LUCIFERIAN ROSARY STC

Perustiedot

Virallinen nimi Luciferian Rosary STC Kasvattaja Nikki VRL-14085, Stratocaster
Rotu, sukupuoli Amerikanpuoliverinen, ori Maahantuoja Ei maahantuontihistoriaa
Säkäkorkeus, väri 166 cm, mustanvoikko (Ee/aa/nCr) Omistaja Nikki VRL-14085, Winterbourne Court
Syntynyt, ikä 13.04 2018, Yhdysvallat, 3-vuotias Koulutustaso Vaativa A, re. 150 cm, CIC4
Rekisterinumero VH18-155-0026 Painotuslaji Kenttäratsastus

Ungodly Abyss oli jo pitkään ollut yksi suurimpia hevosihastuksiani. Se oli komea täysiverinen hienoilla askellajeilla ja ominaisuuksilla, ja kirsikkana kakun päällä sillä oli vielä upea luonnekin. Otin yhteyttä omistajaan jo hyvissä ajoin voidakseni varata oriista jälkeläisen itselleni, mutta sen arvoista tammaa ei koskaan vain tullut vastaan. Kunnes hyvän ystävänä Kathleenin kasvattama Grace saapui silloiselle tallilleni Stratocasteriin. Grace oli vasta varsa, kun siitä jo oli päätetty tehdä Ungodly Abyssin jälkeläisen kantaja.

Vuodet vierivät ja Gracesta kasvoi juuri niin hieno siitostamma, kuin olin kaavaillutkin. Tamma ehti pyöräyttää yhden varsan ennen Ungodly Abyssin varsaa, mutta lopulta Gracen suuri hetki koitti. Se tuli ensiyrittämällä tiineeksi Abyssista, ja perjantaina 13:ntena se kävi karsinanlattialle ja synnytti maailmaan tummansävyisen, uhmaa täynnä olevan pikku-Abyssin, josta tuli sillä hetkellä emänsä kaltainen silmäterä. Luciferiksi ristitty orivarsa oli kaikkea muuta, kuin helppo kouluttaa, mutta siitä kasvoi hieno kenttähevonen, josta sen vanhemmat ja erityisesti sen kasvattaja saattaisivat olla ylpeitä.

Luonteeltaan Luciferian Rosary on nimestään huolimatta hyvätapainen ja yhteistyökykyinen hevonen, jonka rohkeus ja täysiveri-isältä peritty kestävyys tekevät siitä esimerkillisen kenttähevosen. Karsinaan mennessä Lucifer tervehtii yleensä turpa edellä, mutta erityisesti vuoden pimeimpinä aikoina siihen saattaa iskeä pieni känkkäränkkä, ja silloin karsinaan eksyjä kohtaa yleensä tummanruskean takamuksen, joka ei tahdo kääntyä kuin pakottamalla.

Hoidettaessa ori on maltillinen ja rauhallinen, joskaan sen kärsivällisyys ei ikuisuuksiin asti kestäkään. Sen kanssa voi puuhailla valvonnan alla myös nuorimmat ja kokemattomimmat, sillä Lucifer on yllättävän ihmisrakas eikä säpsähdä nopeita tai varomattomia liikkeitä. Ori ei myöskään hienostele turhia; Päähän, mahan alle ja jalkoihin saa koskea, kengittäjä saa tehdä työnsä rauhassa ja piikkejä lukuunottamatta eläinlääkärikin saa puuhata ilman häiriöitä. Neuloistakaan Lucifer ei pahastu aivan äärettömästi, se vain irvistelee vähän ja saattaa koettaa eläinlääkäriä, jos tämä sittenkin vain pelottelisi injektioilla.

Taluttaessa ori kulkee vierellä tai hieman edellä, riippuen taluttajan kävelytahdista; Lucifer itse nimittäin on aina menossa, eikä sen luonto hyväksy hidastelua. Tämän vuoksi nuorimmat ja pienimmät eivät sovellu orin taluttamiseen, sillä se tarvitsee jonkun, joka ei vain lennä sen riimunnarun päässä, jos orilla on kiire. Luciferin kiireisimpinä päivinä on paras kiepauttaa riimunnaru turvan ympärille. Känkkäränkän iskiessä kannattaa pitää mahdollisimman läheltä riimunnarun lukkoa tai sitten ihan riimusta kiinni, sillä sopivalla etäisyydellä olevat sormet voivat muuten päätyä parempiin suihin.

