SILVERBERRY WILLOW

Hevosen nimi Silverberry Willow Kasvattaja Weeping Willow Estate VRL-14085
Rotu, sukupuoli Trakehner, ori Maahantuoja Ei maahantuotu
Säkäkorkeus, väri 165 cm, rautiaankimo ee/aa/Gg Omistaja Weeping Willow Estate VRL-14085
Syntynyt 12.11 2019, Puola, 2-vuotias Koulutustaso 160 cm, estepainotteinen
Rekisterinumero VH19-021-0082 Meriitit Ei meriittejä

Luonteeltaan Silverberry on helppo ja miellyttävä käsitellä.

Sukuselvitys

i. G.C. Winterberry
trak, 166 cm, mustankimo
Ei meriittejä
ii. Starcroft Red Hot
trak, 165 cm, musta
EVM
iii. Starcroft Hellberry
EVM
iie. Radical v.d. Leine
EVM
ie. G.C. Wineberry
trak, 168 cm, ruunikonkimo
EVM
iei. G.C. Shiraz Lane
EVM
iee. Lovian Watergate
EVM
e. Stiletto Kisses
trak, 158 cm, punarautias
Ei meriittejä
ei. Knife Fight Alley
trak, 164 cm, musta
EVM
eii. Fight Club
EVM
eie. Kiss The Blade
EVM
ee. Sparrowhawk Attack
trak, 160 cm, ruunikko
EVM
eei. Black Hawk
EVM
eee. Firange Swansong
EVM

Kilpakalenteri

00.00 0000 ERJ, 160 cm Järjestäjä 0/00
00.00 0000 ERJ, 160 cm Järjestäjä 0/00

Päiväkirja

12/19 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Jagoda Bartowska omistaja
Silverberry vastasi lämpimällä hörähdyksellä, kun kutsuin sitä nimeltä lähestyessäni tarhauksen porttia. Nurmi oli huurteessa poikkeuksellisen kylmän yön jäljiltä ja Silverin hengitys huurusi, kun se ravasi portille korvat hörössä. Aurinko paistoi jo alastomien puiden välistä, kun otin Silverin kiinni ja annoin sen tulla ulos aitauksesta. Sheldon yritti änkeä samalla portinavauksella mukaan, kun taas Chitauri mulkoili hieman kauempaa. Mutisin Chitaurille sen happamuudesta, ja lähdin taluttamaan Silveriä kohti tallirakennusta. Päivän ohjelmana olisi irtohypytystä ja sen jälkeen kävelylenkki maastossa Kingsleyn kanssa. Ihana ominaisuus Silverberryssä oli sen into lähteä töihin, vaikka se ei edes tiennyt, mitä tänään tehtäisiin. Nytkin ori kulki varsin reippaasti vierelläni, ja sitä sai muistutella kulkemaan minun tahdissani.

Dorian oli maneesissa lopettelemassa hyppytreeniä Cassien kanssa, joten pyysin häntä aitaamaan Silverille keskihaastavan hyppytreenin. “En ehdi, laita Evony asialle”, mies vastasi lyhyesti, pidätellen korskahdellen päätään heittelevää tammaa. Pyöräytin silmiäni, mutta lupasin pyytää Dorianin aisaparia valmistelemaan radan nuorelle orille. Vaaleaverikkö tulikin vastaan tallikäytävällä, kun palasin hakemasta Silverin harjoja. “Kerkeätkö laittamaan Silverille irtoradan maneesiin?” “Kysy Milolta!”, Evony huikkasi, ja katosi varustehuoneeseen missatakseen vaikerrukseni. Ei esterataa ollut vaikea koota, mutta ainahan se oli helmpompi, jos joku teki sen puolesta. Harjasin Silverin perusteellisesti ja laitoin sille ohjattomat suitset päähän, ennen kuin suuntasin maneesiin.

