KIERNIKOWSKI ZAMEK

Czcibor Mateusz Kiernikowski rakennutti Kiernikowski Zamekin 1800-luvun alussa. Tähtitieteilijä-runoilija Kiernikowski oli sukua ajan kuninkaallisille, ja oli tunnettu yöihminen. Legendan mukaan Kiernikowski asui linnassa heti sen ensimmäisten huoneiden valmistuttua, ja puolalaiset rakennusmiehet saivat tehdä töitä vain öisin, jolloin Kiernikowski oli ulkona katselemassa tähtiä. Historioitsija Lena Roth kertoo kirjassaan, että Kiernikowski rakennutti linnan kosiskellakseen ranskalaista aatelitarta, Blanche Courtieria. Roth väittää Kiernikowskin antaneen linnalleen kutsumanimen Blanche, kun aatelitar vihittiin muualle. Linna valmistui 1810-luvun alussa ja Kiernikowski asutti sitä kuolemaansa asti 1840-luvulla; Menehdyttyään omassa vuoteessaan lokakuun viimeisenä yönä, Kiernikowskin hengen sanotaan vaeltavan linnassa erityisesti Halloweenin aikoihin. Lena Roth kuitenkin uskoo, että kyseessä on vain paikallisten nuorten keksimä urbaanilegenda, josta ei ole minkäänlaisia todisteita. Linnassa vierailleet ovat kuitenkin usein kertoneet nähneensä Kiernikowskin kuvausta vastaavan herrasmiehen vaeltelemassa makuukammareiden lähistöllä, ja todistuksien määrä kasvaa lokakuun kahden viimeisen ja marraskuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Henkeä ei kuitenkaan koskaan tavata ensimmäisiä kerroksia korkeammalla; Rothin mukaan Kiernikowski oli korkeanpaikankammoinen, ja asutti ainoastaan ensimmäistä kerrosta.

Linna pysyi Czcibor Kiernikowskin veljen verisukulaisten omistuksessa reilun vuosisadan verran. Kun natsi-Saksa valtasi Puolan syksyllä 1939, muun muassa Kiernikowski Zamekista tuli saksalaisten omaisuutta. Kiernikowskien suku oli pienentynyt rajusti, ja saksalaisten surmatessa silloisen omistajapariskunnan, ei linnalle enää ollut tiedossa puolalaista perijää. Linnan uudeksi omistajaksi julistautui Josef Bernhardt, natsien puolella taistellut saksalaismies. Bernhardt tuomittiin kuolemaan sotarikoksistaan 1960-luvulla, ja linnan peri hänen vanhempi poikansa Raine. Rainen kuollessa 1990-luvulla, linnan peri hänen pikkuveljensä Otton ainoa poika Klaus. Klaus menehtyi vuonna 2008 useamman elimen samanaikaiseen pettämiseen, ja linna sai ensimmäisen naisellisen perijänsä, Klausin tyttären Amaran.

Kiernikowski Zamekista löytyi vuonna 1952 vanhoja kirjoituksia 1800- ja 1900-luvuilta, joissa kerrottiin muun muassa kuolleiden henkien ja jopa paholaisten ilmentymistä. Kirjoituksissa syytettiin vanhoja omistajia noituudesta ja väitettiin, että he olivat lausuneet loitsujaan ja kutsuneet elävien maailmaan kuolleita tuonpuoleisesta, jopa uhranneet eläimiä voimakkaille hengille. Peräti 1900-luvun kirjoituksissa kerrotaan, että vain noitaverta kantavat voivat astua linnaan leimahtamatta liekkeihin tai saamatta tappavia sairauksia; Tavallisten kuolevaisten tulee suojautua erilaisilla taikatalismaaneilla, jotka kantavat mukanaan hyviä henkiä ja voimia. Linna onkin houkutellut luokseen niin skeptikkoja, kuin aaveenmetsästäjiä ja noituutta harjoittavia, erityisesti nuoria henkilöitä ympäri Eurooppaa. Alueella on pidätetty huimat 174 henkilöä luvattomasta tunkeutumisesta tontille.

WEEPING WILLOW ESTATE

Linna vaihtoi epävirallisesti nimekseen Weeping Willow Estate, kun Amara Bernhardt peri tilukset ja perusti vanhaan talliin samannimisen kilpa- ja siitostallin. Talli kunnostettiin entiseen loistoonsa, kattoon ripustettiin sähköiset kattokruunut ja lattioihin asennettiin lämmitysjärjestelmä, minkä jälkeen se oli valmis ottamaan vastaan ensimmäiset asukkaansa. 32-paikkainen kivitalli oli Bernhardtille unelmien täyttymys, vaikka nainen olikin pitänyt hevosia jo monta vuotta omakotitalonsa pihalla. Tiluksille rakennettiin myös hulppea maneesi, ratsastuskenttä ja tilavia hevosaitauksia. Tallista itsestään löytyy karsinoiden lisäksi varustehuone, heinävintti, lantala, muutama pesukarsina, erilliset tutkimustilat eläinlääkäriä varten, sekä hevossauna. Uraauurtavalla teknologialla on varustettu tallin lisäksi muu linnasta. Taukoa voi kesken päivän viettää sohvilla varustetussa pääsalissa, jonka vierestä löytyy keittiöistä pienempi. Tavaroitaan saa säilyttää keittiössä, kunhan ne eivät ole kenenkään jaloissa. Bernhardtin toimisto taas löytyy heinävintin yläpuolelta, mutta häiritä saa vain kun se todella on tarpeen.