Tarhasta Lucifer tulee tavallisesti ihan mielellään, vihellyksestä se ravaa portille ja vastineeksi herkkupalasta se antaa kiinni, mutta se pahuksen känkkäränkkä voi tässäkin pistää kapuloita rattaisiin tullessaan kylään, ja silloin oria saa maanitella ja lahjoa edes portille, ja sitten lahjoa vielä lisää, että se antaa kiinni. Kun Luciferin on saanut kiinni, saa lahjomista jatkaa vieläkin, jotta se suostuisi kävelemään ulos tarhasta, eikä ryhdy vastarannankiiskiksi ja hautaa kavioitaan maahan. Kaksijalkaisten onneksi oria on helppo lahjoa - sillä kun on aina nälkä.

Sukuselvitys

i. Ungodly Abyss KTK-III, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-III, XLA-II, Q
xx, 168 cm, musta
ii. Abysswalker EVM
xx, 167 cm, musta
iii. Man of Memories EVM
iie. Machinae EVM
ie. Seven Deadly Sins EVM
xx, 164 cm, musta
iei. Seventy Nine EVM
iee. Wielder of Magic EVM
e. Grace of the Heavens KTK-I, VIR MVA Ch
amwb, 152 cm, voikko
ei. Berlinian Nightfall EVM
amwb, 155 cm, mustanruunikko
eii. Eternal Nocturne EVM
eie. Portuguese Butterfly EVM
ee. Song of the Heavens EVM
amwb, 151 cm, voikko
eei. Guardian of the Heavens EVM
eee. Dreamcatcher EVM

ii. Abysswalker oli jykevä ja ylväs sysimusta täysiveriori, joka olemuksellaan herätti kunnioitusta. Lähemmäs 170-senttisestä orista povattiin uutta isojen luokkien konkaria, ja Abysswalker todistikin omaavansa lähes loputtomasti potentiaalia niin rataeste- kuin kenttäkilpailuissakin. Sillä oli lähes täydellinen hyppytekniikka, sekä hyvät kilpahevosen hermot. Uransa huipulla Abysswalkerista tuli kasvattajien keskuudessa kuumaa kamaa. Kuitenkin kaikkien järkytykseksi ori loukkaantui vakavasti kansainvälisen kenttäkilpailun maasto-osuudella, ja se jouduttiin lopettamaan siihen paikkaan. Ori kerkesi kuitenkin saamaan elämänsä aikana 15 jälkeläistä, joille kaikille se periytti hyviä hermoja ja loistavaa hyppykykyä, ja muutamasta onkin kuoriutunut kilpakenttien huippusuorittajia.

iii. Man of Memories oli 166-senttimetrinen mustanruunikko täysiveriori. Ori polveutui menestyksekkäästä kenttähevossuvusta, ja oli tarkoin harkittu jälkeläinen. Orista tuli tilan pojan uusi kilpatykki, ja yhdessä he tukivat toinen toistaan ja kasvoivat yhdessä. Haasteita oli matkan varrella monia, mutta aina niistä selvittiin. Ensimmäiset kisavuodet olivat vaikeita ja ratsukko oli vähällä luovuttaa erinäisten saikkujen vuoksi, mutta härkäpäisellä asenteella he jatkoivat hartiavoimin eteenpäin. Lopulta kilpakaksikko pääsi osallistumaan kansainvälisiin kilpailuihin mittelöimään huippujen kanssa. Voittoa ei napsahtanut, mutta ori sai aikaan kansainvälistä ihailua sen yrittäliäästä luonteesta johtuen. Kilpauransa jälkeen ori siirtyi siitosoriksi ja sai 8 jälkeläistä.

