Mauvais Noir PB

	Virallinen nimi	Mauvais Noir PB VH22-031-0018
	Syntynyt, ikä	07.12 2021, Iso-Britannia, 2-vuotias
	Rotu, sukupuoli	Suomalainen puoliverinen (FWB), tamma
	Säkäkorkeus, väri	166 cm, mustanruunikko (Ee AA)
	Koulutustaso	Vaativa B, re. 150 cm, CIC1
	Kasvattaja	Skurvash
	Omistaja	Kielo Viikate (VRL-14085)
	Kotitalli	Kultasaaren Kartano

Mauvais Noir PB eli suomalaisittain ihan vaan Malva on iso-britannialainen puoliveritamma, joka saapui mulle Lieksaan Ruhonniemen kulmille reilun vuoden vanhana. Se on pitkän linjan Skurvash-kasvatteja, eli juuri sellainen, millaisesta mä olin haaveillut jo vuosikausia. Skurvash on yksi niitä talleja, joiden kasvatustoimintaa mä seurasin jo juniorina, kun mä vielä harrastin ratsastuskoulun hevosilla kauan ennen vuokraponeja ja lopulta omaa hevosta, enkä mä olisi ikinä uskonut silloin, että mulla olisi oma skurvashilainen, mutta tässä sitä ollaan. Malva saapui tummanruunikon näköisenä ja muuttui sitten mustanruunikoksi aikuistuessaan, mutta myöhemmin mä opin, että ikinä ei tiedä, minkä värinen Malva on tänään. Se riippuu vuodenajasta, iästä, säästä, planeettojen asennosta ja Malvan omasta qistä. Kunhan tarhasta löytyy iso, tumma tamma, se riittää mulle.

Luonteeltaan Malva tulee enemmän emäänsä kuin isäänsä; Se on rauhallinen, mutta herkkä hevonen, ja jaksaa kyllä vihoitella, jos sen mielen pahoittaa. Erityisesti kiima-aikaansa Malva pahoittaa helposti mielensä, mutta muuten sen kanssa pääsee yleensä kohtalaisen vähällä. Sillä on pitkä lista asioista, joista se ei pidä, mutta kestohittejä ovat vieras ihminen, liian pieni määrä herkkuja ja eläinlääkärin toimet. Vieraiden ihmisten kanssa Malva on kyllä kiltti, siitä ei tarvitse ikinä olla huolissaan, mutta mököttää omille ihmisilleen sitten jälkeenpäin; “Kuinka sä saatoit jättää mut jonkun tuntemattoman kanssa! Elsun paikka!” Liian pieni määrä herkkuja taas on jatkuva ongelma, sillä Malvan mielestä se ansaitsisi aina enemmän, ja menettää nopeasti mielenkiintonsa etenkin maasta käsitellessä, jos sitä ei palkita tasaisin väliajoin. Eläinlääkärin toimenpiteitä suorittaessa, eli lähinnä rokotettaessa Malvan suun saa pitää koko ajan täynnä, tai se alkaa sätkimään kuin kahden kilon siika, ja siinähän menee sitten neulat tuhannen päreiksi. Kengittäjän kanssa se tulee vähän paremmin toimeen - koska kengittäjä ei hakkaa sille piikkejä lihakseen minkä kerkeää -, mutta kyllä se siinäkin hamuaa housuja ja selkeästi haluaa palkintonsa, kun se on niin hienosti.

