.00 ERJ, 150 cm Järjestäjä 0/00
00.00.00 ERJ, 150 cm Järjestäjä 0/00

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 12. tammikuuta 2018, kirjoittanut omistaja
Feranna ei ollut laisinkaan mielissään, kun saavuin tarhalle riimunnarun kanssa keskeyttämään sen maratontreenejä. Vislasin oria luokseni vain saadakseni vastaukseksi äkäisen pukituksen ja luimistelua. “Feranna! Tänne nyt niiku ois jo!” komensin hevosta ja laskin kädet lanteilleni näyttääkseni, että olin tosissani. Ori kääntyi mulkoilemaan minua, kuin olisi yrittänyt arvioida, miten tosissani olin. Varoittava “nyt!” sai Ferannan kuitenkin astelemaan - joskin arvokkaan turhautuneesti, mokoma draamakuningatar - portille. Rapsutin orin valkeaa tähteä hellästi ja kiinnitin riimunnarun sen riimuun, ennen kuin avasin hevoselle portin. Suljin portin ja lähdin taluttamaan sitä talliin.

“Oota siinä, mä haen vaa harjat”, informoin hevostani ja kävelin lähes tyhjän tallin poikki. Kaikki olivat lähteneet viettämään perjantaita etuajoissa, joten tallissa ei ollut hevosten lisäksi ketään. Hain punaisen muovipakin varustehuoneesta ja tarkistin samalla, että kaikki oli paikoillaan, minkä jälkeen palasin Ferannan luokse. Se nosteli jalkojaan ja käänteli suippoja korviaan kertoakseen, ettei arvostanut yksinjäämistä yhtään. Lohdutin prinsessahevostani ja rupesin hieromaan sitä pyörivin liikkein kumisualla, kun olin laskenut harjapakin tarpeeksi kauas, ettei Feranna pääsisi varastamaan harjoja tai potkimaan pakkia nurin. Hieronta näytti kelpaavan herralle ja se päätti ilmeisesti tällä kertaa antaa anteeksi, mutta vain, koska se sai niin hyvää palvelua! Hymähdin hiljaa ja toruin oria hassuksi, jatkaen sitten sen harjaamista.

Musta ori näytti uteliaalta, kun talutin sen maneesiin. Napsautin valot päälle, suuntasin hevosen kanssa valkealle pohjahiekalle ja suljin sitten maneesin oven perässäni, vaikka eipä ori olisikaan vapaana, eikä se olisi varmaan karannut vaikka olisikin ollut irrallaan, sillä se oli löytänyt jotain hyvin mielenkiintoista; Kummallinen möhkylä, jota kannoin toisella kädelläni. Nuori puoliverinen tutki rungotonta satulaa sieraimet suurina ja vähintäänkin epäluuloisena, ennen kuin se pärskähti ja luimisti päätään, katsellen möhkylää kieroon. “Ei tasan käy!” se tuntui sanovan. “No sulta ei nyt kysytty”, ilmoitin hevoselle. Olin onnellinen, ettei paikalla ollut muita; Hulluksihan he olisivat luulleet, jos olisivat tienneet, että käytin iltani hevosen kanssa väittelemiseen.

Lämmittelin hevosta juoksuttamalla sitä liinassa ympärilläni. Aloitin rennolla käynnillä, minkä jälkeen ori sai reipastaa tempoaan, mutta ei saanut ravata vielä. Vaihdoin pari kertaa suuntaa, ennen kuin pyysin Ferannalta ravia. Ori hypähti innokkaaseen raviin ja meinasi innoissaan melkein sotkeutua jalkoihinsa, kunnes muisti, miten jalat taas menivätkään ravatessa. Nuori puoliveriseni ravasi ketterästi ympyrällä, välillä pärskähdellen ja yrittäen nostaa laukkaa, joskin se jokaisen kerran sai torun ja käskyn pysyä ravissa.

Kun Feranna sitten lopulta sai luvan siirtyä laukkaan, se ei olisi voinut olla iloisempi. Ori intoutui kiitämäänkin vähän ja jouduin rauhoittelemaan hevosta huolellisesti, ennen kuin se muisti tehtävänsä ja hidasti vähän tahtia laukatessaan ympyrää liinassa. Annoin sen taas vaihtaa ahkerasti suuntaa, jotta ori ei innostuisi kiihdyttelemään turhia, kun sen tehtävä ei ollut mennä mahdollisimman kovaa, vaan lämmitellä ja purkaa energiaansa hillitysti. Feranna muuttui kuitenkin taas epäluuloiseksi, kun kutsuin sen luokse ja sovittelin sen aiemmin kieltämää möhkylää orin selkään. Ovelana kettuna Feranna yritti väistää satulaa ja kääntää takamustaan poispäin, jotta en pääsisi käsiksi orin selkään. “Et oo tosissas”, naurahdin vähän epätoivoisena, kun hevonen ei vain suostunut antamaan minun laittaa satulaa sen selkään. Vasta komennettaessa se jäi aloilleen ja sain rungottoman satulan sen selkään. “Oota vaa ku me pistetää joku ratsastaa sulla”, varoitin Ferannaa tulevasta, kun se oli kovasti jo satulaa vastaan.

Jatkoin nuoren orin juoksuttamista, kun sillä vihdoin oli rungoton satula huopineen selässään. Ensin ori ei meinannut millään tehdä, mitä käskettiin, mutta lopulta se rupesi ensin varovasti kävelemään ympyrällä, ja kun se hiljalleen vähän tottui satulaan, uskalsi Feranna jopa reipastaa tahtia ja kävellä vähän rivakammin. Pari raviaskeltakin sain maaniteltua esiin, mutta sen enempää oriista ei irronnut tällä kertaa. En halunnut ruveta pakottamaan, vaan annoin orin pysyä käynnissä, kunhan se piti tahtinsa reippaana. Feranna oli tutustunut tavalliseen yleissatulaan kuluneen parin kuukauden aikana, jolloin se oli saanut nuuhkia maassa olevaa satulaa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun sillä oli satula selässään. Vaihdoin pari kertaa suuntaa ja yritin vielä kerran saada pari raviaskelta esiin, ennen kuin pyysin orilta vähän rennompaa käyntiä ja lopulta pysähdystä. Riisuin rungottoman satulan huopineen ja annoin Ferannan kävellä vielä loppukäyntejä melkein kaksikymmentä minuuttia, jonka jälkeen talutin sen takaisin talliin.

“Kyllä susta vielä hieno hevonen saadaan”, lepersin Uljaalle Mustalle lempeästi, kun se seisoi nauttimassa vielä nopeasta harjaustuokiosta. Hieroin sitä taas kumisualla, mistä se näytti todella pitävän, ja suin sen sitten nopeasti läpi pölyharjalla. Talutin Ferannan karsinaansa, riisuin sen riimun ja narun, ja suukotin orin turpaa nopeasti, ennen kuin se väittäisi vastaan, olihan se kuitenkin kova poika. “Hyvää yötä, rokkistara.”