iie. Machinae oli ruunikko 161cm korkea englannintäysiveritamma. Pieneen siittolaan syntynyt tamma oli varsana varsinainen maanvaiva, mutta kasvettuaan siitä tuli oikein kelvollinen yksilö. Machinae niitti näyttelymenestystä hyvästä rakenteestaan johtuen, ja toimi mukavana hunter-ratsuna metsästysreissuilla. Metsästyskauden ulkopuolella tamman kanssa kisattiin satunnaisesti kenttäkilpailuissa, menestyen kohtalaisesti. Machinae ei oikein viihtynyt kilpailutilanteissa, joten se siirtyi varsin varhain siitostammaksi. Machinae sai elämänsä aikana 10 jälkeläistä, joista 3 oli oreja ja 7 tammoja.

ie. Seven Deadly Sins on 164cm korkea täysiveritamma. Väriltään se on kauniin musta neljällä sukalla sekä piirrolla. Tamma tunnetaan viehkeän ulkonäkönsä lisäksi myös lempeästä luonteestaan sekä nöyrästä työmoraalistaan. Se on kasvattajansa mukaan ollut miellyttävä käsitellä jo varsasta asti. Siinä missä muut hevoset saavat hepulin ja pinkovat pakoon, tämä tamma ei ollut milläänsäkään. Tamma teki melko lyhyen kilpauran esteillä ja koulussa tasolla Vaativa A ja 110cm, jonka jälkeen se siirtyi laadukkaaksi perheen harrasteratsuksi pienelle yksityistallille. Tamma on saanut vain yhden jälkeläisen, jonka varsominen aiheutti vakavia komplikaatioita, minkä takia lisää varsoja ei ole enää tarkoitus hankkia.

iei. Seventy Nine oli musta 168cm korkea täysiverinen. Hiukan vaatimattoman oloinen ori ei häikäissyt taidoillaan, mutta oli tasainen suorittaja missä tahansa mihin se ikinä ryhtyikään. Esteet ylittyivät 130cm verran, ja koulukin sujui Vaativa B-tasolle asti, mikä on aika hyvin orilta, jolla on laukkahevosten suku. Seventy Nine omasi myös nöyrän luonteen, joka teki siitä erityisen miellyttävän ratsun. Myöhemmällä iällä orilla harjoiteltiin myös lännenratsastusta mielenvirkistykseksi, jossa se oli myöskin melko hyvä vaikka pelkät perusteet osasikin. Se sai elämänsä aikana viisi jälkeläistä.

iee. Wielder of Magic, eli Maddy oli ruunikko läsipäinen 160cm korkea täysiveritamma. Tammasta povattiin ensin kovan luokan laukkahevosta, mutta homma floppasi jo alkuunsa tamman rikkoessa jalkansa. Omistajilla ei ollut aikaa kuntouttaa hevosta, joten tamma aiottiin laittaa teuraaksi kaikessa hiljaisuudessaan. Tallilla työskennellyt hoitajatyttö kuitenkin ihastui Maddyyn ja tarjoutui ostamaan sen itselleen. Tähän suostuttiin ja niin tamma siirtyi uudelle omistajalleen. Tämän kanssa Maddy kuntoutui pikkuhiljaa ja lopulta jalan parantuessa tamman kanssa aloitettiin treenaaminen kenttämaailman saloihin. Vuosien karttuessa Maddy suoritti parhaimmillaan CIC2-tasolla menestyksekkäästi. Lopulta vanha vaiva kuitenkin uusiutui, ja tamma jouduttiin lopettamaan. Maddyn jälkeen jäi vain yksi jälkeläinen.

Isän sukuselvitys © naakka

ei. Berlinian Nightfall on aikansa suosituimpia jalostusoreja rodussaan, ja se löytyy monen tulevan koulukenttien tähden suvusta. Nikiksi kutsuttu 155-senttinen mustanruunikko syntyi Yhdysvaltojen New Jerseyssä Sharke Dressagessa, mutta siinä on paljon eurooppalaista verta, sillä orissa virtaa suomalaista, saksalaista ja portugalilaista verta. Niki on varsasta asti ollut melko vankkatekoinen hevonen, joskin se on tarpeeksi siro ja sulavaliikkeinen pärjätäkseen Grand Prix-luokissa kansainvälisillä kentillä. Ori kilpailee yhä, vaikka tietystikin vähemmän aktiivisesti kuin nuorempana, ja sillä on yhteensä kolmetoista jälkeläistä, joista suurin osa on perinyt Nikin ahkeran työmoraalin, rohkean luonteen ja kiiltäväntumman värityksen.

