LIBREMENT CARDIAQUE KTK-III (12/17)

Perustiedot

Virallinen nimi Librement Cardiaque Kasvattaja Kevin Hart, Rockbury Trakehners
Rotu, sukupuoli Trakehneninhevonen, ori Maahantuoja Nikki VRL-14085, Stratocaster
Säkäkorkeus, väri 173 cm, ruunikko (Ee/Aa) Omistaja Nikki VRL-14085, Winterbourne Court
Syntynyt, ikä 28.11 2014, Iso-Britannia, 16-vuotias Koulutustaso Vaativa A, re. 140 cm, CIC4
Rekisterinumero VH15-021-0498 Painotuslaji Kenttäratsastus

Librement Cardiaque on kulkenut kanssani pitkän matkan läpi vuosien. Ori saapui silloiselle tallilleni Skydanceriin toukokuussa 2015, hieman alle kolmivuotiaana. Se oli naurettavan pieni ja hintelä hevonen, enkä uskonut, että siitä koskaan tulisi sen enempää. Sillä oli tapana unohdella, missä oli ja mitä piti tehdä, ja tuntui välillä elävän ihan omassa pienessä kuplassaan. Ratsukoulutuksen jälkeen Card oli miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, mutta hyvin jäykkä ratsastaa. Esteratsastus oli epämukava laji, vaikka ori harvoin pudotti, sillä se pomppi hyvin epämääräiseen tyyliin esteiden ylitse. Sen kanssa tehtiin ahkerasti töitä, mutta nuorella hevosella kesti kauan oppia sulavammaksi ja mukavammaksi ratsuksi.

Skydancer joutui sulkemaan ovensa, ja Card muutti kanssani takaisin Iso-Britanniaan, Queen’s Stableen Cherringtoniin. Orin kanssa työskentelemistä jatkettiin, mutta onni ei potkaissut Englannissakaan; Talli sulki ovensa ja Card jatkoi matkaansa uudelle omistajalle Oriasema Upsideen. Upside jäi hiljaiselolle ja nuori trakehner joutui taas muuttamaan, tällä kertaa Jossun luokse Ratsukon kasvatustallille Itävaltaan.

Muutin itse Yhdysvaltojen Indianaan, asetuin aloilleni ja perustin Stratocasterin, joka siihen aikaan kasvatti hollanninpuoliverisiä. Pidin ahkerasti yhteyttä Cardin nykyiseen omistajaan ja pysyin mielelläni ajan tasalla sen voinnista ja suorituksista. Kuulin kuitenkin valitettavan vähän kilpailutuloksia tai edes suunnitelmia kilpailla orin kanssa, vaikka oriilla olisi varmasti ollut potentiaalia ainakin helpommille kenttäradoille. Kun Ratsukko sitten jäi hiljaiselolle, en epäröinyt hetkeäkään; Card palaisi minulle. Siitä oli kolmessa vuodessa kasvanut hieno trakehnerori, ja sen ihmisystävällinen ja miellyttämisenhaluinen luonne oli pysynyt tismalleen samanlaisena. Sovin kaupoista Jossun kanssa ja lupasin tulla itse hakemaan sen Itävallasta, jotta naisen ei tarvitsisi huolehtia matkustamisesta.

Card oli kuin toinen hevonen, kun näin sen ensimmäistä kertaa sitten Queen’s Stablen aikojen, mutta samalla se oli helppo tunnistaa omaksi itsekseen. Ruunikko haisteli ensin sieraimet suurina, mutta sitten se tuntui tunnistavan minutkin. En valehtele; Oli minulla itku herkässä, kun lastasin hevoseni traileriin ja toin sen kotiin.