Weeping Willow’ssa työskentelee tällä hetkellä 19-henkinen henkilökunta, joista kaikilla on omat työtehtävänsä, sekä kaksi eläinlääkäriä ja kengittäjä, joihin saa yhteyden ympäri vuorokauden. Numerot löytyvät varustehuoneen seinältä, mutta tallityöntekijöiltä vaaditaan numeroiden tallentamista mobiilipuhelimeen. Henkilökuntaan kuuluu myös viisi ammattilaista, jotka johtavat kaikki omaa aluettaan töissä, ja Willow’n 19 työntekijää työskentelevät oman ammattilaisensa alaisuudessa; Tarvittaessa työntekijöitä voidaan lainata toiselle ammattilaiselle.

Ammattilaisiin kuuluvat Alicja Antolek, Jagoda Bartowska, Miłosz Brysiewicz, Evony Hirsch ja Dorian Sipiński. Antolek on 30-vuotias, vaaleahiuksinen Puolassa syntynyt hevosammattilainen, joka valvoo erityisesti hevosten ruokintaa, ja on vastuussa kaikista ruokia, heiniä ja lisäaineita käsittelevistä työntekijöistä. Luonteeltaan lempeä ja ystävällinen Antolek viihtyy erityisesti hevostarhausten ympärillä siivoamassa, tai vain katselemassa hevosia. Toisinaan hänet löytää myös pääsalista teekupposen ääreltä. Jagoda Bartowska taas pitäytyy omissa oloissaan, ja viihtyy erityisesti varsojen luona, joista punapäinen, kipakkaluontoinen Bartowska huolehtii täysipäiväisesti. Hän valvoo niin syntyneitä varsoja, kuin tiineitä tammoja, ja tekee tiivistä yhteistyötä eläinlääkärien kanssa. Lisäksi hän ratsuttaa vaikealuontoisempia kilpahevosia; Yleensä Bartowska on jääräpäisintäkin hevosta tarmokkaampi. Hänen tielleen ei siis kannata astua. Seuraa sen sijaan kannattaa etsiä Brysiewiczistä, Puolan pohjoispuoliskon tunnetuimmasta “hevoskuiskaajasta”. Kuten isänsä aikoinaan, nuori Brysiewicz harjoittaa luonnollisia hevosmiestaitoja; Ruskea pörrötukka vain humahtaa ohitse, kun mies kiirehtii jo kuiskailemaan seuraavan vaikean hevosen korvaan. Pitkänhuiskeaa, sulosanaista Brysiewicziä näkee pääasiassa kentällä, jossa mies valitsee työskennellä erityisesti nuorten hevosten kanssa. Kilpahevoset taas jäävät Evony Hirschin ja Dorian Sipińskin harteille. Vaaleaverinen ja sinisilmäinen Hirsch sekä mustahiuksinen, synkänromanttinen Sipiński muodostavat varsinaisen parivaljakon, ja kaksikon välillä onkin ollut alusta asti kipinää ja kitkaa; Ei sillä, että kumpikaan sitä myöntäisi. He ovat kuitenkin vastuussa Willow’n hevosten kouluttamisesta, ratsuttamisesta, valmentamisesta ja toisinaan myös kilpailemisesta. Heidän alaisiaan ovat peräti yksitoista Willow’n työntekijöistä.

Henkilökunnan lisäksi Bernhardt työskentelee lähes kaikki aamupäivät ratsuttaen tai hoitaen hevosiaan. Lisäksi Bernhardt kilpailuttaa osaa hevosista, ja on lähes aina vähintään mukana laatuarvosteluissa, vaikka ei esittäisikään hevosta. Bernhardtia harvemmin tunnistaa tallilla, sillä nainen sulautuu joukkoon vaaleanruskeissa hiuksissaan ja laivastonsinisissä ratsastushousuissaan, mutta työntekijöissä on nähtävissä toisenlaista kunnioitusta, kun he ovat Bernhardtin lähellä. Iltapäiviksi nainen yleensä sulkeutuu toimistoon hoitamaan paperitöitä, maksamaan laskuja ja vastailemaan puhelimeen. Miesystävänsä Bogaert sen sijaan on päivät poissa työskennellessään valokuvaajana, mutta herttainen miesparka lukitaan toimistoon tekemään Bernhardtin työt, jos nainen itse on kilpailuissa tai seuraamassa laatuarvosteluja.