EYE OF PROVIDENCE

Hevosen nimi Eye of Providence Kasvattaja Gestüt Glannhof EVM
Rotu, sukupuoli Trakehner, ori Maahantuoja Hiekka-Aho VRL-06858
Säkäkorkeus, väri 166 cm, tummanruunikko Ee/AA Omistaja Weeping Willow Estate VRL-14085
Syntynyt 18.05 2015, Saksa, 8-vuotias Koulutustaso 140 cm, estepainotteinen
Rekisterinumero VH20-021-0017 Meriitit Ei meriittejä

Eeyore, puolaksi Kłapouchy, saapui meille nelivuotiaana pikkuruisesta Suomen maasta. Löysin omistaja Annen ilmoituksen Saksasta vuoden vanhana tuodusta trakehnernuorukaisesta, ja jätin tummanpuhuvasta hevosesta tarjousta. Ratsukoulutuksensa lupaavasti aloittanut, potentiaalinen tapaus kiinnosti sekä tuntemattoman sukunsa, että hyvän luonteensa puolesta, joten laitoin sähköpostia Annelle ja kerroin, että Eye of Providencelle olisi tarjolla koti Weeping Willow Estatessa Puolassa. Eeyore oli oppinut pakon edessä hyväksi matkustajaksikin, eikä ollut kuin hieman voipunut matkastaan Puolaan. Dorian ja Alicja olivat hakemassa nuorta oria lentokentältä, josta se vielä matkusti reilun tunnin hevosautossa tallin tiloille. Aluksi nuorella orilla oli hieman kahakkaa tallin vanhempien orien kanssa, mutta se asettui melko nopeasti taloksi uudessa kodissaan, ja leimautui nopeasti meidän Jagodaamme, joka osallistui hevosen treenaamiseen yhdessä Dorianin kanssa.

Sukuselvitys

i. Ikaros
trak, 168 cm, ruunikonkimo
EVM
ii. Dmitri
trak, 164 cm, mustanruunikko
EVM
iii. Acasia Avenue
EVM
iie. Diemenne
EVM
ie. Illuminata
trak, 167 cm, ruunikonkimo
EVM
iei. Conspiracy
EVM
iee. Idaho
EVM
e. Emerald Eyes
trak, 162 cm, ruunikko
EVM
ei. Night Luxury
trak, 163 cm, mustanruunikko
EVM
eii. Rolex Gold
EVM
eie. Nightshade
EVM
ee. Euphoria
trak, 164 cm, musta
EVM
eei. Hysteria
EVM
eee. Ebony Rose
EVM

Jälkeläiset

Varsa Syntynyt Emä Meriitit

Kilpakalenteri

11.04 2020 ERJ, 140 cm Dare Stable 5/30
15.04 2020 ERJ, 140 cm Dare Stable 5/30
21.04 2020 ERJ, 140 cm Dare Stable 5/30
23.04 2020 ERJ, 140 cm Dare Stable 4/30
25.04 2020 ERJ, 140 cm Dare Stable 2/30
00.00 0000 ERJ, 140 cm Järjestäjä 0/00

Päiväkirja

02/20 Estevalmennus, kirjoittanut Jagoda Bartowska omistaja
Käsittelyyn pääsi tänään kuusivuotias Eeyore, johon minulla on erityinen side. Nelivuotiaana Willowiin saapuneen orin kanssa lähdettiin suhteellisen nopeasti treenaamaan, ja vaikka ratsuttaminen on Dorianin ja Evonyn työntekijöiden hommia, Eeyore jäi omaksi projektikseni; Kyllä se tekee muidenkin kanssa töitä, mutta se ihastui minuun ja minä siihen. Se on aivan täydellinen; Kiltti ja kuuliainen, mutta sillä on voimakas moottori yhdistettynä kevyeeseen kaasupolkimeen; Sen kanssa saa siis mennä kovaa!

Tänään vuorossa oli estetreeni maneesissa; Ulkona länsituulen vaakatasoon taivuttama sade ei oikeastaan houkutellut mennä upottavaksi suoksi muuttuneelle kentälle ratsastamaan. Kasasin maneesiin Eeyorea ajatellen sopivan haastavan esteradan, satuloin hevosen, ja kävelytin sen sitten maneesiin. Sunnuntain kunniaksi tallissa oli melko hiljaista, paikalla oli vain muutama työntekijä, Dorian ja minä itse, joten maneesi oli kokonaan omassa käytössäni. Kylmä sää vaikutti selkeästi myös hevosiin, sillä Eeyore oli tavallista jäykempi, vaikka se oli ollut sisällä eilisillasta asti. Eeyorea oli kuitenkin kiva verrytellä; Siitä näki, kuinka se heräsi ja puhkesi kukkaan. Sen pää nousi, askeleet kevenivät ja sen vauhti yltyi pyytämättäkin. Päivän verryttely ei eronnut mitenkään. Eeyore heräili vähitellen, sen askeleet eivät enää laahanneet maata, ja se kulki pää pystyssä, korvat hörössä. Dorian oli alusta asti epäillyt Eeyoren pätevyyttä ja potentiaalia, mutta orista oli kasvanut hieno estehevonen siitä huolimatta. Ei siitä ihan Grand Prix-tasoista saisi, mutta melkein kuitenkin. Hoikka poika oli kasvattanut itselleen lihaksiakin, joten se ei ollut yhtä ruipelo, kuin nuorempana.