eii. Eternal Nocturne oli 160-senttinen, oriiksi hyvin siro musta kouluratsu. Nocturne oli sukunsa ensimmäinen amerikkalainen, kun se syntyi Sharke Dressageen suomalaisesta Grand Prix-voittajasta Eternal Waltzista ja tuontihevostamma Phoenixistä. Siitä kasvoi hyvin lahjakas ja osaava kilpahevonen, ja se voitti lukuisia kansainvälisiä kilpailuja Grand Prix-tasolla. Luonteeltaan se oli rauhallinen ja ihmisrakas ori, ja se jäikin kotitallilleen asumaan vielä kauan eläköitymisensä jälkeen. Nocturne sai kolme jälkeläistä, joille kaikille ori periytti kauniit ja ilmavat askellajinsa. Ori menehtyi 25-vuotiaana luonnollisiin syihin, ja sen uurna asetettiin kunniapaikalle Sharke Dressagen toimistossa ensimmäisen polven amerikkalaisten Sharke-hevosten muistoksi.

eie. Portuguese Butterfly oli pitkään harkittu yhdistelmä kauniista brandenburg-tammasta Engelhaftista ja lusitanianhevosoriista Lucianosta. Portuguese Butterflysta muodostuikin hyvin nopeasti omistajansa silmäterä - myöhemmin siitä tuli koko maailman silmäterä, kun se kilpaili kansainvälisillä kouluradoilla voitostaan toiseen. Butterflyn yhteistyöhaluinen ja nopeasti oppiva luonne avittivat sen kiitonousua uransa huipulle huomattavasti, mutta tamman jalostusura otti hieman enemmän tappiota tamman pimeämästä puolesta; Hispanolinjoista tulleesta temperamenttisuudesta, joka tuli esille pääasiassa kotioloissa. Butterfly periytti tätä epätoivottua ominaisuuttaan melko vahvasti varsoilleenkin, joten vain muutamasta sen ohittaneesta varsasta kasvoi emänsä veroisia kilpakuninkaita ja -kuningattaria. Kouluratsastuksen lisäksi Butterfly kilpaili seuratasolla esteratsastuksessa, jossa se niitti hieman mainetta, joskaan ei mitään koulu-uransa veroista. Butterfly lopetettiin kipuilevan, pitkälle edenneen nivelrikon vuoksi 17-vuotiaana.

ee. Song of the Heavens oli kaunisrakenteinen, siro amerikanpuoliveritamma, joka menehtyi aggressiiviseen syöpään vain kuukausia ainoan varsansa syntymän jälkeen. 151-senttinen voikko syntyi Irlannissa O’Malleyn tilalle ja se polveutuu irlantilaisista of the Heavens-hevosista, joiden kantaisä, irish sport horse -ori Thunder of the Heavens, oli aikansa menestyneimpiä kenttähevosia. Song myytiin kaksivuotiaana Irlannista Yhdysvaltoihin Kathleen Meyersille, joka kasvatti tamman omanaan. Se ehti startata erinomaisin tuloksin pääasiassa kouluratsastuksessa, mutta myös kenttäratsastuksessa, ennen kuin tamma astutettiin Berlinian Nightfallilla. Grace of the Heavens-varsan oli tarkoitus jäädä kotiin, mutta Songin syöpädiagnoosin pakottamana varsa myytiin eteenpäin. Songin syöpää hoidettiin lähes vuoden ajan, ennen kuin Meyers teki päätöksen päästää voikon tuskistaan vain kahdeksanvuotiaana. Song haudattiin Brighton Stablesin takapihalle ja sitä jäi kaipaamaan koko talli.

