El Diablo Cram!

RV-III (11/19), KTK-III (05/20)

Virallinen nimi: El Diablo Cram!, “Drake”
Rotu, sukupuoli: Lämminverinen ravihevonen, ori
Säkäkorkeus, väri: 158 cm, mustanruunikko (Ee/Aa)
Syntynyt, ikä: 02.12 2016, Australia, 6-vuotias 01.05 2020
Kasvattaja: Nicky VRL-14087, Cram Trotters
Omistaja, kotitalli: Cassandra Helin VRL-14085, Karludd Stall
Koulutustaso: Helppo B, re. 60 cm, aloittelijaluokka
Rekisterinumero: VH20-045-0035

Luonnekuvaus

SUKUTAULU

i. SPIDERMAN VIP MVA Fn, KTK-III, YLA3
lämminverinen ravihevonen, 162 cm, musta
ii. BAD BATMAN EVM
lämminverinen ravihevonen, 160 cm, musta
iii. BATTERY EVM
iie. LOVELY LOLITA EVM
ie. BLACK WIDOW EVM
lämminverinen ravihevonen, 157 cm, musta
iei. DARK TERMINATOR EVM
iee. WIDOW’S CREEF EVM
e. BLAZE OF ENCHANTMENT
amerikanravuri, 152 cm, punarautias
ei. HIGHWAY TORNADO EVM
amerikanravuri, 158 cm, ruunikko
eii. MASSIVE THUNDER EVM
eie. HIGHWAY THUNDER EVM
ee. BERRY BLOSSOM EVM
amerikanravuri, 150 cm, punarautias
eei. BLACK LION EVM
eee. WITHOUT MAKEUP EVM

KILPAILUKALENTERI

00.00.00 Laji, luokka Järjestäjä 0/00
00.00.00 Laji, luokka Järjestäjä 0/00

PÄIVÄKIRJA

Päiväkirjamerkintä, 12.08 2020, kirjoittanut omistaja
En ollut ihan varma, mitä olin mennyt tekemään. Oikeastihan olin hakenut enemmänkin vuokra- tai ylläpitohevosta, kuin omaa hevosta, mutta sitten Linnea oli kuullut kiertotien kautta suunnitelmistani ja kertonut, että hänellä oli aivan ihana ex-ravuri, josta saisi mielenkiintoisen projektin. Niinpä mä päädyin Gällivareen Wäckeliniin kokeilemaan Drakeksi kutsuttua lämppäriä. Ajaessa ori oli ravurimaisen reaktiivinen, vaikka juoksijana se ei sitten loppupelissä ollutkaan kovin kummoinen, mistä syystä se oli myyntiin joutunutkin. Pääsin käymään Draken selässäkin. Se tuntui heti alkuunsa jo irtonaiselta ja oli ikään kuin menossa jo, vaikka se ei raukka tiennyt edes mitenpäin, kun ei sillä ollut paljoa ratsukokemusta. Se oli kuitenkin oriksi hirveän kiltti ja huolettoman oloinen, joten kuin vahingossa tein siitä sitten samantien kaupat.

Ensimmäinen kuukausi sujui Draken kanssa varsin kevyissä tunnelmissa, en tehnyt sen kanssa ihan hirveästi töitä vielä, vaan loin siihen suhdetta maasta käsin ja lähinnä juoksutin sitä Karludd Stallin maneesissa. Tädilläni oli ollut tuttuja Karluddissa, ja sen kautta olin saanut alennushintaan tallipaikan Drakelle. Pieni, vain 20-karsinainen talli oli varmasti sopiva paikka edetä Draken kanssa sen uudessa elämässä, mutta toisinaan se tuntui kaipaavan suurtallin hälinää. Se oli siis saanut sijoittua varsin näkyvälle paikalle tallissa, jotta sen ympärillä tapahtui mahdollisimman paljon. Järjestely oli sopinut hyvin muille tallilaisille; Ilmeisesti joukossa oli enemmänkin arempia hevosia, jotka kaipasivat hiljaisia peräkarsinoita. Drake oli kotiutunut kuitenkin hyvin, sillä oli ruokahalua ja iloinen ilme, kun sen karsinalle tuli. Se tuli tarhasta korvat hörössä vastaan, ja sitä joutui jopa muistuttelemaan hidastamaan talliin taluttaessa.