Malva on siis utelias ja on mielellään mukana jutuissa, mutta ei niin mielellään, että se tulisi tarhasta lahjomatta. Yleensä sillä on niin kivaa kaverien kanssa tai jopa yksikseen, ettei se malttaisi lähteä töihin, joten jo vain sen takia on hyvä ottaa Malvalle suupalaa mukaan; Vaikka tamman saisikin portille ilman mitään ruokakonsteja, siihen se jäisi, koska Malva ei missään nimessä anna ottaa kiinni ennen kuin se saa herkkunsa. Eikä mikään pikkuruinen nappula kelpaa, vaan Malvalla täytyy kestää syödä niin kauan, että sen saa otettua kiinni, koska muuten se sieppaa naminsa ja kipittää kiireenvilkkaa karkuun. Jos ja kun Malvan saa kiinni niin se lähtee kyllä mukisematta mukaan, siinä vaiheessa se tietää jo ettei enää auta keplotella itseään irti. Malva kävelee talutettaessa nätisti vierellä; Ei liian lähellä, mutta ei liian kaukanakaan, kunhan taluttaja ei anna sen haahuilla. Jos taluttajaa ei voi vähempää kiinnostaa, niin silloin Malva kyllä hakeutuu ruohontupsujen tai puunoksien luokse pitämään spontaania piknikkiä. Narun päässä Malva kulkee mukana melkeinpä minne vain, käytiin sitten vierailemassa asuintalossa tai lammashaassa, mutta traileriin sitä saa ajaa kissoin ja koirin. Muuten Malva pärjää trailerissa loistavasti, mutta sillä käy korviin lastaussillan ääni, joten sitä saa lahjoa ruhtinaallisesti, jotta se loikkaa kissapedon tavoin sillan kautta traileriin - silloin kannattaa muuten väistää. Ulos Malva tulee samalla tavalla eikä ollenkaan suostuvaisemmin, sillä traileri itsessään ei tosiaan ole Malvalle ongelma.

Hoidettaessa Malva on käyttäytyy kärsimättömästi, kuten hyörii ja pyörii ja nakkelee niskojaan ja tuhoaa kaiken tiellään, jos sille ei anna jotain tekemistä. Herkut pitävät Malvan rauhallisena, mutta koska se saa niitä aivan liikaa jo valmiiksi, niin yleiskunnon ylläpitämiseksi sille kannattaa keksiä jotain muuta hoitamisen ajaksi. Esimerkiksi sille jutteleminen on osoittautunut kohtalaisen tehokkaaksi, kun Malva jää kuuntelemaan äänenkorkeuden vaihteluja - eli nyt saa ihan luvan kanssa lepertää. Sen sitomiseen käytävälle ei kuitenkaan kannata käyttää uusimpia ja hienoimpia riimunnaruja, sillä Malvan hampaat todennäköisesti tekevät tuttavuutta sen kanssa ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin. Tarhassa Malvaa ei haittaa lumi eikä sade, ja se kahlaa kuralätäköissä mielellään, mutta pesemistä se vihaa. Vesiletkulla peseminen onkin yksi harvoja asioita, jotka tuovat esiin Malvan alligaattorin alter egon, sillä se saa tamman leuat napsumaan. Malva osaa oikeastaan olla aika hurjan näköinen kun se alkaa uhittelemaan, esitellen hampaitaan, paukutellen jalkojaan ja luimistelemalla, mutta oikeasti se ei satuttaisi kärpästäkään, kunhan nyt esittää lämpimikseen. Sille kun työntää namin tai kaksi pesemisen jälkeen niin se unohtaa koko tapauksen ja palaa hyvälle tuulelleen. Muut hoitotoimenpiteet sujuvat Malvan kanssa melko pitkälti ongelmitta. Se nostaa jalkojaan pyydettäessä ja laskee ne vasta kun niistä päästää irti, eikä se harrasta pullistelemista satulavyötä kiristettäessäkään. Malva on hyvin herkkä mahan alta, joten sieltä kannattaa aina muistaa harjata kunnolla, ettei satulavyön väliin jää sitten hiekkaa tai puruja hiertämään; Malvasta huomaa kyllä selästä käsin sitten, jos vyön alle jäi jotain, koska se musertaa Malvan vähäisenkin keskittymiskyvyn täysin. Kuolaimet ovatkin sitten oma projektinsa ja helpoimmalla pääsee, kun sillä käyttää makukuolaimia.