eei. Guardian of the Heavens oli mitä komein kenttähevonen. Siobhan O’Malleyn kasvattama ish-pohjainen, 155-senttinen ruunivoikko oli trakehnerisästään huolimatta vankkarakenteinen ja lihaksikas tukkajumala. Se oli syntyessään yksi O’Malleyn tilan suurimpia syntyneitä varsoja ja jatkoi kasvuaan nopeassa tahdissa. Siitä kasvoi loistava kenttähevonen ja hunterratsu, ja orin kuoleman jälkeen sen pakasteita myytiinkin hurjaan hintaan huutokaupassa iso-britannialaiselle hunterseuralle. Guardian kuoli, kuten se eli; Antaessaan kaikkensa vaativalla maastoesteradalla. Ori loukkaantui vakavasti hypätessään huonosti täytettyä alamäkeä, ja se jouduttiin lopettamaan paikan päällä. Kilpailut järjestänyt seura haastettiin oikeuteen, mutta mikään korvaussumma tai rangaistus ei tuonut kenttäratsastuksen kolminkertaista maailmanmestaria takaisin. Guardianin perinnöksi jäi sen mittavan maineen lisäksi huimat 61 jälkeläistä, joista noin 75% oli puoliverisiä ja loput ratsuponeja, kaikki kovan luokan kenttäratsuja. Ori haudattiin O’Malleyn takapihalle ja sen muistoksi järjestetään vuosittainen Event Cup of the Heavens -kenttäratsastuskilpailu orin kotikaupungissa.

eee. Dreamcatcher oli upea mustapohjainen tuplavoikko amerikanpuoliveritamma birdcatcher-täplillä, sirolla rakenteella ja kauniilla - joskin epäihanteellisella - joutsenkaulalla, jonka se peri akhal teke -emältään Anichkalta. Dreamcatcher syntyi amerikkalaisvenäläisen Grigoriy Wieldin omistamalla ratsutallilla vain vuosi aiemmin Venäjältä tuodusta Anichkasta ja paint-sukuisesta amerikanpuoliveriori Skah Tahatanista. Matkaratsastuspainoitteisesta tammasta ja westernpainoitteisesta oriista syntyneestä varsasta ei odotettu tulevan muuta, kuin kaunis pihakoriste, mutta vastoin odotuksia Dreamcatcher peri kestävyyttä emältään, nopeutta ja ketteryyttä isältään, ja teki upean uran kenttähevosena. Dreamcatcher sieppasi unien sijaan voittopokaalit kaikilta vastustajiltaan ja nousi kenttäratsastuksen tähtinimien joukkoon, joskin vain Yhdysvalloissa. Eurooppaa tamma ei koskaan päässyt valloittamaan, sillä sen menestyksekkään uran katkaisi vahinkovarsa, jota seurasi siitosuraa kolmen lisävarsan verran. Viimeinen varsa koitui Dreamcatcherin kohtaloksi; Varsa selvisi hyvin niukasti synnytyksestä, joka vei Dreamcatcherin hengen. Dreamcatcher tuhkattiin ja sen uurna lennätettiin Iso-Britanniaan, missä sen tuhkat ripoteltiin jokeen.

Jälkeläiset

Jälkeläinen Syntynyt Emä Omistaja
Jälkeläinen 00.00 0000 Emä Omistaja

Kilpakalenteri

00.00 0000 KERJ, CIC4 Järjestäjä 0/00
00.00 0000 KERJ, CIC4 Järjestäjä 0/00

Päiväkirja

Paholaisen luku, 22. kesäkuuta 2018, kirjoittanut omistaja

Lucifer oli täyttänyt jo tovi sitten kolme vuotta, joten tänään oli suuri päivä, kun orin virallinen säkäkorkeus mitattaisiin yhdessä eläinlääkärin kanssa, ja samalla hevonen punnittaisiin. Orin tummat silmät kiiluivat hämärän karsinan perältä, kun saavuin aamuvarhain omat silmät vielä puoliummessa ruokkimaan hevosia. “Turha mulkoilla sieltä. Ruokaa ja sitten ulos”, ilmoitin hevoselle ja suuntasin sekoittamaan ruuat. Hieman ennen yhtätoista luottoeläinlääkärini Alice karautti pihaan maasturissaan ja pian jo asteli reippaasti tallirakennusta kohden. Heilautin kättäni ovelta tervehdykseksi naiselle ja hänen ollessa tarpeeksi lähellä, kerroin hakevani Luciferin laitumelta. Sen kummempia selittelemättä suuntasin laitumia kohden.