Librement Cardiaque on herkkä ja kuuliainen ori, jolla on suuri sydän ja halua miellyttää ratsastajaansa. Hoidettaessa se seisoo kärsivällisesti aloillaan, eikä hermostu häsläämisestä tai pitkittyvästä hoitoajasta, joten Card on omiaan hemmottelutuokioihin. Ori seuraa uteliaana ihmisen puuhia ja välillä ehkä vähän tuuppaisee turvallaan, että mitäs sinä nyt kuhnailet siinä, mutta se ei hermostu eikä ota nokkiinsa. Varustaminen sujuu ongelmitta, ruunikko antaa kiristää satulavyön ja ottaa kuolaimet suuhun. Liian nopea satulavyön kiristäminen voi saada orin varuilleen, joten sen kanssa kannattaa olla tarkkana, mutta ei Card näyki tai muuten käyttäydy huonosti, vaikka satulavyön kiristäisikin liian nopeasti. Taluttaessa se kulkee kiltisti perässä ja mukauttaa omat askeleensa ihmisen kävelytahtiin, eikä yritä ohitella taikka päättää, minne mennään. Tammojen läsnäolo saattaa häiritä Cardia, onhan se kuitenkin ori, ja silloin kannattaa pitää vähän tiukemmin kiinni riimunnarusta. Ei ori koskaan ole yrittänyt väkisin päästä neitojen luokse, mutta kyllä se vähän yrittää kuitenkin, ja väläyttelee usein oikein hienoa ravia tammoille.

Ratsastaminen on nykyisin pelkkää unelmaa, vaikka se ei sitä aina ollut. Kovan työn tuloksena Cardin askellajeista on tullut pumpulinpehmeitä ja lennokkaita, ja se on tarkkaavainen sekä kuuliainen ratsu. Orilta löytyy oma moottori ja se kulkee reippaalla tahdilla eteenpäin, mutta hidastaa tempoa ensimmäisestä pyynnöstä. Ruunikko vastaa viiveettä pieniinkin apuihin ja on helppo ratsastaa, kunhan ratsastajan käsi on tarpeeksi kevyt; Riuhtomisella ja potkimisella ei tätä oria ratsasteta. Card ei ehkä ole koulukentillä se kedon kaunein kukka, eikä se todennäköisesti koskaan tule kehittymään vaativaa A:ta paremmaksi kouluratsuksi, mutta se pärjää nykyisellä tasollaan hyvin. Esteratsastuksesta sen sijaan on muodostunut orin vahvin laji; Se hyppää sulavasti ja hyvällä tyylillä niin rata- kuin maastoesteitä. Ratsastajalta vaaditaan vain vähän töitä puhtaan radan eteen, vaikka ihan kyytiläisenä ei hevosen selässä voi olla. Or on myös maastovarma; Se pärjää vaativissakin maastoissa eikä säiky liikennettä tai muita kovia ääniä. Ainoastaan vesilätäköt ovat ongelma, ja ovat olleet sitä ihan orin nuoruudesta asti. Tuntemattomasta syystä Card on aina kammonnut vesilätäköitä, ja pomppii niitä pakoon eikä todellakaan suostu astumaan sellaiseen. Lammet ja järvet ovat sen mieleen, mutta vesilätäköt ovat ehdoton ei.

Ominaisuudet

Rohkeus Kuuliaisuus Temperamentti Herkkyys
★★★★★☆☆ ★★★★★★☆ ★★☆☆☆☆☆ ★★★★☆☆☆
Melko rohkea Kuuliainen Lauhkea Normaali
Periyttää normaalisti Periyttää erittäin vahvasti Periyttää vahvasti Periyttää vahvasti
Nopeus Kestävyys Hyppykapasiteetti Ketteryys Liikkeet
★★★★★☆☆ ★★★★★☆☆ ★★★★★★☆ ★★★★★★☆ ★★★★★★☆
Hieman normaalia parempi Hieman normaalia parempi Normaalia parempi Normaalia parempi Normaalia parempi
Periyttää normaalisti Periyttää normaalisti Periyttää kohtalaisesti Periyttää kohtalaisesti Periyttää vahvasti

