KITSUNEGARI DE WINTER

Perustiedot

Virallinen nimi Kitsunegari de Winter Kasvattaja Nikki VRL-14085, Winterbourne Court
Rotu, sukupuoli Amerikanpuoliverinen, ori Maahantuoja Ei maahantuontihistoriaa
Säkäkorkeus, väri 169 cm, punarautias (ee/Aa) Omistaja Nikki VRL-14085, Winterbourne Court
Syntynyt, ikä 05.11 2018, Yhdysvallat, 1-vuotias Koulutustaso Vaativa A, re. 130 cm, CIC4
Rekisterinumero VH18-155-0043 Painotuslaji Kenttäratsastus

Sukuselvitys

i. Unruhe v.d. Sieger
old, 171 cm, tummanruunikko
ii. Fuchsjagd v.d. Sieger EVM
old, 174 cm, mustanruunikko
iii. Fuchsrot v.d. Sieger EVM
iie. Jungfrau Jägerin v.d. Sieger EVM
ie. Dame der Trauer v.d. Sieger EVM
old, 169 cm, musta
iei. Revanche v.d. Sieger EVM
iee. Vergissmeinnicht v.d. Sieger EVM
e. Amaterasu
amwb, 168 cm, ruunikonkimo
ei. Orochi EVM
amwb, 157 cm, mustanruunikonkimo
eii. Ōkami EVM
eie. Shinigami EVM
ee. Kyōrinrin EVM
amwb, 166 cm, ruunikko
eei. Susanoo EVM
eee. Tengu EVM

ii. Fuchsjagd v.d. Sieger on Gestüt Siegerin menestyneimpiä kasvatteja. Se tulee pitkästä, hienosta linjasta Siegerin parhaimpia oldenburgeja, ja on voittanut sekä Euroopan-, että maailmanmestaruuksia kouluratsastuksessa Grand Prix-tasolla. Mittanauha näyttää peräti 174 senttiä, kun tämä massiivinen mustanruunikko mitataan vuosittain. Jagoksi kutsuttu ori kantakirjattiin 8-vuotiaana ensimmäisellä palkinnolla, ja se on periyttänyt hyvää rakennettaan kaikille 11:lle varsalleen. Luonteeltaan Jago on yhtä ritarillinen ja kadehdittava, kuin ulkonäöltäänkin; Orin vakituiset hoitajat kuvailevat arkea helpoksi Jagon kanssa, sillä se tekee ahkerasti yhteistyötä eikä välitä metkuiluista. Hienot, voimakkaat askellajinsa Jago on perinyt isältään Fuchsrotilta, mutta hienon tumman värityksensä ja ylpeytensä se saa Grand Prix-voittajaemältään Jägeriniltä. Tänä päivänä Jago kilpailee yhä Grand Prixissä, mutta sen menestyksekkäät näyttely- ja jalostuspäivät ovat omistaja Jakob Moserin mukaan ohitse, ja eläke häämöttää jo hamassa tulevaisuudessa.

iii. Fuchsrot v.d. Sieger oli 172-senttinen punarautias ruusukehai. Isänsä Kugelsicherin viimeisenä jälkeläisenä Fuchsrotilta odotettiin paljon, eikä ori pettänyt odotuksia. Toisella palkinnolla 11-vuotiaana kantakirjattu Fuchsrot kilpaili isänsä tavoin ahkerasti Grand Prix-luokissa kansainvälisellä tasolla, ja sillä oli huikeat voitto- ja sijoitusprosentit. Oria on kuvattu nöyräksi ja opettavaiseksi ratsuksi, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Kuvaus kuulostaa osuvalta, sillä tallenteet Fuchsrotin esiintymisistä todistavat, kuinka vaivattomalta orin ratsastaminen näytti. Fuchsrot sai itse elämänsä aikana kolme varsaa, eikä se ollut Kugelsicherin varsoista suosituimpia jalostusoreja, vaikka pärjäsikin loistavasti kilpailuissa ja kohtalaisesti myös näyttelyissä. Ori jäi 17-vuotiaana kokonaan eläkkeelle, ja eli kolme vuotta kotitilallaan Gestüt Siegerissä, ennen kuin se lopetettiin pahan nivelrikon vuoksi 20-vuotiaana. Fuchsrot tuhkattiin ja sen tuhkat ripoteltiin Siegerin ruusutarhaan.