Päiväkirjamerkintä, 02.07 2020, kirjoittanut Gunnar
Hevosiinsa ei saisi ikinä kiintyä liikaa. Ihan sama, minkälainen tapaus oli kyseessä. Välillä se oli vain niin pirun vaikeata. Take A Shotin muutto ei ollut tehnyt pahaa, sillä se oli muuttanut vain naapuriin.

Linnean tuttu oli etsinyt itselleen kivaa harrastehevosta. Linnea oli napannut hieman minulta salaa puhunut Drakesta. Kyllä sen kaikki Wäckelinissä tiesivät. Ei se ori juossut. Ei vaikka oli millaisista vanhemmista. Se oli aloittanut hienosti. Ori oli tullut meille Australiassa. Sen oli pitänyt olla hieno lisä talliin. Ja olihan se komea kuin mikä. Juoksijan luonne puuttui. Eikä siitä edes voinut siitosoria tehdä.

Markuskin yritti minulle vihjailla, että ori oli seinäruusun asemassa Wäckelinissä. Kyllä se sai huomiota, missä muutkin, mutta ei ehkä juuri sitä huomiota, jonka ori tarvitsisi. Sitä energiaa ja rakkautta, joka veisi oria eteenpäin. Joku, jolla olisi malttia orin kanssa edetä sen kanssa sen omissa rajoissa. Jos siitä ei juoksijaa tulisi, niin ehkäpä siitä voisi kivan harrasteratsun saada.

Ja niin yksi päivä parin puhelun jälkeen Cassandra Helin ilmestyi talliin. Hän koeajoi Draken. Kävi selässä. Ori ei ollut mikään maan mahtava ratsu. Maastoköpötelty sen kanssa oli, mutta ei se mitään voltteja hienompaa osannut. Ei meillä ollut edes kenttää Wäckelinissä. Cassandra oli tyytyväinen oriin. Pian näköpiirissä näkyikin vain enää trailerin perävalot, ja niin Draken elämässä oli auennut uusi luku. Siitä kehkeytyisi ratsu. Sille opetettaisiin kaikkea hienoa, mitä eivät edes Linnean ratsastamat montehevoset, Bella ja Giles, tienneet.

“Meillä on tallissa muutama muukin murhe, joihin voidaan nyt keskittyä enemmän”, Markus lohdutti.

Niinhän meillä oli. Seitsemän nuorta tallissa. Pitäisi tehdä niiden kanssa sotasuunnitelma. Jos vain tietäisin, mitä Camilla teki Steffen kanssa. Siitä oli tulossa lupaava juoksijan alku. Samaan aikaan olin iloinen ja hieman murheellinen. Hyvä, että edes joku juoksi tallissa. Tai itse asiassa tallin väreissä ja minun nimissäni. Joosefista oli hieman huomattavissa samat ajatukset kuin itselläni. Oljo kilpaili samoissa lähdöissä kuin muutama meidän hevonen. Yritin olla hieman rauhallisin mielin Steffen menestyksestä, etten aiheuttaisi Joosefille turhaa mielipahaa. Liikaa apukäsiä ei voinut ikinä olla. Ja toisaalta, jos Wäckelin saisi Oljon kautta, hieman mainintaa tallipaikkojen puolesta. Ei paikka mikään maan mahtavin ollut, mutta siellä oli ihmisen hyvä olla. Markuskin hieman murahteli lämminverisensä, Bonnien, heikohkolle menestykselle. Mutta ei hän sitä ulospäin näyttänyt. Ei edes Astridille.

KUVAT © VAPAASTI BY AK (1-5), RANSU.KUVAT.FI (6-9)     TAUSTAKUVA © PIXABAY, VÄLIVIIVA © M LAYOUTS     DRAKE ON VIRTUAALIHEVONEN