Alice aloitti antamalla muutamat rokotukset ja sen jälkeen punnitsemalla orin. Se oli kuulemma vielä ihanteellisen painon rajoilla, mutta ilmeisesti helpommin lihovaa sorttia, sillä eläinlääkärini ohjeisti minua syöttämään hevoselle hieman vähemmän tai liikuttamaan sitä enemmän. Lucifer liikkui nykyisellään suhteellisen paljon, mutta sai ruokaa kuin treenaava kilpahevonen, joten sen ruoka-annosta saisi vähentää. Seuraavaksi oli aika mitata orin säkäkorkeus. Alicen huulille kaartui leikkisä virnistys, jota nainen selkeästi yritti peitellä aloittaessaan pahaenteisesti: “Mä tunnen sun historian Luciferin kanssa, mutta...” “Mutta mitä?” tivasin vähän huolestuneena. “Nikki, tää sun hevosesi on 166,6 senttimetriä korkea.”

Perjantai 13., 13. huhtikuuta 2018, kirjoittanut omistaja

Tuttavani maura sanoi kasvattinsa Heidseck Pol Rogerin syntyessä, että aina niiden pitää syntyä juuri silloin, kun on ottamassa kylvyn. Kyllä vain, allekirjoitan mauran väittämän permanenttitussilla. Lämmin vaahtokylpy aivan omassa rauhassa, kynttilöitä, musiikkia ja reipas lasillinen makeaa punaviiniä, kun Devon sitten ilmoittaa silmäteräni Grace of the Heavensin synnytyksen juuri alkaneen. Punaviinit lorahtivat kylpyyni, kynttilät jäivät ilman valvontaa ja haaveet rentoutumisesta pitkän, huono-onnisen päivän jälkeen karisivat. Sukelsin tummaan huppariin ja olohousuihini, ennen kuin kiirehdin tallirakennukselle, kuin se olisi ollut tulessa.

Grace oli varsonut jo kerran hyvän ystäväni lusitano-oriista, mutta minulla oli huono aavistus tästä varsomisesta. Ei sen takia, että tamma olisi vaikuttanut olevan millään tavalla hädissään tai varsalla olisi vaikuttanut olevat ongelmia, mutta koska isäori oli pahamaineiselta nimeltään Ungodly Abyss - vaikka Abyss olikin mitä herttaisin ori! - ja nyt varsa aikoi selkeästi syntyä perjantai 13:ntena. Koko päivä oli muutenkin mennyt penkin alle; Nuori Atlas-varsa oli päässyt aitojen läpi karkureissulle, pelletit olivat loppuneet kesken ja Christinan satulavyö oli katkennut. Nyt sitten pitäisi varsakin tuoda maailmaan?! Grace ei kuitenkaan panikoinut, se tiesi kyllä synnyttävänsä varsansa turvallisesti maailmaan. Minä sen sijaan kykenin rentoutumaan vasta, kun tammani nousi jaloilleen ja paljasti meille katsojille heiveröisen ja hontelon varsan. Se oli hontelompi, kuin olin toivonut, mutta kun isä oli täysiverinen ja Gracekin kantoi kauempana suvussaan olevan akhal teken ominaisuuksia, ei varsan luuviuluus tullut yhtään yllätyksenä.

Olin jo aikoja sitten ruvennut pyörittelemään mielessäni nimiä Gracen varsalle ja yksi toistuva teema oli ollut Rosary, rukousnauha. Epäonnenpäivän varsa saikin nimekseen Luciferian Rosary, vaikka pohdinkin, olisiko varsa pitänyt nimetä karkoittamaan demoneita. Siitä olisi aivan taatusti ongelmia myöhemmin, kun sen olemassaoloon liittyi jo valmiiksi niin paljon huonoja enteitä. Devon kuitenkin pudisti päätään ja huolettomasti ilmoitti, että pistäisi kyllä minkä tahansa demonin kuriin. “Se on sit sun vastuullas, jos se riivataan”, ilmoitin puolitosissani tallityöntekijälleni. Hätistelin miestä iltatallin pariin ja palasin laskemaan itselleni uuden kylvyn, kun Lucifer löysi tiensä emänsä nisille ja eläinlääkärikin oli huomenna tulossa heti aamusta katsomaan emää ja varsaa.