iie. Jungfrau Jägerin v.d. Sieger oli kipakka ja arvonsa tunteva musta tamma, jonka kanssa yhteisen sävelen löytäminen kesti vuosia. Se yritettiin myydä jo varsana ja olisi varmasti pistetty lihoiksi heti mahdollisuuden tullessa, ellei sen isä olisi ollut kolminkertaisen Saksan mestarin Zugzwangin poika Zerstörer. Tamman emä taas oli aivan yhtä sähäkkä Verführerin, joka oli selkeästi opettanut ainoalle tammavarsalleen kaiken, mitä se oikuttelusta vain tiesi. Jägerinin varsinainen ratsukoulutus päästiin aloittamaan vasta 5-vuotiaana, kun omistaja Jakob Moser vihdoin pääsi nousemaan tamman selkään. Oikeisiin kilpailuihin Moserin henkilökohtaiseksi ratsuksi lopulta muovautunut tamma pääsi vasta 12-vuotiaana, ja sen kilpaura jäikin melko lyhyeksi muihin Siegeriläisiin verrattuna. Uransa pituusen Jägerin kuitenkin korvasi lukuisilla voitoilla, kun se lopulta oppi tekemään yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Moser onkin tamman kuoleman jälkeen kuvaillut sitä täysin ainutlaatuiseksi hevoseksi. 24-vuotiaana jalan murtuman vuoksi lopetettu Jägerin jätti maailmaan kolme varsaa.

ie. Dame der Trauer v.d. Sieger on Gestüt Siegerin kasvattama korpinmusta oldenburgtamma, luonteeltaan varsin tasainen ja mukava ratsu. Dame kilpailee tällä hetkellä aktiivisesti kouluratsastuksessa kansainvälisellä tasolla yhdessä italialaisen huippuratsastajan Andrea Figaron kanssa. Lahjakkaaksi kilparatsuksi osoittanut Dame on vasta aloittanut kilpauransa hoidettuaan poikkeuksellisesti siitosuransa ensin synnyttämällä Siegerissä kolme kaunista oria; Unruhen, Düsterin ja Halbgottin. Pahaenteisestä nimestään huolimatta Damen elämä on mennyt suunnitellusti alusta nykyhetkeen asti, ja sen uusi ura kilpailuissa näyttää hyvin lupaavalta. Näyttelyissäkin Damea on kehuttu kovasti, ja siitä enteillään jopa ykköspalkinnon kantakirjatammaa. Tamman kanssa tavoitellaan kantakirjan lisäksi mestaruuskisoja ja mahdollisesti vielä yhtä varsaa tulevaisuudessa, mikäli aiemmat kolme varsaa osoittavat perineensä hyviä ominaisuuksia emältään.

iei. Revanche v.d. Sieger edusti aikoinaan yhtä uusimmista linjoista Gestüt Siegerissä. Vuosikymmenten jalostustyö näkyi vielä Revanchen Krieg-isän puolella, mutta Unvergebenheit GER toi siittolaan aivan uutta verta Hampurista. Sysirautias, 170-senttinen Revanche herätti sukupuullaan paljon mielenkiintoa kotimaassaan; Gestüt Sieger ei ollut pitkään aikaan esitellyt kilparadoilla muiden kasvattamista hevosista syntyneitä hevosia, joten tietysti Revanchen odotettiin laskevan v.d. Sieger -hevosten laatua. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Revanche aloitti kilpailemisen vaativalla tasolla, ja nappasi ruusukkeen heti ensimmäisistä kilpailuistaan. Menestys ei suinkaan jäänyt siihen, vaan Revanche rikkoi niin Gestüt Siegerin, kuin muidenkin huipputallien asettamia ennätyksiä. Menestyksekkään kilpauran jälkeen odotti vähemmän menestyksekäs siitosura, jolla Revanche sai vain neljä jälkeläistä. Rautias jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana.

iee. Vergissmeinnicht v.d. Sieger tunnettiin Gestüt Siegerin rumana ankanpoikasena. Sen isä Verloren oli Siegerin parempia kilpahevosia, mutta Blutrote Rosen teki Vergissmeinnichtin tavoin uraa lähinnä siitostammana ja näyttelyhevosena. Vergiss kantakirjattiin emänsä tavoin I-palkinnolla ja se sai paljon kiitosta rakenteestaan sekä tummanruunikosta värityksestään, jota se periytti varsoilleen, kuten myös rauhallista ja lempeää luonnettaan. Vergiss sai peräti kuusi varsaa 11-vuotisen siitosuransa aikana. Ratsastussaralla tamma ei ollutkaan sitten ihan niin näpsäkkä, mistä sen kutsumanimi ruma ankanpoikanen juontuikin. Verloren-isän luultiin takaavan kilparatsastuslahjoja varsallekin, ja Vergiss starttasi muutamissa kilpailuissa, mutta se päätettiin jättää kotiin pelkälle siitosuralle. Nimekäs isä oli kuitenkin yksi ratkaisevia syitä, miksei Vergiss lähtenyt etsimään uutta kotia ennen kuin vasta 18-vuotiaana, jolloin se kaupattiin eläkekotiin, jossa tamma menehtyi 29-vuotiaana.