Arnikan periytymisjärjestelmä virtuaalihevosille, versio 1.0

Sukuselvitys

i. Viva la France EVM
trak, 174 cm, ruunikko
ii. León EVM
trak, 172 cm, rautiaankimo
iii. Purpleheart EVM
iie. Her Majesty EVM
ie. Siren EVM
trak, 166 cm, mustanruunikko
iei. Sleepless Century EVM
iee. Banshee EVM
e. Rosie EVM
trak, 163 cm, punaruunikko
ei. Back on Track EVM
trak, 171 cm, musta
eii. Runaway Train EVM
eie. Darkest Hour EVM
ee. Roxie EVM
trak, 164 cm, punaruunikko
eei. State of Insanity EVM
eee. Roadie EVM

i. Viva la France on ylväs ja komea ruunikko trakehnerruuna, josta kuka tahansa voisi olla ylpeä. Lanceksi kutsutulla hevosella on nöyrä luonne ja iloinen olemus, joka valaisee pimeänkin päivän. 174-senttisenä ja lihaksikkaana hevosena se voi olla vähän pelottavan näköinen, erityisesti pienempien lasten mielestä, mutta sitä kiltimpää hevosta ei maanpinnalta taida löytyä. Sen kanssa on ilo työskennellä, ja yhteistyö sen ja ihmisen välillä sujuu yleensä saumattomasti. Lance syntyi Isossa-Britanniassa, toimi kilpahevosena 16-vuotiaaksi asti, minkä jälkeen se ruunattiin ja siirrettiin tuntihevoseksi korkealuokkaiseen ratsastuskouluun, missä se yhä tänä päivänä toimii nuorten estetunneilla.

ii. León oli rohkea ja joskus vähän haastava hevonen, jota ei kuitenkaan voinut olla rakastamatta. 172-senttinen kimo oli ehdottomasti ilo silmälle, ja upean ulkonäkönsä lisäksi se oli hurjan ihmisystävällinen ja lempeä, mutta samalla erittäin rohkea. Haastava luonteenpiirre tuli esiin ratsastettaessa, sillä jos León päätti, ettei tekisi asiaa X, sitä oli ihan turha suostutella. Tällaisia tilanteita tuli aika harvoin vastaan, mutta silloin kun tuli, niin silloin asia vain oli niin. Ori kilpaili kansainvälisellä tasolla kouluratsastuksessa ja sai hurjat 17 jälkeläistä. Se syntyi Ranskassa, mutta myytiin 4-vuotiaana Iso-Britanniaan, jossa se kuoli kaksikymmentä vuotta myöhemmin kimosyöpään.

ie. Siren oli kuvankaunis, 166-senttinen mustanruunikko tamma, joka painui kenen tahansa mieleen lennokkaiden askelten ja herkän luonteen vuoksi. Siren oli erittäin ystävällinen tamma, mutta sai kutsumanimen “Lasijoutsen” äärettömän herkkyydensä takia. Tamma oli herkkä myös avuille, mutta pääasiassa ympäristölle. Se uskalsi luottaa vain harvoihin ihmisiin ja stressaantui helposti muuttuvasta ympäristöstä. Siren toimi siitostammana 14 vuotta Ranskassa, minkä jälkeen se muutti Isoon-Britanniaan. Isossa-Britanniassa tamma sai yhden jälkeläisen, Viva la Francen, mutta tamma menehtyi viimeisen jälkeläisensä synnytykseen, sillä muutto oli stressannut tammaa niin paljon, ettei se syönyt enää.

e. Rosie ihastutti nuoria ja vanhoja nelivuotiaasta aina 13-vuotiaaksi asti sirkuksessa, jonka mukana tamma kiersi melkein kymmenen vuotta, ennen kuin se lopetti sirkustaitelun ja siirtyi siitosuralle ennen kuolemaansa 17-vuotiaana. Rosie syntyi Isossa-Britanniassa, lähti mukaan sirkukseen ja osallistui näytöksiin lähes päivittäin ympäri maailmaa, kunnes sirkus meni konkurssiin ja silloin 13-vuotias tamma siirtyi Ison-Britannian arvostetuimmalle siittolalle siitostammaksi. Rosie sai viisi varsaa; Kolme yksittäistä ja yhdet kaksoset, ennen karmeaa tallipaloa, jossa Rosie ja moni muu hevonen menehtyi. Tänä päivänä Rosien hengen sanotaan kummittelevan kyseisen tallin tiloilla, ja yömyöhään sen tuskankiljahdukset voi yhä kuulla.

