LUCIFERIAN ROSARY STC

Perustiedot

Virallinen nimi Luciferian Rosary STC Kasvattaja Nikki VRL-14085, Stratocaster
Rotu, sukupuoli Amerikanpuoliverinen, ori Maahantuoja Ei maahantuontihistoriaa
Säkäkorkeus, väri 166 cm, Omistaja Nikki VRL-14085, Winterbourne Court
Syntynyt, ikä 13.04 2018, Yhdysvallat, 3-vuotias Koulutustaso Vaativa A, re. 150 cm, CIC4
Rekisterinumero VH18-155-0026 Painotuslaji Kenttäratsastus

Sukuselvitys

i. Ungodly Abyss ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III, XLA-II, Q
xx, 168 cm, musta
ii. Abysswalker EVM
xx, 167 cm, musta
iii. Man of Memories EVM
iie. Machinae EVM
ie. Seven Deadly Sins EVM
xx, 164 cm, musta
iei. Seventy Nine EVM
iee. Wielder of Magic EVM
e. Grace of the Heavens KTK-I
amerikanpuoliverinen, 152 cm, rautias
ei. Berlinian Nightfall EVM
amwb, 155 cm, mustanruunikko
eii. Eternal Nocturne EVM
eie. Portuguese Butterfly EVM
ee. Song of the Heavens EVM
amwb, 151 cm, voikko
eei. Guardian of the Heavens EVM
eee. Dreamcatcher EVM

Jälkeläiset

Jälkeläinen Syntynyt Emä Omistaja
Jälkeläinen 00.00 0000 Emä Omistaja

Kilpakalenteri

00.00 0000 KERJ, CIC4 Järjestäjä 0/00
00.00 0000 KERJ, CIC4 Järjestäjä 0/00

Päiväkirja

666, Paholaisen luku, 22. kesäkuuta 2018, kirjoittanut omistaja

Lucifer oli täyttänyt jo tovi sitten kolme vuotta, joten tänään oli suuri päivä, kun orin virallinen säkäkorkeus mitattaisiin yhdessä eläinlääkärin kanssa, ja samalla hevonen punnittaisiin. Orin tummat silmät kiiluivat hämärän karsinan perältä, kun saavuin aamuvarhain omat silmät vielä puoliummessa ruokkimaan hevosia. “Turha mulkoilla sieltä. Ruokaa ja sitten ulos”, ilmoitin hevoselle ja suuntasin sekoittamaan ruuat. Hieman ennen yhtätoista luottoeläinlääkärini Alice karautti pihaan maasturissaan ja pian jo asteli reippaasti tallirakennusta kohden. Heilautin kättäni ovelta tervehdykseksi naiselle ja hänen ollessa tarpeeksi lähellä, kerroin hakevani Luciferin laitumelta. Sen kummempia selittelemättä suuntasin laitumia kohden.

Alice aloitti antamalla muutamat rokotukset ja sen jälkeen punnitsemalla orin. Se oli kuulemma vielä ihanteellisen painon rajoilla, mutta ilmeisesti helpommin lihovaa sorttia, sillä eläinlääkärini ohjeisti minua syöttämään hevoselle hieman vähemmän tai liikuttamaan sitä enemmän. Lucifer liikkui nykyisellään suhteellisen paljon, mutta sai ruokaa kuin treenaava kilpahevonen, joten sen ruoka-annosta saisi vähentää. Seuraavaksi oli aika mitata orin säkäkorkeus. Alicen huulille kaartui leikkisä virnistys, jota nainen selkeästi yritti peitellä aloittaessaan pahaenteisesti: “Mä tunnen sun historian Luciferin kanssa, mutta...” “Mutta mitä?” tivasin vähän huolestuneena. “Nikki, tää sun hevosesi on 166,6 senttimetriä korkea.”

Perjantai 13., 13. huhtikuuta 2018, kirjoittanut omistaja

Tuttavani maura sanoi kasvattinsa Heidseck Pol Rogerin syntyessä, että aina niiden pitää syntyä juuri silloin, kun on ottamassa kylvyn. Kyllä vain, allekirjoitan mauran väittämän permanenttitussilla. Lämmin vaahtokylpy aivan omassa rauhassa, kynttilöitä, musiikkia ja reipas lasillinen makeaa punaviiniä, kun Devon sitten ilmoittaa silmäteräni Grace of the Heavensin synnytyksen juuri alkaneen. Punaviinit lorahtivat kylpyyni, kynttilät jäivät ilman valvontaa ja haaveet rentoutumisesta pitkän, huono-onnisen päivän jälkeen karisivat. Sukelsin tummaan huppariin ja olohousuihini, ennen kuin kiirehdin tallirakennukselle, kuin se olisi ollut tulessa.

Grace oli varsonut jo kerran hyvän ystäväni lusitano-oriista, mutta minulla oli huono aavistus tästä varsomisesta. Ei sen takia, että tamma olisi vaikuttanut olevan millään tavalla hädissään tai varsalla olisi vaikuttanut olevat ongelmia, mutta koska isäori oli pahamaineiselta nimeltään Ungodly Abyss - vaikka Abyss olikin mitä herttaisin ori! - ja nyt varsa aikoi selkeästi syntyä perjantai 13:ntena. Koko päivä oli muutenkin mennyt penkin alle; Nuori Atlas-varsa oli päässyt aitojen läpi karkureissulle, pelletit olivat loppuneet kesken ja Christinan satulavyö oli katkennut. Nyt sitten pitäisi varsakin tuoda maailmaan?! Grace ei kuitenkaan panikoinut, se tiesi kyllä synnyttävänsä varsansa turvallisesti maailmaan. Minä sen sijaan kykenin rentoutumaan vasta, kun tammani nousi jaloilleen ja paljasti meille katsojille heiveröisen ja hontelon varsan. Se oli hontelompi, kuin olin toivonut, mutta kun isä oli täysiverinen ja Gracekin kantoi kauempana suvussaan olevan akhal teken ominaisuuksia, ei varsan luuviuluus tullut yhtään yllätyksenä.

Olin jo aikoja sitten ruvennut pyörittelemään mielessäni nimiä Gracen varsalle ja yksi toistuva teema oli ollut Rosary, rukousnauha. Epäonnenpäivän varsa saikin nimekseen Luciferian Rosary, vaikka pohdinkin, olisiko varsa pitänyt nimetä karkoittamaan demoneita. Siitä olisi aivan taatusti ongelmia myöhemmin, kun sen olemassaoloon liittyi jo valmiiksi niin paljon huonoja enteitä. Devon kuitenkin pudisti päätään ja huolettomasti ilmoitti, että pistäisi kyllä minkä tahansa demonin kuriin. “Se on sit sun vastuullas, jos se riivataan”, ilmoitin puolitosissani tallityöntekijälleni. Hätistelin miestä iltatallin pariin ja palasin laskemaan itselleni uuden kylvyn, kun Lucifer löysi tiensä emänsä nisille ja eläinlääkärikin oli huomenna tulossa heti aamusta katsomaan emää ja varsaa.