“Hei, mitähän mahdat tehdä?“ havahduin ajatuksistani Eeyoreen, joka kysymättä nosti jo ravia. Pidätin oria ja huomautin sille, että ravi nostettiin pyydettäessä, enkä ollut pyytänyt. Vaihdoin suuntaa muutamaan kertaan, ennen kuin Eeyore sai nostaa ravinsa. Mokoma. Ori käytännössä hypähti raviin ja suorastaan kiisi eteenpäin. Muutama kevyt treenipäivä aiemmin oli selkeästi tylsistyttänyt nuorta ja menevää hevosta. Radalla Eeyore oli paljon maltillisempi, mutta sileällä sillä ei ollut minkäänlaista kärsivällisyyttä. Ainoastaan maastossa se oli liian arka mennäkseen kovaa tai omine lupineen, mikä oli varmaan ihan hyväkin. Eeyore rupesi kuitenkiin menettämään viimeisetkin kärsivällisyydenrippeensä, joten ohjasin oria kohti ensimmäisiä esteitä. Aloitin vain muutamalla pystyesteellä, vaikka nuori ratsu kulkikin jo siihen malliin, että oli valmis haastamaan koko radan.

Olin hypännyt radan matalimmat pystyesteet muutamaan otteeseen ja molempiin suuntiin, kun Eeyore jo meinasi kuumua ja sätki kuin naruista vetelemällä; Pää heilui, jalat huitoivat laukassa, ja häntä pyöri kuin propelli. “No niin, mennääs sitten”, hymisin hevoselle; Keräsin ohjat ja pyysin Eeyorelta lisää vauhtia, mitä se antoi mielellään, ja ohjasin sitä radalle. Nuoreksi hevoseksi se oli ollut hyvin nopea oppimaan ja hyppäsi jo yli metriä. Käyttäytyminen satulan alla sillä oli kuitenkin vielä hieman hukassa. Mukava sitä oli silti ratsastaa, tämänhetkisistä projekteistani Eeyore on ehdottomasti suosikkini. Tumma hevonen laukkasi eteenpäin niin vauhdilla, että meinasi melkein mennä hyppykohdastaan ohitse. Esteen mataluuden vuoksi puomit eivät kuitenkaan kolisseet, joskin se ehkä olisi havahduttanut orin. Seuraavalla esteellä Eeyore hyppäsi ajoissa, ylitti esteen ja kaarsi niin tiukasti seuraavalle, että sillä olisi saattanut mennä pitkät koivet alta. Ohjasin sen siis takaisin, ja tulin käännöksen loivemmassa kaaressa. Kilparadalla oli paras olla kaatumatta.

Eeyorella oli hyvin hiki pinnassa, kun lopettelin treeniä sen kanssa. Nuori ori puuskutti ja puhisi kovaa menoa, mutta vieläkin se meinasi vähän keulia. Annoin sille kuitenkin pitempää ohjaa ja otin jalat jalustimista, kun kiersin Eeyoren kanssa uralla. Lopulta orin pää laskeutui ja se rupesi rauhoittumaan kunnolla. Syvän huokauksen kera se rentoutui allani, kiireen hälvetessä sen askelista. Taputin Eeyoren hikistä kaulaa ja kehuin sitä. “Hieno poika.”

02/20 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Dorian Sipiński omistaja
Amara oli lähettänyt minut Alicjan kanssa lentokentälle hakemaan uutta hevosta, joka oli matkustanut pohjoisesta yön aikana. Kyseessä oli Eye of Providence -niminen tapaus, jonka oli tarkoitus olla nelivuotias tummanruunikko. Estelupauskin sen piti olla, mutta kun Amara oli maininnut suhteellisen tuntemattoman suvun, oli Providencen potentiaalia pakko epäillä. Alicja istuskeli koko automatkan hiljaisena, mutta useamman yhteisen hevosennoutoreissun jälkeen olin tottunut ajamaan tunnin matkan hiljaisuudessa. Perillä saimme odotella reilun kymmenminuuttisen, ennen kuin lopulta pääsimme hakemaan Providencen ja lastaamaan sen traileriin. Lentokentän tiloista esiin asteli melkoisen korkea, hontelonpuoleinen hevonen, joka näytti siltä, että se saattaisi kaatua syliin ja nukahtaa siihen. Providence oli kuitenkin rauhallinen, ja Alicja arveli otuksen vain olevan väsynyt matkasta. “Se näyttää ihan Ihaalta”, Alicja totesi huvittuneena. Hymähdin naiselle, ja lastasin nuorukaisen traileriin, johon se kulki kuin vanha tekijä. Rapsutin hevosta harjantyvestä ja siirryin trailerista takaisin Amaran auton ratin taakse. Matka takaisin sujui hyvin, Providence pysyi hyvin rauhallisena ja oli täysin tyyni vielä, kun Alicja peruutti sen ulos trailerista ja talliin. Hieman se vielä haparoi takajalkojensa kanssa lastaussillalle peruuttaessaan, mutta nuoreksi hevoseksi sen kanssa oli tehty loistavaa työtä matkustukseen totuttelussa.

“Tämäkö nyt on Eye of Providence?” Amara kysyi. Tallin omistajatar oli onnistunut taas hiipparoimaan paikalle, kun Alicja oli laittamassa sitä karsinaansa ja asettamassa sille hieman purtavaa. “Onko tänne tulossa muita hevosia?” “Suu kiinni, Sipiński.” Ilmeisesti ei. “Joo, on se Providence. Eeyore.” Amara nyökkäsi, arvioi nuorta oria tovin katseellaan ja suuntasi sitten jo ulos. “Ilmoittakaa Jagodalle, että katselee huomenna, jos se jo jaksaisi vähän liikkua liinassa!”