Malva on pääsääntöisesti melko helppo ratsastaa, kun sen kanssa muistaa olla hellä. Se on herkkä kaikkialta ympäriinsä, mukaan lukien korvien välistä, joten uudet ratsastajat saavat monesti etsiä yhteistä säveltä tovin - etenkin kun Malva ei pidä uusista ihmisistä. Se ei myöskään pidä tunteesta, että sitä komennellaan ympäriinsä, joten ratsastajan täytyy osata pyytää ja palkita Malvaa, kun se viitsii tehdä. Mikään patalaiska tattisieni se ei kuitenkaan ole, sillä sitten kun ratsastajan ja Malvan sävel löytyy, siitä kasvaa sinfonia. Malvalla on luonnostaan pitkät ja lennokkaat askeleet, mutta kun sen saa tekemään töitä, se suorastaan tanssii, mikä tekee siitä kouluratsastukseenkin sopivan - eikä ihme, Malvalla on suvussaan korkean tason kouluhevosia. Kun Malva on kuulolla, sen askeleita on helppo lähteä myös lyhentämään ja kokoamaan. Sillä on kevyt ravi ja vahva, pehmeä laukka, jossa on helppo istua, ja erityisesti Malvan ravi saa sen ratsastamisen näyttämään vaivattomalta. Kuka tahansa Malvalla ratsastanut voi kertoa, että vaivatonta se ei ole. Malva saattaa näyttää hyvältä kouluradalla, mutta oikeasti kouluratsastus on sen mielestä ihan mahdottoman tylsää, joten kaikki koululupaus mitä sen askeleet sille tuovat tyssää siihen. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee... Sileällä työskenteleminen käy Malvan mielestä nopeasti toistamiseksi, eikä ympäristökään tarjoa Malvalle minkäänlaista stimulaatiota. Maastossa se sen sijaan viihtyy, kun maisemat vaihtuvat jatkuvasti ja Malva näkee oikeasti menevänsä jonnekin, eikä vain kiertävänsä kenttää. Erityisen maastovarma Malva ei kuitenkaan ole. Se ei pahemmin säikähdä luonnon ääniä muuta kuin pimeällä, mutta se tarvitsee tukevan maaston jalkojensa alle, sillä muuten se saattaa kauhistua että “hyi-joku-kosketti-mun-jalkaa!” ja loikata kaaressa kaksi metriä kauemmas.

Esteillä Malva on ymmärrettävästi elementissään, sillä on estehevosen aivot ja se viihtyy hommissaan, niin kauan kuin rata tarjoaa sille haastetta. Haastavalla radalla Malvalla on erinomainen jalkatyöskentely, syntyjään hyvä hyppytyyli ja se osaa valita hyppykohdan vaistomaisesti, ja sen menoa on mukava katsella. Ilmaiseksi Malva ei anna mitään, joten jos ratsastaja vain matkustaa Malvan selässä, se lyö liinat kiinni ja kieltäytyy tekemästä töitä. Malva voi kyllästyä myös esteillä, jos rata on sille liian helppo eikä se ylläpidä tamman mielenkiintoa, joten ratsastajan panostus vaaditaan erityisesti helpommilla radoilla, jotta Malva näyttäisi siltä, että se kuuluu esteradalle. Rataa rakentaessa kannattaa antaa palaa, sillä Malva on oikeasti hyvin osaava estehevonen, ja pärjää hyvin teknisesti vaikeilla radoilla, kun ratsastaja on mukana. Se on myös rohkea eikä pelkää minkäännäköisiä erikoisesteitä, joskaan ei uhkarohkea ja hyvin varovainen jaloistaan. Malva pärjää myös reilun metrin korkuisilla perinteisillä maastoesteillä, kunhan ne ovat hyvällä pohjalla, ja ratsastaja on luottavaisin mielin liikenteessä - Malva itse ei ole täydessä itsevarmuudessaan maastoesteillä, vaikka pitääkin suuresti niistä, joten se vaatii tukea ratsastajaltaan.

Kilpailupaikkojen ihmis- ja hevosmäärä ja hälinä ei edes hätkähdytä Malvaa. Se osoittaa kyllä mieltään, jos joku erehtyy liian lähelle, mutta muuten se pärjää hyvin uusissa paikoissa ja uusien tuttavuuksien joukossa. Se ei stressaa yöpyä vieraissa paikoissa, kunhan sillä vaan on hyvää ruokaa, ja suorittaa kilparadoilla samalla itsevarmuudella kuin kotonakin. Malvan kanssa on siis ihanan mutkatonta matkustaa pidempiäkin reissuja, kun se ei menetä yöuniaan tai ruokahaluaan - jälkimmäistä Malva ei kyllä taida menettää yhtään millään.

Malva on virtuaalihevonen