ei. Back on Track, tutummin vain Trick, oli lahjakas kouluhevonen, joka kilpaili huomattavan nuoresta iästä lähtien Grand Prix-tasolla kansainvälisillä radoilla. Trick oli 171-senttinen, yönmusta trakehnerori, joka voitti satoja palkintoja ja suuria määriä rahaa. Trick syntyi Norsunluurannikolla, mistä se muutti kaksivuotiaana Italiaan, ja jatkoi sieltä nelivuotiaana Venäjälle, mistä se myytiin viisivuotiaana Yhdysvaltoihin. Syy orin muuttamiseen oli se, että vaikka Trick oli erittäin lahjakas hevonen, se oli myös inhottava luonne. Kouluratsastuksessa orin kanssa oli helppo työskennellä, sillä se ylpeili taidoillaan, mutta muuten se oli hankala ja suorastaan ilkeä hevonen, minkä vuoksi se saikin vain kaksi jälkeläistä, ennen kuin se lopetettiin 26-vuotiaana katkenneen jalan takia.

ee. Roxie oli hyvin diivamainen ja arvonsa tunteva tamma. Se menestyi kouluratsastuksessa sirojen ja ilmavien askellajiensa vuoksi, eikä sen kaunis rakennekaan jäänyt huomaamatta näyttelypiireissä. Punaruunikko Roxie syntyi ja kuoli Iso-Britanniassa Rockbury Trakehnersin tilalla, jossa se oli yksi arvokkaimpia hevosia. Tammaa kuvailtiin hyvin älykkääksi hevoseksi, ja vaikka se olikin diivamainen ja vaativa ratsastaa, se oppi hyvin nopeasti ja sillä oli todistetusti loistava muisti. Roxie jätti jälkeensä kaksi kaunista tammavarsaa ja loistokkaan uran, kun se lopetettiin 21-vuotiaana vanhuuden vaivojen takia.

Jälkeläiset

Jälkeläinen Syntynyt Emä Omistaja
Crowmoor Lady Tremaine 15.05 2016 Gilberte’s Lieselotte Crowmoor Warmbloods
Inferno STC 27.11 2016 Ink Heart Stratocaster
Beau Liberté 27.05 2017 Bellanetté Einfall
Aqua Librella 05.07 2017 Apriella Chersey
Nathanael du Boux 05.09 2017 Dawncreek Nonette Beaumont
Lancelot BRW 09.09 2017 Rowan’s Elêgant’ Gwyln Horse Farm
Château STC 18.01 2018 Amaterasu Ponitalli Adina
Escorant Aggressive Anger 10.03 2018 Aerieel Sardonic Sporthorses
Heart of Gold STC 04.05 2018 Roségold Winterbourne Court
Coeur de Rosé STC 16.06 2018 Roségold Zonjiet Stud
Libertador de Francia STC 21.06 2018 El Tango de Roxanne La Maison de Montana