ei. Orochi on japanilaisessa mytologiassa kahdeksanpäinen ja -häntäinen lohikäärme, joka karkoitettiin taivaasta. Kotitilallaan Cherry Blossom Stablesissa asuva 157-senttinen Orochi on kuitenkin eloisa ja hyväluontoinen mustanruunikonkimo amerikanpuoliveriori, jonka kanssa on helppo työskennellä. Jo kahdenkymmenen vuoden ikää lähestyvä Orochi kilpailee yhä aktiivisesti näyttelyissä ja opettaa junioriratsastajille kenttäratsastuksen saloja. Nuorena este- ja kenttäratsastuksessa aktiivisesti kilpaillut ori on jättänyt jälkeensä jo seitsemän jälkeläistä, joista on kasvanut isänsä veroisia menestyksekkäitä kilpahevosia.

eii. Ōkami tarkoittaa suurta jumalaa tai sanaleikkinä sutta, ja nimi oli oikein osuva tälle massiiviselle, vähän tuittupäiselle orille. Blossom Stablesiin syntyessään Ōkami näytti ihan tavalliselta, mutta se kasvoi tavattoman nopeaa vauhtia, kun odotettu säkäkorkeus oli 150 ja 160 senttimetrin välillä. Orista kasvoi kuitenkin 171-senttinen amerikanpuoliverinen, jonka suuresta koosta oli hyötyä kansainvälisillä kenttäratsastusradoilla. Okami periytti myös korkeaa säk&äkorkeuttaan vahvasti eteenpäin, mikä vaikutti suureen osaan Blossom Stablesin hevoskannasta. Ori ehti kilpailla itsensä maailmankuuluksi ja sai neljä jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 18-vuotiaana nivelrikon takia, tuhkattiin ja haudattiin tallin takapihalle.

eie. Shinigami tarkoittaa kuolonjumalaa tai -henkeä, ja vaikka 129-senttinen samanniminen hokkaidoponi ei tappanutkaan ihmisiä tai muita eläimiä, niin se oli kyllä pimeän nimensä arvoinen, eikä vain mustan värityksensä takia. Shinigami ei ollut ilkeä, vain ilkikurinen ja leikkisä tamma, joka härnäsi ja jekkuili mielellään, mutta moni uskoi sen piruilevan tarkoituksenaan tehdä ihmisten elämästä kurjaa. Tamman askellajit olivat epäponimaisen sulavia ja ilmavia, mikä sai jotkut uskomaan, että Shinigami oli kirottu, ja sen askellusta ruvettiinkin tamman kotitallilla kutsumaan kuolontanssiksi. Kuolontanssija tai ei, kuolema vei Shinigamin 27-vuotiaana luonnollisista syistä.

ee. Kyōrinrin on japanilaisessa mytologiassa henkiin herännyt paperikäärö. 166-senttinen ruunikko amerikanpuoliveritamma Kyōrinrin ei kuitenkaan nimestään huolimatta ole paperikäärö, vaan omapäinen ja vähän diivamainen tamma. Kyōrinrin on toiminut näyttelyhevosena nuoresta iästä asti, mutta viettää nykyisin eläkepäiviään synnyintilallaan Blossom Stablesissa. Ratsua tammasta ei koskaan tullut, siihen se oli vähän liian omapäinen ja vaativa luonteeltaan.

eei. Susanoo on šintolainen myrskyn ja meren jumala, joka taisteli Orochia vastaan, ja tämä hevonen nimettiin aivan syystä myrskyn ja meren jumalaksi. Susanoo oli 153 senttiä hurrikaania, joskaan ei raivoisalla tavalla. Ori oli vain vähän hulivili eikä sulavimmasta päästä, minkä takia se oli kuin elefantti posliiniliikkeessä. Melkein ruunamaisen kiltin luonteen omaava amerikanpuoliveriori toimi harrastehevosena koko ikänsä, pärjäten esteillä paremmin kuin koulussa, mutta parhaimmillaan se oli pomminvarmana maastoratsuna. Susanoo menehtyi ähkyyn 19-vuotiaana ja jätti jälkeensä kolme jälkeläistä.

eee. Tengu oli leikkisä ja ilkikurinen trakehnertamma, mutta se tuntui jo pienenä varsana vihamieliseltä, mistä sen nimi juontaakin. Tengut ovat japanilaisessa mytologiassa kieroutuneen huumorintajun omaavia henkiolentoja, joiden kerrotaan sitoneen buddhalaisia munkkeja puihin ja täyttäneen munkkien päät ylpeillä ja ahneilla ajatuksilla. Tengu oli ihan kelpaava ratsu eikä se varsinaisesti ollut vihainen hevonen, joskus se vain vaikutti siltä kiusatessaan pilke silmäkulmassa etenkin nuorempia ja kokemattomampia ratsastajia, minkä vuoksi se toimikin harrasteratsuna vain kokeneille ratsastajille. Tengu sai kaksi jälkeläistä, ennen kuin se söi laitumen laidalle kasvaneita myrkkykasveja ja menehtyi 22-vuotiaana.

Jälkeläiset

Jälkeläinen Syntynyt Emä Omistaja

Kilpakalenteri

00.00 0000 KERJ, CIC4 Järjestäjä 0/00
00.00 0000 KERJ, CIC4 Järjestäjä 0/00

Päiväkirja