Maneesissa odotti kuin odottikin valmiiksi aidattu esterata. Miłosz seisoskeli katsomossa ja nojaili maneesinseinämään käsivarsillaan. “Prinssi saapui pelastamaan”, pisamakasvoinen poika - mikä mies, Milo on 23-vuotias - virnisteli. “Tiedät hyvin, etten tarvitse prinssejä”, huomautin Milolle. Laitoin Silverin lämmittelemään juoksutusliinassa sillä välin kun yhden miehen yleisö kalasteli tarmokkaasti kiitoksia ja kehuja radan kokoamisesta. “Olit melkein listan viimeinen”, huomautin pojalle huvittuneena. “Pyysin Doriania ja Evonya ensin. Itse asiassa en edes pyytänyt sinua.” “Evony pyysi”, Milo selvensi. “Ah, aivan.”

Nuori ori ravaili vetreästi ympyrää, toisinaan yrittäen varastaa laukalle. Se tiesi, että kohta se pääsisi menemään, eikä se olisi malttanut odottaa. Milo oli jäänyt katsomaan, mitä Silver pitäisi pojan kasaamasta radasta. Itse olin tyytyväinen rataan, se haastaisi Silveriä sopivan paljon ja erinomaisilla, taitoja kehittävillä tavoilla. Ohjasin orin luokseni ja irroitin juoksutusliinan. Milo ojensi minulle juoksutusraipan, ja niin Silver pääsi päivän todellisen työn pariin. Tietysti niin nuorella hevosella oli vielä opeteltavaa mitä tuli hyppäämiseen, eihän varsaparka ollut vielä kuin raapaissut pintaa, mutta Silverissä näki jo nyt potentiaalin, jonka se oli perinyt isältään - siitä tulisi aivan taatusti upea estehevonen. Ori työskenteli lähinnä yksinkertaisten pystyesteiden kanssa, mutta sai koettaa muutamaa okseria ja jopa yhtä sarjaestettä. Silver itse tuntui tykkäävän, ja sillä oli edelleen virtaa, kun kutsuin hionneen hevosen luokseni; Eihän se olisi malttanut edes tulla.

Päätin kuitenkin lähteä Silverin ja Kingsleyn kanssa vielä lyhyelle maastolenkille. Heitin herkullisen joulunpunaisen loimen Silverin selkään ja kiinnitin suitsiin riimunnarun. Hain vielä Kingsleyn tarhasta, suitsin sen ja talutin molemmat orit sitten ulos pihalle. Kiipesin vanhemman mustan orin selkään ja otin suunnaksi melko tasaisen, reippaan puolituntisen maastoreitin.

12/19 Historiateksti, kirjoittanut Evony Hirsch omistaja
Stilan varsaa kutsuttiin jo tamman tiineyden aikana hopeamarjaksi, sillä siitä toivottiin isänsä kaltaista komeaa kimoa; Jagoda pyysi Stilalta valkovarsaa vähintäänkin kerran päivässä, ja lahjoi punarautiasta tammaa porkkanoilla. Marraskuun vajaassa puolessavälissä Stila kävi makuulleen varsomiskarsinan heiniin ja pusersi maailmaan tähtisilmäisen honkkelin, jonka päivänvalossa paljastui rautiaaksi. Otus sai nimekseen Silverberry, vaikka väristä ei ollut vielä varmuutta, ja Willow’n henkilökunta rakastui uuteen tulokkaaseen ikihyviksi. Silver oli alusta asti hieman ujo, mutta mahdottoman utelias, ja muutamassa kuukaudessa sen rohkeus kasvoi, ja orin pehmeää turpaa sai kokoajan tuuppia pois tieltä.

Hieman kasvaessaan Silverberry rupesi kimoutumaan, ja Jagoda taisi salakuljettaa Stilalle sylillisen porkkanoita kiitokseksi. Silverberry sen sijaan sai ekstrarapsutuksia, vaikka tuskin se sitä edes huomasi; Ori meinaan sai henkilökunnan jokaisen liikenevän sekunnin rapsutuksina muutenkin. Silveristä muodostui varsin tasainen tapaus. Sillä oli vauhtia töppösissään ja työnsi uteliasta turpaansa minne ikinä vain kerkesi, mutta se ei kuitenkaan ollut mikään mahdoton energiapommi, vaan osasi käyttäytyä rauhallisestikin tarvittaessa. Kovaa se meni silloin, kun oli lupa.