Kilpakalenteri

23.10 2018 KRJ, Vaativa A Supernatural 1/33
14.11 2018 KRJ, Vaativa A Stall Fernweh 2/40
22.11 2018 KRJ, Vaativa A Colosseum 5/39
24.11 2018 KRJ, Vaativa A Colosseum 3/39
25.11 2018 KRJ, Vaativa A Colosseum 2/39
01.11 2016 KERJ, CIC4 Metsovaara 3/15
06.11 2016 KERJ, CIC4 Metsovaara 1/15
07.11 2016 KERJ, CIC4 Metsovaara 2/15
08.11 2016 KERJ, CIC4 Metsovaara 1/15
14.11 2016 KERJ, CIC4 Metsovaara 1/14
14.01 2017 KERJ, CIC4 Romilly 1/16
16.01 2017 KERJ, CIC4 Romilly 1/16
25.01 2017 KERJ, CIC4 Ruudin talli 4/19
29.01 2017 KERJ, CIC4 Ruudin talli 2/19
31.01 2017 KERJ, CIC4 Ruudin talli 2/19
03.02 2017 KERJ, CIC4 Romilly 1/26
10.02 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 5/28
13.02 2017 KERJ, CIC4 Metsovaara 3/20
14.02 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 2/28
19.02 2017 KERJ, CIC4 Metsovaara 4/20
20.02 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 1/28
20.02 2017 KERJ, CIC4 Metsovaara 4/20
21.02 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 5/28
24.02 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 1/28
04.03 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 2/22
06.03 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 3/22
09.03 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 3/22
15.03 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 2/22
16.03 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 2/22
24.03 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 4/22
28.03 2017 KERJ, CIC4 Priton Budyonnys 4/43
03.04 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 1/32
08.04 2017 KERJ, CIC4 Le Lavoie 1/21
11.04 2017 KERJ, CIC4 Priton Budyonnys 4/43
15.04 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 2/32
16.04 2017 KERJ, CIC4 Priton Budyonnys 6/43
17.04 2017 KERJ, CIC4 Stratocaster 2/14
17.04 2017 KERJ, CIC4 Valeron Stud 4/30
19.04 2017 KERJ, CIC4 Stratocaster 1/14
20.04 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 4/32
30.04 2017 KERJ Cup, CIC4 Bailador 2/44
01.05 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 1/17
03.05 2017 KERJ, CIC4 Priton Budyonnys 3/37
03.05 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 4/17
08.05 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 3/13
10.05 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 1/17
11.05 2017 KERJ, CIC4 Zurück 3/26
11.05 2017 KERJ, CIC4 Ginger 5/30
12.05 2017 KERJ, CIC4 Brotherhood 1/15
12.05 2017 KERJ, CIC4 Zurück 4/26
14.05 2017 KERJ, CIC4 Jadessa 3/30
17.05 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 1/26
19.05 2017 KERJ, CIC4 Zurück 1/26
21.05 2017 KERJ, CIC4 Puzzle Rebellion 5/30
23.05 2017 KERJ, CIC4 Zurück 1/17
23.05 2017 KERJ, CIC4 Jadessa 4/30
24.05 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 5/30
25.05 2017 KERJ, CIC4 Ginger 2/26
27.05 2017 KERJ, CIC4 Zurück 4/17
28.05 2017 KERJ, CIC4 Jadessa 4/30
30.05 2017 KERJ Cup, CIC4 Bailador 1/11
30.05 2017 KERJ, CIC4 Yorca Warmbloods 2/17
30.05 2017 KERJ, CIC4 Ginger 2/30

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, 08. marraskuuta 2018, kirjoittanut Anna

Olin ystäväni Marin houkuttelemana päätynyt jenkkeihin katsomaan tuon ystävän tallilla järjestettäviä kenttäratsastuskisoja. Oli minun pakko myöntää, että tilukset olivat ainakin aikas hienot verrattuna kotopuolessa tönöttävään Naavantörmän ponitalliini.

“Tossa se nyt on!” Mari kuiskasi korvaani intopiukeana osoittaen komeaa ruunikkoa, joka ravasi pehmein askelin kentälle. Nyökkäsin ja jäin tarkkaavaisesti seuraamaan orin jokaista liikettä. Orin nimi oli Librement Cardiaque ja tästä oli kuulemma tallin omistajatar Nikki paljon hölöttänyt puhelimessa ystävälleni. Ori oli vähintäänkin yhtä hieno ilmestys kuin kotitallinsakin, eikä Mari ollut yhtään liioitellut vouhottaessaan sen upeista liikkeistä. Radan ori suoritti loistavasti ja tuo nousikin tulostaulukon kärkeen.

Orin ravatessa pois kentältä Mari loikkasi pystyyn ja lähti harppomaan, miltein jopa juoksemaan pois katsomosta. Lähdin hieman kiusaantuneena hämmästyneistä katseista naisen perään ja pian tavoitinkin tuon tallirakennuksen läheisyydestä paijaamasta ruunikkoa ja puhumassa tuon ratsastajan kanssa sujuvaa englantiaan. Huomatessaan minut Mari keskeytti puheen tulvansa ja alkoi sirkuttaa minulle: “Meidät kutsuttiin auttelemaan Cardin purkamisessa!” Vilkaisin ratsastajaa, joka hymyili leveästi selvästikin ymmärtämättä mitä Mari minulle juuri hölötti. “Okei”, vastasin, sillä en oikein tiennyt mitä muuta minun olisi kuulunut sanoa. Lähdin kaksikon perään katsellen komeaa Cardia ja vilkuillessani samalla ihaillen suuren tallikäytävän varrella vilahtelevia hevosten päitä.

Pian meitä vastaan käveli tallin omistajatar Nikki joka toivotti Marin sekä minut lämpimästi sekä äänekkäästi tervetulleiksi. Nikki otti ratsastajalta Cardinin ohjat ja ratsastaja katosi hyvästellen jonnekin tallin uumeniin. Nikki talutti Cardin karsinaansa ja ojensi meille harjat, jonka jälkeen nainen otti satulan hevosen selästä pois harjauksemme tieltä. Hiljaa Cardille puhellen aloin sukimaan sen oikean puoleista kylkeä. Seisoessani aivan oriin vieressä, tunsin itseni kovin pieneksi ja tajusin, että ei meidän Naavantörmäläisiä oltu koolla pilattu. Nauttien Cardin pää alkoi hiljalleen nuokkua Nikkin purkaessa oria ja minun sekä Marin harjatessa ruunikkoa. Olisin voinut jatkaa vielä tunti tolkulla oriille lepertelyä ja sen sileän karvan sukimista, mutta liiankin pian koitti minun ja Marin lähdön aika. Hyvästelin Nikkin sekä Cardin, jonka jälkeen lähdimme kohti parkkipaikkaa ja sinne parkkeeraamme vuokra-autoa.

Päiväkirjamerkintä, 15. toukokuuta 2016, kirjoittanut omistaja

“Huomenia!” tuttu ääni oli tervehtinyt minua aamulla, kun olin saapunut Hemsburyn pihaan. Olimme Cardin kanssa eilen illalla saapuneet Hemsburyyn Yhdysvaltojen Indianasta asti, jossa nykyisin paimensin 12-päistä orilaumaa ollessani Stratocasterin ohjaksissa, mutta oli ollut mahtavaa palata trakehneroriin kanssa britteihin, jossa olin hevosen alunperin tavannutkin. Aamulla kaikki olin tuntunut niin hienolta, aurinko oli paistanut ja elämä oli hymyillyt, enteillen aivan mahtavaa ratsastusretkeä...

“Älä viitsi!” sähisin oriille, joka kovasti varoi, minne astui. Aurinko oli mennyt hetkeksi pilveen, kun piskuinen sadekuuro oli pyyhkäissyt ohitse, ja nyt Card joutui varomaan jokaista askeltaan, ettei herra (neiti!) hienohelma vain astuisi vesilätäkköön. Välillä ori pomppasi ihan outoja hyppyjä sivummalle, mutta pääosin se kyllä kulki eteenpäin ja oli suhteellisen nätisti, jotta emme haitanneet muita metsästysretkeläisiä. Onneksi! Tiesin, millainen Card pahimmillaan voisi olla vesilammikoiden kanssa, ja onneksi se oli nyt melkein tavallisesti. Aurinko oli tullut viisiminuuttisen sadekuuron jälkeen taas esiin, ja hiljalleen maa rupesi kuivumaan, jolloin Cardkin rentoutui ja keskittyi taas retkeen. Metsästysretki tuntui aivan täydelliseltä sillä hetkellä, kun aurinko paistoi ja oriin kanssa tuntui siltä, kuin oltaisiin Queen’sissa taas pienellä sunnuntairetkellä maastossa. Kuinka ikävä tallia olikaan! Talli vain oli hiljennyt niin kovasti, että sen kanssa rupesi olemaan ongelmia, ja lopulta portit oli pakko sulkea. Oli ollut vaikeaa lukita ovi viimeisen kerran ja matkata kotiin, kun enkelitkin olivat itkeneet, ja heidän kyyneleensä olivat piiskanneet autoni tuulilasia, kun olin ajanut pois tiluksilta.

Rennon tunnelman ja haaveilun katkaisi Seanin ääni, joka kertoi, että edessä olisi pienimuotoinen maastoesterata. Esteitä oli neljä, eivätkä ne olleet kovinkaan korkeita, jotta kaikkien hevoset varmasti pärjäisivät. Sean oli mielenkiintoinen tapaus, se oli pakko myöntää. Queen’s oli ollut Hemsburyn kanssa yhteistyössä, ja olin useampaan kertaan puhunut hänen kanssaan tästä syystä, ja hetki siinä oli mennyt, ennen kuin omanlaatuiseen herrasmieheen oli lopulta tottunut. Ei sillä, että hän olisi ollut ilkeä tai mitään, hieman harteikkaampana ja aksentilla - joka toi armotta mieleen mafiapomon - hän vain sattui antamaan kuvan stereotyyppisestä “tunteettomasta, helposti raivostuvasta, kaikkensa menettäneestä” miehestä. Asian laita ei onneksi kuitenkaan ollut niin.

Esteradan olivat ratsastaneet jo Cordelia suloisella Natasha-tammalla, sekä Veera, jolla oli allaan aivan upea Fitz, ja nyt oli minun ja Cardin vuoro. Olin aika itsevarma, sillä tiesin Cardin hyppivän suurempiakin maastoesteitä upealla tekniikalla, joten tässä sitä nyt mentiin. Kannustin oriin ravin kautta pehmeään keinuhevoslaukkaan, jossa lähestyimme ensimmäistä estettä. Ensimmäinen este meni upeasti, ja ihan pienen sekunnin ajan saatoin tuntea itseni yhtä vapaaksi, kuin lintu. Toinenkin este meni hienosti. Card ponnisti vahvoilla takajaloillaan, liisi esteen ylitse ja hetken olin taas vapaa. Kuin olisin kasvattanut siivet, noussut ilmaan, tuntenut viiman kasvoillani ja liidellyt vapaana siellä, missä murheita ei ollut. Siellä, missä oli... Kosteaa ja pahanmakuista?! Löysin itseni hiekkaisesta vesilammikosta toisen esteen takaa, Cardin seisoskellessa huvittuneen näköisenä sivussa. Katselin hevosta murhaavasti, sen laskiessa päätään ja nuuhkaistessa minua.

Kampesin takaisin satulaan suittuani vähän vedenkestävältä takiltani vettä ja hiekkaa. Hetken kuluttua Posyksi esittäytyvä tyttö ratsasti vierelleni, ja kertoi hevoseni hypänneen aika mahtavan loikan esteen takana vaanineesta vesilammikosta, johon olin päätynyt istumaan. “Näytti siltä, kuin olisit kovinkin nauttinut hypystä”, tyttö kommentoi hymyillen. Naurahdin ja kerroin, että hyppy oli tuntunut lähinnä lentämiseltä. Posy irvisti vähän ja vastasi, ettei hyppääminen Hildellä ollut tuntunut ihan niin kivalta. Alku ja hyppy kyllä, mutta alastulo oli yhdellä esteellä jysähtänyt vähän raskaammin. Silitin vähän Cardin karvaa ja yritin kuvailla, millaiselta oriin upeat, lennokkaat hypyt tuntuivat. Nuori tyttö nyökkäsi ja kertoi, että hyvällä hevosella hyppääminen saattoi olla aivan taianomainen kokemus. Olin täysin samaa mieltä.